Hiihtoperheen tyttäret ja isä käyvät läpi päivän treeniharjoittelusuunnitelman.

Muistattehan yhden viimevuotisen kulttuurisen valtionhallinnon lahtelaisen tunnustuksen. Teatteri Vanha Juko kolmantena lahtelaisena kulttuuriorganisaationa sai uuden statuksen: se on valtion budjettiin kuuluvan valtionavustuksen saaja juuri kuluvan vuoden ensi kertaa. Valtionosuusteatterin (vos) asema on ennen kaikkea henkinen tunnustus siitä teatteritaiteellisesta työstä, jota Jukossa on tehty ja tehdään.

 

Jukolaisten kunnianhimoinen ohjelmistopolitiikka tuottaa jatkuvasti uusia näytelmäteoksia Suomen näytelmäkirjallisuuteen ja teatteriin. Teatterikorkeakoulun ja Vanha Jukon yhteistyölle on jo vankka pohja.

Viimeksi ensi-iltaan tullut lahtelaisesta hiihtoelämäperheestä kertova näytelmä Kaksi sisarta on näin saanut sekä kirjoittajansa, ohjaajansa, valo- ja äänitehosteensa ja yhden näyttelijätyönsä taiteellisina Teatterikorkeakoulun taiteen maisterin loppunäytetöinä. Vahinko, että korona jarrutti esityksen julkisuutta niin, että monen perumiskerran (pandemian vuoksi) jälkeenkin vain ensi-ilta pystyttiin esittämään - pitkä päivämäärin lueteltu esityskertaluettelo, koko kevät oli loppuunmyyty ja kaikki jouduttiin vähitellen perumaan. Ainoaksi esitykseksi jäi näytelmän ensi-ilta viime maaliskuussa.

Arvio esityksestä:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/03/sukset-ristissa-hiihtourheilun-elamanhaaveissa

 

Siksi on oikeutettua ja odotettua, että tämä meille intiimi ja kotilämmin teatteri saa nyt uuden tilaisuuden tuoda tämä mielenkiintoinen näytelmä koko tulevaksi syyskuuksi ohjelmistoonsa.

Lehdistötilaisuudessa 29.8.22 näytelmän tuottaja Jenni Saario ja näyttelijät Maria Nissi ja Markus Karekallas selostivat näytelmän pandemian saamaa kohtelua omakohtaisin kokemuksin ja nyt sen uutta tulevaisuutta optimistisen valoisin toiveikkuuksin.

Kaksi sisarta on mitä lahtelaisin aiheeltaan, dokumenteiltaan ja myös taiteilijoiltaan. Esa-Matti Smolander teatterin taiteellisena johtajana ja näytelmän ohjaajana valotti vielä näytelmän ydintä.

"Perhettä, jolle hiihto on koko perheen mielenkiinto. Isä valmentajana ja voimakas äiti entisenä, hieman katkeroituneena urheilijana vaativat tyttäriltään täydellisyyttä ja omaa revanssia. Tyttäristä toinen on kunnianhimoinen ja tunnollinen harjoittelija, toinen taas lahjakas hiihtäjä, mutta hiihtourheilua kritikoiva persoona. Näin syntyy perheeseen jännitteitä, joiden tunnelmat sekä niistä tihkuva huumori ovat missä tahansa perheitä yhdistävissä mielenkiinnoissa tuttua päivittäistä arkea ja dynamiikkaa. Kun siihen vielä lisätään nuo tunnetut Lahden doping-MM-kisat, on aihe yhä vielä teatterimuodossakin tarpeellinen ja vahva näytelmäversio urheiluperheestä. Aikamoinen soppa syntyy. Näytelmällä on vilpitön sanoma rakkaudesta hiihtourheiluun ja rakkaudesta lajiin sekä urheiluun yleensä. Se on ylistys omaan tekemiseen, johon elämässä ja perheessä uskotaan - niin kuin meille ihmisille jokin elämän tarkoitus ilman ironiaa, pilkkaa on totta ja yhteistä perhe-elämää dominoiva ja pyhittävä asia. Kun uskoo johonkin, niin mitä sitten tapahtuu, kun sitä uskoa koetellaan. Rakkaus johonkin ja sen menettäminen ovat teemoja, joita kaikki ihmiset ovat kokeneet, järkyttyneetkin ja näin näytelmä saa klassisen sisältöteemansa.

Oma suhteeni aiheeseen juontaa lapsuudestani. Kun olin 8-vuotias isäni kuoli. Se oli minulle ja perheellemme iso suru, myllerrys ja hajotti meidän perheen. Ajatukseeni jäi, että teoksissa, jotka minun aikanani täällä Jukon ohjelmistossa on, olisi vahva paikallinen näkökulma ja vahva henkilökohtainen näkökulma. Tunnistin näytelmässä oman elämäni kaltaisia asioita, jotka ovat sieluuni jääneet vaikuttamaan lähtemättöminä kokemuksina. Uskon menettäminen on ihmiselle suuri asia. Aiheena urheilu ja muotona taide, joka antaa aiheesta kaikkensa siihen heittäytyen henkisesti ja fyysisesti, on tämän teoksen ja oman teatteritaiteeni näkemyksellinen perusta."

 

Kaksi sisarta on kaikkineen suuri satsaus pienelle ammattiteatterille, jolle Lahti-kunta ei vielä ole hallinnossaan paljonkaan lämmennyt omassa avustuksessaan.

Teatteri Vanha Jukon hallintojohtaja Jaska Teurin mukaan riippuu teattereista itsestään, miten valtionavustuksen suuruus kehittyy, sillä se käytetään pääasiassa henkilötyövuosien palkkaamiseen ja valtioneuvoston määrittämä valtionosuus vaihtelee vielä aina valtionbudjetin mukaan. Suhdelukuna Jukon avustukset vielä laahaavat Lahden budjetissa kovasti jäljessä: esimerkiksi Lahden kaupunginteatterin valtionosuus on n. 2,7 miljoonaa ja kaupunki myöntää siihen lisäksi 4,5 miljoonaa - Juko sai valtionosuutta 229000 ja kaupunginosuus on 50000.

 

Kaksi sisarta -esityksessä komeilevat ei enää pelkästään vain viitteelliset lavasteet, vaan aito näyttämödekoraatio - se on jo yksistään uutta ja mukaansatempaavaa teatterillista Jukoa. Paljon myös esimerkiksi uutta teatteritekniikkaa on tuotu ensi kertaa tähän esitykseen, sekin merkittävää teatterimiljöön kannalta ja esityksen muodolle.

Tuoreet, juuri ensi kertaa Jukoon kiinnityt nuoret vastavalmistuneet näyttelijät Suvi Blick ja Annika Hartikka saivat esityksessä lahtelaisen tulikasteensa ja komeasti sen tekivätkin.

 

Näytelmän kantaesityksen on Teatteri Vanha Jukolle kirjoittanut Veikka Heinonen*).  Repliikit eivät sanatulvaa karttaneet, vaan viehättivät juuri sujuvalla puhekielellään ja dialogi-iskevyydellään. Ohjaus on Esa-Matti Smolanderin*).

Esityksessä vierailevat valo- ja äänisuunnittelijoina Topias Toppinen*) ja Antti Kainulainen*). Näytelmän toisena tyttärenä näyttelee Annika Hartikka*). Kaikille tähdellä merkityille*) tämä kantaesitys on myös teatteriopiskelun (TeaK) ammatillinen lopputyö.

Näytelmän näyttelijöihin Hartikan lisäksi kuuluvat Suvi Blick, Markus Karekallas ja Maria Nissi - kaikki urheilevan perheen jäseninä.

 

Kaksi sisarta -näytelmän uusinta-ensi-ilta on 2.9.22 klo 19.00