All Inclusive rinnastaa taiteen ja sodan, turistit ja pakolaiset, todellisuuden ja mielikuvituksen. Huippulaatuisen videokuvatekniikallinen esitys tuo vaikuttavasti esille, miten väkivaltaa ja kärsimystä voidaan estetisoida, teoksia monistaa ja levittää vapaasti ympäri maailman.

Yllä olevan esityksestä siepatun valokuvaotoksen kohtauksesta liki kaksituntinen reportaasi-kollaasi-pamfletti alkaa myös Pakkahuoneen suomalaisesityksessä. Eläväksi teoksen välittää kaksi täysin keskittynyttä näyttelijää, jotka kehonkielellä tekevät aluksi installaatiota, toinen kuvanveistäjänä, toinen hänen materiaalinaan. Vähitellen heidän muistiinsa heijastuu omia muistumia väkivallan kokemuksista ja he itsekin muuttuvat voimakkaan väkivaltaisiksi. Suurelle kankaalle tulevia reportaasikuvia alkaa vyöryä lisää ja näyttelijät markkeeraavat ennen luvan ilmestymistä, etukäteen niiden sisällöt ruumiinkielellään.

Tämä osio esitystä on vahvasti julistavaa teatteria, sen väkivaltaa vastustavaa sanatonta viestiä. Toistuessaankin ja myös loppukohtauksen draamallisen verisessä huipussa tämä esityksen muoto koskettaa ja satuttaa.

Ehkä länsimainen sivistys-taidekin on mieltynyt kuvalliseen viestintään ja kuvanveistoon, sillä niitä on vanhoilta ajoilta säilynyt meille aineellisina teoksina. Siksi valtaosa esitysestä on kuin kuvataidenäyttelyä eri huoneissa ja eri teoksista. Tosin esineet eivät ole kauneuskeskeisiä, vaan kuvaavat hävitettyjen kaupunkien kuvataiteita, kuten Syyrian pommitusten pomminsirpaleista valmistettuja mallinnoksia rypälepommeista. Pelkkä läjä tätä mursketta kaadettuna puhtaalle näyttämöestradille meidän teatterikatsojien seuratessa ja aistiessa toi kokijalle voimakkaita rauhanvaatimusten tuntemuksia.

Parasta esityksen kokonaisajatuksessa olivat vapaaehtoiset mukana tallustelleet paljon kokeneet aidot pakolaiset, jotka saivat teoksista keskustella ja niitä pohtia yhdessä näyttelykuraattorin kanssa - tunteensa ja tunteemme olivat väkevästi pinnassa ja ihomme kananlihalla.

Ei viihdyttävä esitys, hitaudessaan kärsimyksellinenkin, mutta korkeasti moraalinen.

• Ohjaus
  Julian Hetzel
• Dramaturgi
  Miguel Angel Melgares
• Taiteellinen neuvonantaja
  Sodja Lotker
• Puvustus
  Anne-Catherine Kunz
• Tuotannon assistentti
  Sabine Mangeleer
• Teknikot
  Korneel Coessens, Piet Depoortere & Anne Meeussen
• Esiintyjät
  Kristien de Proost, Edoardo Ripa

Arvio esityksestä Tampereen Teatterikesässä Pakkahuoneella 2.8.22

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/