Jotakin%20m%C3%A4t%C3%A4%C3%A4.jpg

Kuva Aki Loponen

Lahden kaupunginteatteri pystyy Something Rotten! - Jotain mätää! -musikaalissaan lunastamaan paitsi musikaalin tämän hetken nykymerkityksen, viihteen, - myös antamaan teatterissakävijöille teatterillisen viehättävyyden ja höyhenisen keveän, unelmaisen ominaislaadun loisteliaasti Ilkka Laasosen täydellisellä kokonaisnäkemyksellä.

Katsoja saa ihailla Pekka Korpiniityn valtavankokoisen näyttämön kymmenien vaihtuvien tunnelmien upeita lavastevisioita ja Jyri Nummisen sekamuotoisen, neljänsadanvuoden takaa tähän päivään ulottuvan kavalkadin hurmaavia, taitavia, suuria tanssinumeroita ja liikekieltä sekä tietenkin amerikkalaista steppimaailman lumoavan hauskaa askellusta.

Kun varsin tuore John O’Farrell & Karey Kirkpatrickin brodway-tapaus (2015) Lahdessa toteutetaan, sitä kirkastavat myös erinomainen Mikko Koivusalon suomennos herkullisin sanaleikein, riimittelyinkin ja oikea kymmenen soittajan teatteriorkesteri livenä Antti Vauramon johtamana (tosin tekniikan kovin tasapaksuisena, erittelemättömänä, väkevästi toistamana). Eikä näitten keskeisten maskuliinisten musiikkiteatterieksperttien säihkeestä vähääkään jälkeen jää Sari Suomisen valloittava, värikäs, eri aikakausia varioiva ja viestivä mielikuvituksellisen säihkyvä, moninainen puvustus tai Kati Kerosen Eija Nurmisen tarkkavainuinen, kekseliäs naamiointi.

 

Jos pari sanaa tarinasta suotte, niin ajatuksessa jotain mätää on kysymys teatterista ja sen menestyksestä. Perän veljekset, Retu ja Ruune on laitettu koetukselle tuottamaan kerrankin vetävää, menestyvää kunnon teatteria Perän seudulle ja he haluavat epätoivoisesti kirjoittaa hittinäytelmän, mutta ovat juuttuneet The Bard -nimellä tunnetun renessanssin rocktähden varjoon.

Veljekset keksivät viimein ennustajan avulla, että käsikirjoitus, jossa teatterilavalla pistetäänkin puhe ja vuorosanat laululla ja tanssilla toimimaan, olisi uutta ja saisi koko kansan kiinnostumaan teatterista: teatteriesitys sisältäisi suuria laulu- ja tanssinumeroita ja kummallisia, outojakin hahmoja tarinan jännittävyydeksi. Musikaali oli syntynyt. Historiaan tarina vie myös laajemmin, sillä The Bard, itse Shakespeare, tuo kaikkien aikakausien kirjallisuuden ja teatterin despootti sekä ylivertaisuus on nyt koko ajan torjumassa, sabotoimassa ja viimein omimassa koko maailman huomiota, myös moista kaverusten ideaa - siis eräänlainen pahis koko tarinassa. Tietenkin veljeksillä on omat naisensa, rakastettunsa, joiden pikkuiset lauluaariat ovat säveliltään tarinan miehiä lumoavia herkkuja.

 

Ja sananen lopuksi myös roolitöistä. Ruune Perä (Mikael Saari) rakastuu tietenkin aikakauden puritaanista (teatteria syntinä pitävää) ajatusmaailmaa edustavaan Portiaan (Tuuli Paju), Retu Perän (Mikko Pörhölä) vaimo on Bea (Henna Wallin), joka vaatii naisille tasa-arvoa työssä käynnissä. Mikael Saaren aina kiehtova kirkas tenori luo monia esityksen upeimpia musiikkihetkiä erottuessaan a capella -kuoro-osuuksistakin kauniilla ääni-instrumentillaan. Mikko Pörhölän ansio on vetää esitykseen mielenkiinto hersyvällä olemuksellaan, eläytymisellään ja johdattaa koko tarinaa luontevasti, innostavan onnistuneesti. Henna Wallin tekee tyylikkään, työteliään Bean, Tuuli Paju luo näyttelemäänsä Portiaan rippusen sensuaalista tavoiteltavuutta.

Tuomas Korkia-Ahon Shakespearesta jää selkeän juonikas, turhankin kiiltokuvamainen habitus päällimmäiseksi, sitäkin syvempi outous ja hurja maanisuus taas viehättää Tomi Enbuskan luomassa ennustaja Nostradamuksessa ja Mikko Jurkka tekee varman bravuurisesti juutalaishahmonsa.

Tampereen Ammattikorkeakoulun musiikkiteatteri-opiskelijoista ja vierailijoista koostunut kymmenhenkinen tanssiensemble on sykähdyttävän taitava ottamaan esityksen lavan ja yleisön, asemoinnit täysin haltuunsa.

 

Lahden musikaali on nyt suomalaisen suuren teatteriviihteen vuoden teatteritapaus vailla minkäänlaisia niukkakorvikkeellisia kompromisseja!  Aito se on loistoissaan, naiiviudessaan, ohuessa juonenpoikasessaan, showmaisissa valosade- ja värispottikehyksissään, höyhenisessä unelmoinnissaan, tansseissaan, ilottelevan vanhahtavissa pikkuhävyttömyysyrityksissäänkin - kaikkien teatterista kiinnostuneiden ja kiinnostumattomien oikea musikaalin täydellisyys edes kerran elämässä kokea.

 

Harvinaisen hienon ohjelmalehden sisältö, selkeys, kuvat ja taitto ovat jo ekstraa sinänsä esityksen kiinnostavuudelle.

 

Arvio kirjoitettu Lahden kaupunginteatterin Suuren näyttämön 9.9.2022 esityksestä.

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/something-rotten-jotain-mataa/