Suomen Television viihteen historian aloitti Aarre Elo

Muutamia vuosikymmeniä sitten suomalaisten kotirauhassa saatiin naureskella huviohjelma Jatkoajan vitseissä, sketseissä ja komiikkataidoissa sekä yhteiskuntakeskustelussa naisten hameen pituudesta tai muista tärkeistä puheenaiheista. Ohjelman tuottaja Aarre Elon ja pitkäaikaisen juontajan Lenita Airiston vieraina olivat yleensä ajankohtaiset suomalaiset henkilöt Väinö Linnasta Mauno Koivistoon ja monet kymmenet maailman ja Suomen huvituksista tutut asiat ja persoonat  Vesa-Matti Loirista Tabe Sliooriin saakka. Suomen kansan fyysinen työ oli saanut vastapainokseen lepuuttavan, hauskan, kiinnostavan TV-aikakauden julkkisten tähdittämän viihteen. 

 

Vakavammin ajatellen useita meistä sen aikaisista ikäpolvemme ihmisistä on sittemmin pystytty hoitamaan ihan oikealle elämän jatkoajalle. Se tarkoittaa pelastamista ennen varmalta kuolemalta lääkkeillä tai veitsillä leikkaillen - uusimman ihmistiedon, lääketiedon ja -taidon mukana toimenpiteet ovat mahdollistaneet monelle meistä jatkoaikaa vuosia, kymmeniäkin. Tunnen heistä monia - ja joka päivä heitä jatkoaikalaisia löytyy yhä enemmän - vaimoni ja minä lukeudumme niihin, joille on tuo jatkoaika suotu, enkä omalta kohdaltani tiedä, millä ansioilla.

Tämä artikkelini tahtoo kuitenkin pääasiassaan muistuttaa siitä, että myös lahtelainen kansanterveyden hoito, sen organisaatio ja taitavuus osaa asiansa.

 

Lyhyesti. Olin reilut kaksitoista vuotta sitten hieman väsynyt, kun menin oman entisen työpaikkalääkärini vuositarkastukseen. Hän, rauhallinen, hiljainen virkalääkäri oli sitä ennen jo laittanut minut edellisenä syksynä kevääksi laboratoriotutkimuksiin keskeisistä ruumiin toiminnoista - keuhkoista ja sydämestä, aisteista tietenkin otettiin taas merkittävät vertailulukemat. Nyt lääkärini epäili sitten mahdollista hengitysahdistustani lieväksi astmaksi ja määräsi inhalointitoimia (hengitystä keventävää kuuria). Mutta muuten mies kuulemma oli kunnossa, paitsi aivan lopuksi lääkärini sanoi vielä määräävänsä tuosta tuommoisen nitrosuihkepuikon kokeeksi, jospa se auttaisi.

Menin silloisen keskustan Terveyskeskustalon alakerran Ilves-apteekkiin ja pyysin tuon nitropuikon ostaakseni. Proviisori kysyi, onko tuo lääke tuttu. Sanoin, ettei ole. Hän neuvoi: jos tuntuu, että sitä tarvitsette, poistakaa pullon korkki ja painakaa suihkepullosta kielelle kolme neljä sekuntia lääkettä. Hengittäkää syvään, jos ei auta, toistakaa samat toimenpiteet puolen minuutin kuluttua uudelleen. Jos ei silloinkaan auta, soittakaa ambulanssi.

 

Ohje nitropullon pakkauksessa

Miten sitten kävikään. Pari päivää myöhemmin olin omissa askareissani vielä varhaisyöllä omakotitalomme alakerrassa, kun jälleen hengitys salpasi ja tein proviisorin ohjeitten mukaan kahdesti nitrolääkepurkilla kielelleni suihkeen. Eivät tuntuneet auttavan. Riensin kellarikerroksesta asuinkerrokseen ja pyysin vaimoani soittamaan ambulanssin. Pian oli paikalla peräti kaksi ambulanssia, neljä ensipelastushenkilöä veren ohentamisen liuotuspulloineen, telineineen ja letkuineen ja minut niihin yhdistettynä sekä ulos paareilla kannettuna ja auto kiitämässä jo kohti Päijät-Hämeen Keskussairaalaa, jossa olivat jo valmiina potilaan vastaanottajat. Myös jatkohoito oli selvä - ambulanssikyyti Tampereen yliopistosairaalan sydänosastoon. Siellä jatkui tutkimus välittömästi: varjoaineen ruiskutus verenkiertooni ja sitten koko verenkierron kuvantaminen. Selvä, vakava-asteinen sydäninfarkti oli diagnoosi ja sain vielä oheisen Tampereen yliopistosairaalan Sinikka Yli-Mäyryn mainion, yksiselitteisen sydänlääkärin piirroksen asiasta.

Tarmon tukkiutuneet sydämen verisuonet

Parin vuorokauden sisällä neuvottelu leikkauksesta, jonka vakuutuin lääkärin ja perheeni kanssa keskusteltuani välttämättömäksi. Näin sain verenkiertooni tukkeutuneiden verisuonten, valtimoiden korvikkeeksi jalastani leikatut vahvat suonet. Eli koko kehoni verenkierto alkoi toimia uudistetuin putkin - kuten tapahtuu ruosteisia vesijohtoja uusittaessa.

 Asiasta on nyt kulunut siis reilu 12 vuotta.

 

 

Kiirevastaanoton pääovelle kuljetaan Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys-veistosta sivuten.

Meillä Lahdessa moititaan Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymään perustettua ns. Harjun terveys -yhtymää leväperäisestä, kankeasta ja huonosta palvelusta. Sen yksi toimivaksi ajateltu hoitomuoto on entisessä  Kaupunginsairaalassa aamusta iltamyöhään tapahtuva kiirehoito-vastaanotto. Sinne voi mennä kuka vaan, ottaa jonotuslipun automaatista ja jäädä odottamaan digitaalisella näytöllä vilistäviä vuoronumeroita, kunnes oma numero tulee kohdalle.

 

Olen parin viime viikon aikana saanut Kiirevastaanoton palvelua kahdesti.

Ensin keskisuomalaisella Jämsän erämaamökillä punkki oli kiinnittynyt jalkaani. Puolisoni sai sen mielestäni hyvin poistettua, kunnes se alkoikin näyttää vuorokauden kuluttua myrkytysvoimaansa ihollani jalan niveltaipeessa ja pienen punkin ihooni tekemä kohta alkoi selvästi tulehtua. Päätin kokeilla kiirehoitoa. Siellä vajaan kolmen tunnin jonotuksella pääsin yli kahdenkymmenen potilaan jälkeen terveydenhoitajan vastaanotolle. Näytin punkkijalkani ja hoitaja totesi ihoni selvästi punkkikohdalta tulehtuneen. Hän päätti sitten ottaa jalkani punkkisesta kohdasta valokuvan ja mennä näyttämään tulehduspaikkaa päivystävälle lääkärille. Niin tapahtuikin. Lääkäri oli tutkinut kuvaa ja päätti, ettei vielä anneta antibioottia, vaan yritetään ottaa punkin loput jäänteet pois ihosta. Terveydenhoitaja haki mukaansa vielä toisen terveydenhoitajan ja yhdessä he operoivat jalkani punkittomaksi. Aikaa kiirevastaanotolla meni, mutta se kuittautui monin kerroin erinomaisella palvelulla ja terveellä jalalla.

 

Pari päivää sitten taas jo mökkimatkalle lähdössä tunsin päässäni pienen viiltelyn, joka tuntui antavan outoja särkymerkkejään. Mökkimatkan 130 km:n jälkeen en pystynyt enää siellä juurikaan tavanomaisia tarpeellisia syysaskareita aloittelemaan, kun tunne pään kivusta lisääntyi. Yrittäessäni vähän levätä, pääni ei taipunut ilman suurta kipua makuuasentoon. Meidän oli joutuin lähdettävä takaisin Lahteen. Vaimoni ajoi nyt aikanaan sovitusta puolesta ajomatkasta normaalia pidemmän osuuden ja totesimme sen loppuvaiheessa, että ehkäpä taas Harjun terveyden kiirevastaanotolle. Särky olikin sairaalanmäelle saapuessa kovaa: liikennevaloista rauhallisestikin lähdettäessä niin hurja tunne päässäni kuin veitsellä olisi leikattu päänahkaa niskan ja kaulan erottamiseksi toisistaan. 

Nyt jälleen vuoronumero ja parin tunnin odottelu. Sitten taas terveydenhoitajan numerohuudolla sisään. Kerroin edellä kuvaamani tilani tunteen vastaanottavalle hoitajalle ja hän painoi varovasti kohtaa, jonka kerroin olevan mielestäni akuutein särkypaikka. Hoitajan kosketuksesta sain suorastaan monituhatvolttisen veitsenvedon takaraivossani säkenöimään ja terveydenhoitajan rientämään nopeasti noutamaan lääkäriä. Lääkäri hetken tutkittuaan sanoi lähettävänsä minut Keskussairaalan Akuuttiin, jossa pystytään kuvantamaan mahdollinen syy tilaani, mutta tuskani nähtyään hän pian kertoi muuttavansa päätöksensä ja määräsi minulle pistettäväksi suoraan suoneen kaksi ampullia kipulääkettä. Sain molempiin kankkuihini pistokset lääkärin kehotuksella, että jos kivut eivät kolmessa-neljässä tunnissa lopu, niin välittömästi suoraan Akuuttiin - keskussairaalaan. Näin kipu tuntui hellittävän Harjun terveyden jälleen hyvässä, asiantuntevassa, tarkassa ja sympaattisessa hoitokäynnissä.

Niin kului lauantai sunnuntaikin, soitin sitten jälleen maanantaiaamuna sairaanhoitoon ja kysyin, miten päänsärky-asia pitäisi saattaa lopullisesti selvitetyksi, sillä niska oli yhä lähinnä outo ja hieman kipeäkin. Vastaajahenkilö luki omahoito-tiedoistani, että suositus on Akuuttiin, sinne vaan asia hoitamaan.

Taas perhekyyti Keskussairaalaan. Siellä ensin tunnin rauhaisa jonotus, sitten vastaavan terveydenhoitajan vastaanotto ja hän kertasi koneelta potilastiedoista jo tapahtuneen lyhyesti kanssani keskustellen, kiinnitti ranteeseeni sos.turvatunnuksen ja kellomäärällä ajankohdan varmistettuna ja keltaista käytävän viivaa pitkin sain kävellä kohti traumavastaanotto-aulaa.

Vajaan tunnin odotus ja nyt tuli pieni lääkäriksi itsensä esitellyt siniasuinen nainen ja kertoi tutkivansa minut ja tapaukseni sekä vei minut vastaanottoaulasta huoneeseen, kehotti istumaan huoneen vuoteelle.

Niinpä sain kokea täydellisen, kaikkien raajojeni kunnon ja toimivuuden tarkastuksen, myös erityisesti käsieni, näköni, tasapainoni, tartuntavoimani saivat hauskan toimivat tarkastelunsa ja niistä merkinnät lääkärin omiin muistiinpanoihin.  Erityisesti pään liikkeet, taivutukset saivat monipuoliset taivutus- ja voimanponnistuskokeensa. Lääkäri kertoi lopuksi, että niskani on nyt sillä tavalla toimimaton, ettei pään käännöt oikealle onnistu, lihas on vasemmalla puolella täysin jumissa. Sitten tuli kiinnostava luettelo parista lääkekuurista, jotka hän määräsi sekä niiden vaikuttavuudesta taudinkuvaani ja parantumiseen. Hän määräsi sekä kipulääkitystä että lihasta rauhoittavan lääkekuurin viideksi päiväksi, kielsi vielä saunassa käynnin sekä antoi tarkat ohjeet kylmägeelille ja sen käytölle kolme kertaa päivässä. Lääkkeet olivat noudettavissa viiden minuutin kuluttua lähdöstäni apteekeissa.

Hyvää vointia oli lopuksi hänen sydämellisen luonteva ja hyväntahtoinen toivotuksensa. Soitin taas vaimokuljettajan ja sain kotikuljetuksen.

Nyt olen toiveikas voipilas. Olen tyytyväinen saamiini terveyspalveluihin Suomen Lahdessa: Harjun Terveyden ja Keskussairaalan Akuutin järjestelyt ja toiminnat antoivat luottamuksen suomalaiseen, maailman parhaaseen terveydenhoitoon. Hoitajat olivat asiallisen huolehtivaisia ja täydellisiä ammattilaisia. Lääkärit - tässä tapauksessa mies ja nainen molemmat muun kuin valkoisen rodun edustajia, suomen kieltä hyvin ymmärrettävästi puhuvia ja taitavasti minua potilaana käsitelleitä.

 

Kirjoitin tämän artikkelini siksi, että jouduin jättämään itsekkyydelleni ja omalle teatterimielenkiinnolleni muka tärkeät neljä teatteriesitystä kokematta, kolme niistä ensi-iltoja, ja pistämään omaa kuntoani itsekkäästi kuntoon. Palaan noihin teatteriesityksiin vähitellen niistä teille kirjoitellen.

Eri lukunsa olisi tietenkin kertoa kokemistamme monista mielenrauhan ja mielihyvän yhteisistä ja yhteisöjen kokemista hetkistä, joilla ihmiselle on varmaankin vielä suurempi merkitys kuin näillä pelkän fyysisen, raadollisen kehomme pelastamisesta.

 

Tämä jatkoaika on tietenkin suurta nautintoa, sillä toimintaa ja tapahtumia, luontokokemuksia, ihmistapaamisia, teatteritaidetta ja elämänpohdintoja on riittänyt koko jatkoaikani täydeltä.

Mökkirannan vakioasukkaat

Hyvää, kuulakasta kulttuurisyksyä!