Kansallisteatterin suuren salin täysi, sivistyneesti tummaan pukukoodiin sonnustautunut kutsuvierasyleisö koki harvinaisen elävän, pönäkkyydestä täysin vapautetun teatteritapauksen suomalaisen teatterin 150 vuotta kestäneen toiminnan juhlanäytelmänä - Ensimmäinen Tasavalta, Esa Leskisen kirjoittama ja ohjaama juhlanäytelmä sai kantaesityksensä 5.10.2022 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.

Kansallisteatteri perustettiin Porissa 1872 ensimmäisenä suomenkielisenä teatterina. Juhlavuosi muistuttaa meitä siitä, miten lyhyt historia suomen kielellä on näyttämöllä, ja miten merkittävää on, että meillä on teatteri, jossa puhutaan suomen kieltä.

Suomen ensimmäisen itsenäisen valtion synty Tasavallaksi oli tuorein, tarkennetuin tutkimuksin, nykyteatterikeinoin, maan kokeneimmin näyttelijöin kirjailija-ohjaaja Esa Leskinen asemoinut Suurelle näyttämölle vaikuttavan sekasortoiseksi, suureelliseksi yhteiskuntakaaokseksi Suomi-valtion syntymiseksi vuonna 1919.

Juhlanäytelmässä tasavallan ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin elämä ja merkitys itsenäisen valtiomme tapahtumissa, Venäjän vallankumouksen, Ensimmäisen maailmansodan kärsimysten ja kansalaissodan, rikkinäisen puoluepolitiikan ajoilta aina koko valtiokoneistomme syntyyn ja toimintaan oli maailmantilanteessa valtava Ståhlbergin luoma ihme myös Leskisen tulkinnassa. Koko Ståhlbergin presidenttikausi oli myrskyistä poliittista aikaa (1919-25). Hiuskarvan varassa oli Suomen itsenäisyyden syntyminen - jopa valinta kahdesta vaihtoehdosta keisariruhtinaskunnan osaksi tai Ensimmäiseksi Tasavallaksi.

Suomen tilanne 1919 on verrattavissa maailman rauhan Suomen nykytilaan: arvaamaton Venäjä, epäselvä suuri länsi Natoineen, valtiokoneistomme jatkuvissa ongelmissa, koko eurooppalaisuus vaarassa.

 

Yksi ansio esityksessä on näytelmän ja uudistetun Ståhlberg-presidenttiluonnehdinnan kautta tuoreesti nähty ja dokumenteista tarkasti perusteltu toisenlainen kuin koulujen historianoppikirjoissa, joissa hänestä koulun ulkomuistitietona vaadittiin vain - Suomen ensimmäinen presidentti. Suomalainen demokratia on saanut näytelmässä upean selkeän kuvauksen Ståhlberg-kuvauksessaan. Onko samanlainen demokratian ståhlbergiläinen selkeys vielä palautettavissa takaisin kukoistukseensa kuin mitä aikanaan suomalaiseen valtioon ja paikalliseen hallintoon luotiin? Epäilen.

 

Näyttämökuvan videotekniikan vaikuttavan suurentavaa tehoa - presidentti ja rouva Ståhlberg kuvassa

 Toinen elementti esityksen näyttämöllepanossa ihastuttaa suuresti vähemmän teatterissa käyneitä ja näyttää, miten Kansallisteatteri on tehnyt jo vuosia menestyksekästä työtä (mm. 2008 Smedsin Tuntematon sotilas) videoteknisten laitteiden ja järjestelmien kanssa uudistavana teatteri-ilmaisuna. Teatterin keinot luoda uusimmalla videotekniikalla lähi-ilmeet näyttämön kokoisiksi suurentaen on upeasti toteutettua nykyteatterimuotoa. Siinä näyttelijän herkkyys ja aitous on keskeisen vaikuttavaa. Teatterikonkareita keinot eivät enää kummastuta, vaikka kasvojen ja silmien reaktiot kautta esityksen suurennetaan koko esitysareenan keskipisteiksi. Tunne ja henkilökarismat välittyvät vaikuttavina käsikameroiden liikkuessa näyttämön kohtauksissa sujuvasti, taitavasti, ohjatusti. Onko se sittenkin vain teatteritekniikkaa - kyyninen minäni jää pohtimaan.

 

Muiluttajien kuski, presidentti ja rouva Ståhlberg  - Esa-Matti Long, Vesa Vierikko, Kristiina Halttu

Rooliluomuksena ja näyttelijätyönä Ståhlberg kuvataan nyt suorastaan rakastettavana, yllättävän tavallisena suomalaisena persoonana - Suomussalmella syntyneenä, suuren, köyhän kuusilapsisen pappisperheen poikana. Ouluun velaksi opiskelemaan päässeenä, nyt yksinhuoltajaperheen lapsena, opinnoissaan huippumenestyneenä, lakia opiskelevana sitten jo tohtorismiehenä ja viimein valtion virkamiesportaissa aina korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi yltäneenä presidenttiehdokkaana.

Tuo kuva välittyy nyt hurmaavasti Vesa Vierikon näyttelemässä koko esityksen keskushenkilössä, suurenmoisessa K.J Ståhlbergissä. Vierikolla on harvinainen näyttelijän suuri sielu tavoittaa koko tekstin ydin. Hän luo sympaattisen, vaatimattoman, terävän, rauhallisen tasapainoiselta tuntuvan, demokratiaa ohjenuoranaan pitävän ihmisen. Vierikon huumori ei voi pienuudessaan enää enempää lämmittää kuin se nyt hänen Ståhlbergissään tekee: pienen pienet vivahteet, katseet ja ajatuksen kirkastuminen kasvoilla, levollinen läsnäolo ympäri melskaavassa kaoottisessa valtakoneistossa ovat ainutlaatuista presidentille ja Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle. Roolityöstä välittyy suoraan historiallinen, salattu ja piilotettu totuus taitavasta, horjumattomasta periaatteen valtiomiehestä - selkeä demokratian puolustaja, ehdoton oikeistovallan ja yksinvallan ja sitä edustavan Mannerheimin vastustaja.

Kuin jälleen tähän päivään peilaten: onko meillä Suomen tasavallassa tulevia presidentinvaaleja ajatellen tällaisia esimerkillisiä, aitoja demokratian ymmärtäviä naisia ja miehiä valittavanamme?

Kristiina Halttu on toinen näytelmän eetoksen ehyt ja keskeinen käsikirjoituksen ja tulkinnan näyttelijälahja meille katsojille. Hänen draamaan sijoitettu kertojaosuutensa, presidentinvaimo Ester, luo käytännön naisen, empaattisen aikakuden yhdistysvaikuttajan, myös miehensä hyvän kanssa-ajattelijan tulevasta valtiokoneistojärjestelmästä päätettäessä ja pysyy urhoollisesti miehensä vankkana tukena, aina lapualaismuilutukseen, kyytiin itärajalle Joensuuhun mukaan väkisin itsensä vaatien. Kristiina Haltusta väreilee sama levollisesti ajatteleva ominaisuus kuin Vesa Vierikolla. Hän esittää näytelmän herkkyyshuipentumaksi Jussi Tuurnan näytelmään läpisäveltämästä draamamusiikista laulun - Kasimir Leinon runoon Ave Maria. Koko esitykselle Haltun tulkinta antaa levollisen, viileän hengähdyksen, solistin kaunisäänisellä tenholla.

Eino Heiskanen, Katariina Kaitue, Esa-Matti Long, Taisto Oksanen, Jukka Puotila, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen luovat valtavan määrän, monet toistakymmentä erilaista hahmotelmaa Suomen ensimmäisen Tasavallan keskeisistä valtiomiehistä - naisia heitä ei ole vielä tuona aikana lainkaan. Niinpä heitä tulkitsee moneen loistavaan karakterisointiin taipuva naiskaksikko (Katariina Kaitue ja Sari Puumalainen) kansanhuumorin liikkein ja elein notkeutuvasti, laulunvoimaan fanaattisesti, kymmeniin osiinsa hienosti eläytyen. Jokin teatteri-ilmastoissa vallitseva yhteinen tekijä on juuri näkemääni aikakuvallisesti lähes samanaikaiseen historialliseen lahtelaisnäytelmän tulkintaan: näyttelijät huutavat puheenvuoronsa rasittavan usein. Viereinen avecini ei sitä kummeksunut, mutta itse ihmettelin, ettei muuten taitava ohjaus ymmärtänyt huudon turhuutta, vaikka kamera samanaikaisesti otti otosta aivan rypyn ja hampaan tarkkuudella roolin esittäjästä.

Luonteva Ståhlberg opiskeluvuosina Heiskasen näyttelemänä, karismaattisten Puotilan, Longin, Pääkkösen ja Oksasen roolitöissä hersyviä, vereviä hahmoja, tunnistettavasti tyypiteltyjä ja tarkoin luonnosteltuja historiallisia valtiomiehiä jokaisella näyttelijällä kymmenittäin - silloin tietenkin myös maamme ruotsalaisuus saa tulkitsijoilta kulunutta, helppokeinoista hoonosuomi-roolitulkintaa.

 

Joukkokohtauksia, dialogiherkkuja on lukuisasti, monet toimivat hyvin ohjattuina tekstin juonta kantaen, ajan yhteiskuntakaaosta yksityiskohdin eritellen. Taustamusiikki helisee pianolla, lauletaan köörissä, Gaudeamus igiturista alkaen, Jääkärin marssit, Finlandiat, Oi kallis Suomenmaat sun muut aina Vapauden kaihoihin saakka yhdessä haikeasti tai raikkaan ponnekkaasti - ja kaikki esitystä sujuvasti rakentaen ja kuljettaen.

Juhlanäytelmä päättyy täyteen hiljaisuuteen, syttyy vielä tehonsa palkisemiseen - koko juhlayleisön noustessa seisomaan raikuviin, pitkiin aplodeerauksiin.

 

ENSIMMÄINEN TASAVALTA

 

Näytelmän on Kansallisteatterille kirjoittanut ja ohjannut pääohjaaja Esa Leskinen.

Lavastus Kati Lukka, puvut Tarja Simone, musiikki Jussi Tuurna, valot Ville Seppänen, videot Joona Pettersson, äänet Esa Mattila, ohjauksen assistentti Helena Vierikko

Rooleissa Kristiina Halttu, Eino Heiskanen, Katariina Kaitue, Esa-Matti Long, Taisto Oksanen, Jukka Puotila, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen, Helena Vierikko, Vesa Vierikko

Esityskuvat Mitro Härkönen

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/ensimmainen-tasavalta