Lahden kansanopiston teatteri on pitänyt hyvänä tapana näyttää opiskelun aikaansaannoksia myös meille yleisölle. Rohkea teko on kaksi vuotta parhaimmillaan kestävän opiskelun alussa jo pistää teatteriopiskelijat katsojien arvostelevien ja ihailevien luuppien alle.
Viime viikolla 20 uuden opiskelijan vuosikerta esitti valmistamiaan Näyttämöllisiä tiivistymiä.
Pari riviä niiden vaikuttavuudesta. Esitykset olivat kahden näyttelijän suunnittelemia kymmenminuuttisia, ohjaavan opettajan valvomia omarakenteisia töitä, joissa luvattiin etukäteen katsojille vain vähän repliikkejä, sitäkin enemmän keskittynyttä näyttelijätyötä ja tilanteita sekä näyttelijän ottavan katsojista otteen.
Esitysrakenteesta kokeilimme katsojina ensi kertaa katsoa koko kymmenen esitystuokion nipun jakamalla sen kahteen eri päivään väliajan kohdalta. Katsoimme viisi esitystä kumpanakin päivänä, puolet torstaina, toisen puolen perjantaina. Saimme kokonaisanniksemme kymmenen esitystä ja kaksi täysin erilaista tunninmittaista teatterielämystä.
Lopullinen huomiomme esityksistä oli yllättävä. Esitykset oli selvästi jaettu kahteen lajiin, vaikkemme sitä voineet edes aavistaa: yksi puoli komedioiksi, toinen puoli tragedioiksi tai enintään tragikomedioiksi. Oli siis sattumaa, minkälaisen puoliskon olimme valinneet ensimmäisenä päivänä katsottavaksemme: olimme arvaamattamme ensimmäiseksi päiväksi valinneet komedioiden täysin meidät hullaannuttavan hauskuuden ja huumorin vauhdikkaan kokonaisuuden.
Teet mut hulluksi - Katri Leppälaakso & Aino Räisänen
Se oli tietämättämme hurjaa ja kekseliästä komediaa täynnä. Nauroimme ja ilakoimme, huvituimme koko yleisö perin juurin jatkuvin loppuaplodeerauksin sen todistamaan.
Palasimme esityksestä ties kuinka pitkään aikaan innostuneempina, iloisempina ja toiveikkaampina ihmisinä. Hyvä hauskuus, nuori näyttelijähabituksen voima ja taitavuus tarttuu katsojaan, innostaa ja nostaa vielä seuraavan päivämme ajatukset kertaamaan esityksiä keskusteluissamme ja saa maailmamme näyttämään taas elämisen arvoiseksi tulevaisuudelle ja uutuutta koko teatteritaiteelle.
Toinen päivä oli sitten - sekin yllätykseksi - pelkkää tragiikkaa ja murheita, niistä kertovista ihmispoloista, rikkaista ja köyhistä elämän vaikeuksissaan, pääosin kontaktiongelmissaan, petoksista ja pettymyksistä.
Asioilla on tapana kärjistyä - Samuli Keränen & Julia Karppinen
Synkkyys valtasi teatterikäyntimme kokonaisannin, ajatuksemmekin taitavasti tulkituissa viidessä kohtalotragediassa. Ihmettelimme, miten tympeää elämä pohjimmiltaan on, ongelmia vain ja kuinka myös nuorten teatteritaiteilijoiden löytämät ja tulkitsemat teatteriajattelut, käsikirjoitukset, tuntuivat usein niin painostavilta kokea, että halusi liittää niistä yksityiskohtia jopa omiin kokemuksiinsa samaistaen - synkkää elämänpuolta täynnä. Esityspuoliskon päättyessä yleisön aplodeeraukset olivat lyhyen vaisut ja esityksestä palatessamme olimme lannistetut, ilottomat, vaitonaiset.
Näin selkeästi teatterin lumo, valta ja laatu vaikuttavat katsojaan, totesimme. Jälkimmäisessä kokemuksessa tosin saimme aivan aluksi myös pienen myönteisen tunteen jo ennen varsinaisia esityksiä. Molempien päivien tilaisuudet avasi oppilaiden laulama sama Apulannan maailmaa syleilevä laulu. Edellisenä päivänä havaitsimme vielä parin oppilaan muutamaksi toviksi pudonneen laulamisen kyydistä ja tavoittelevan sanoja, nyt laulu kaikui väkevästi koko kuoron eläytymisen voimalla.
Ei siis ole yhdentekevää, onko näytelmissä vain hauskuutta tai tragiikkaa. Molemmat tarttuvat katsojiin ja tekevät tuho- tai mielenkohennustyötään meissä. Kaksi kuukautta teatteriopiskelijoiden elämässä antoi siis meille yleisölle paljon ajateltavaa elämän syvimmästä tarkoituksesta - elää ajatellen.
Näyttämöllisiä tiivistymiä
Ohjaava opettaja: Aleksi Lavaste
Lahden kansanopiston teatteri I
Artikkelin kuvitus
- Kansanopiston Facebookin kuvasarjan kopio
- Valokuvat Meri Mikkonen
https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/nayttamollisia-tiivistymia-2022
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.