Kolme varttia  luontovaraisen vapaan Jäniksen kaverina matkata datanomi Vatasen mukana luonnossa yöpyen ympäri Suomen maan huolista vapaana. Siinä tulevan esityksen tarinan tunnelmia ja tuntemuksia, jotka ovat kelle tahansa tosikolle tai humoristiksi saati teatterifriikiksi itseään luulevalle toimittajalle nautinnollisen puhdistavaa kulttuurikylpyä - kun sen saa nauttia taitavien teatteritaiteilijoiden idearikkaassa, ilmaisukypsässä hurmaavan täydellisessä opastuksessa, kylpeä kaikkine ajatuksellisine ainesosineen mielikuvituksellisten unelmien täyttämissä luonnon vapauden unelmissa, kahvia juoden näytelmän syntyajatuksissa porskutellen.

Niin kävi minulle, kun kuluvan viikon maanantaina sain nauttia kuulijanherkkua 1975 ilmestyneestä Arto Paasilinnan romaanista Jäniksen vuosi - sittemmin Ryhmäteatteriin 2013 tehdystä (Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä - Kristian Smeds) teatterisovituksesta - jonka kimpussa hääri seitsemänhenkinen Lahden Lauantainäyttämön osaava, varma, vakiintunut, todistettavan taitava näyttelijäryhmä ohjaajansa Lahden kaupunginteatterin näyttelijä Tapani Kalliomäen maestroimana.

 

Katselen silmistä silmiin läsnäolevia: vieressäsi istuu Kitusen Kari, pöydän päässä Susanne Mast. Susanne näyttelee jänistä tässä esityksessä, vastapuolella pöytää Kristiina Lanki, Paakkasen Olli, Eerik Kuronen, joka on esityksen Vatanen, päähenkilö ja Tuire Arola. Tuulevi Annala puuttuu - työelämä on estänyt tulemisen tähän poikkeukselliseen aikaan lehdistötilaisuuteen. Kirjaan kohta ensi-iltaansa tulevaan esitykseen liittyvää keskustelua - vain asioiden luettelomaisena muisteluna. Varsinaiseen esitysarvioon esityksen vaikutelmista saan syventyä ja kirjoittaa tähän Lahen uutisia -julkaisuun ensi-illan jälkeen.

 

Gogolin Päällystakin kaksivuotinen esitystarina huipentui elokuussa 2022 Jyväskylän valtakunnallisessa teatterikatselmuksessa kolmeen henkilökohtaiseen mainetunnustukseen ja vielä Lauantainäyttämön saamaan rahalliseen kannustussummaan tunnustukseksi toiminnalleen. Tämä Jäniksen vuosi on kuin teatterijatkumo, jopa pari samaa sukulaishahmoa kuin Päällystakissa uudessa ensi-illassa huomenna taatusti on, pöytäseurue summaa. Viime esityksen Päällystakin päähenkilö  Akakin ja tämän Jäniksen vuoden Vatasen voi siis tavata samassa luusereiden kerhossa. Molempien näytelmien sankari on antisankari ja aina on kiinnostavampaa, haastavampaa, yllätyksellisempää kuvata elämän epäonnistujaa kuin onnistujaa.

 

- Miten uusi näytelmävalinta ja ensemble oikein syntyy, sattumaltako?

Jänis:

Lauantainäyttämöllä ei ole enää mitään semmoista omaa, määriteltyä ilmettä, vaan lähtökohta on vakio, se viimeiseksi tehty vanha lähin produktio. Ja pandemia on tehnyt sen, että uusia jäseniä ei ole, vaan ne valitaan esityksiin produktiokohtaisesti.

Ohjaaja:

Päällystakin jälkeen rupesin sitten näitä ihmisiä kyselemään ja nämä kyseli multa, et tuleeko jotain. Siltä pohjalta tähän Jäniksen vuosi myös valikoitui ja tähän olisi voinut ottaa vaikka kaksitoista henkilöä. Se olisi tarkoittanut sitä, että olisi ollut niin paljon turhautunutta porukkaa, kun jokaisen tehtävät olisi jääneet niin pieniksi. Seitsemällä hengellä riittää jokaiselle läpi jutun järjestään haasteellista tehtävää. Paljonhan tässä on samaa porukkaa kun oli Päällystakissa ja tätä joukkoa vois koostumukseltaan sanoa teatteritaiteen päijät-hämäläiseksi hybridiksi: tässä on Pisarateatteria, Orimattilan teatteria ja Lauantainäyttämöä.

Seitsemällä näyttelijällä tämä tehdään. Tässähän on samaa porukkaa kuin tuossa edellisessä Gogollin Päällystakissa hyvinkin pitkälle. Päällystakin jälkeen sama tyylilaji, karnevalismi siinä on aiheen käsittelyssäkin. Ollaan työelämässä kamppailevan pienen yksilön puolella, selvitetään tämmöisen antisankarin selviytymistarina. Se suuri asia Jäniksen vuodessa on nyt, että ehkäpä ihminen on asettanut itsensä suuruusjärjestyksessä asemaan yksi ja sitten kun tulee nämä pandemiat, luonnonkatastrofit ja muut, sitten me huomataankin, että se luonto on meitä voimakkaampi.

Vatanen näyttelee esityksessä sitä reaalimaailman henkilöä ja kolari tapahtuu jäniksen kanssa ja Vatanen tietyllä tavalla putoaa aikuisten Liisa ihmemaahan, systeemiin, tällaiseen fantasiamaailmaan ja siten sivuhenkilöt on aika karrikoituja ja nostettu ja kohotettu.

 

 Vatanen itse:

Onhan se hienoa, että sellaisia tekstejä valitaan, missä on syvyysakselikin olemassa kunnolla, että ei kai näitä itsekään haluaisi tehdä - kun nyt on tehty monta putkeen - jos näissä jokaisessa ei olisi myös se syvyysakseli ihan todella kunnollinen. Se antaa myös tekemiselle merkityksen, että vaikka tässä on karnevalistista esitystasoa, sitä mitä haluan tehdä ja teen, ja saan tehdä tässä näin: siinä on se ulottuvuus.

 

Ohjaaja:

Valitsen tekstiä sillä tavalla, että kaikille riittäisi mielekästä tehtävää. Et teksti vastaa sellaiseen huutoon, että siinä pystyy jollain tavoin tekemään näyttelijäntyön koulutusta. Tämmöinen teksti on siitä hyvä, et tässä seikkaillaan aika monessa eri tyylilajissa - saa tehdä isoa karikatyyriä ja sitten taas pudotetumpaa ja sitten liikekieltä ja pääsee laulamaankin ja että on kaikki mahdollinen samassa paketissa. Tämäkään ei ole katsojille suoraan eteen annettua, vaan tässäkin tekstillisesti jää sellaista, että siinä jää katsojalle omaa tulkinnan varaa. Itse tykkään teksteistä ja esityksistä, jotka jättää katsojan vähän funtsimaan. Tällä yhteydellä tämäkin teksti on valittu, löydetään parhaiten yhteys katsojiin. Kattokaa - me ollaan kaikki tässä samassa veneessä.

 

Miten tällaisen yli vuoden kestävän tiiviin, jokaviikkoisen, nyt viimeiset viikot jokapäiväisen monituntisen ammattimaisen harrastamisäksiisin oikein voi mieltää positiiviseksi?

Harjoitusten vakiopituus on viisi tuntia ja eilen viimeksi seitsemän. Osajako muilla kuin Vatasella ja Jäniksellä on jopa yhdeksän eri roolia ja seitsemää vähemmällä ei pääse kukaan. Tarkoitus on ollut ohjauksissani kohottaa päijäthämäläinen harrastajien teatteriosaaminen tappiinsa. Nostetaan se rima sillä tavalla hieman korkeammalle, kuin missä se on keskimäärin ollut.

 

Harjoitukset on semmoisia, et ei tässä kyllä pääse turhautumaan. Kun mä itse eilen harjoituksissa pääsin neljänkymmenen viidenminuutin kohdalla ottamaan ensimmäisen hörpyn vettä, niin kyllä näin samaan aikaan harjoitustöitä hikeen asti riittäneen. Mä olen jo siinä iässä, et mä alan nauraa tämän elämän mahdottomuuksille mieluummin kuin itkeä. Se tuntuu sellaiselta, et se nauru helpottaa myös katsojaa paljon enemmän kuin se jatkuva otsien rypistäminen.

 

Lavastus?

Tämän näytelmän lavastus on semmoinen uuskokeilu. Meillä on osaksi digitaalinen lavastus. Suomen kielellä sanottuna pelialustalle tehtyä kuvastoa. Maailmansivu on tehty projisiointeja lavastuksessa, mutta tässä on kuten tietokonepelejä tehdään - kuvastolla rakennettu meille lavastekuvastoa. Että esimerkiksi meillä on huone, missä meillä on fyysisiä lavasteita ja digitaalitekniikalla saadaan se lavastus kolmiulotteisemmaksi. Esimerkiksi ulkotila, metsä, jossa on puita saadaan digitoimalla jatkumaan ja tuulessa huojumaan kauas horisonttiin. Se tuntuu hirveän sopivalta ratkaisulta juuri tähän Jäniksen vuoteen. Se tuntui heti, et se just sopii tähän tekstiin, joka alkaa siitä kun Vatasen auto ajaa jäniksen päälle ja Vatanen putoaa ihmisen kaninkolosta fantasian maailmaan, keskelle luontoa, siihen maailmaan, missä Vatanen elää toden ja epätoden välillä. Kuvastokin flirttailee toden ja epätoden välissä. Taustalla koko digitekniikan suunnittelee ja hoitaa oman alan firman omistava digiammattilainen.

 

Musiikki ?

Olen jälleen saanut Tatu Virtamon Kaupunginteatterista äänisuunnittelijaksi ja hän on tehnyt musiikin aikalailla uudella tavalla. Lähettänyt valtavasti meille musiikkia kotiin etänä ja sitten meillä täällä teatterissa on Joni Kallio, joka vastaa Pikkuteatterin tekniikasta. Jonikin on innostunut tähän, säveltänytkin meille tähän musiikkia, ja sitten vielä Reeta Lyyra, ohjaaja-asistenttini on kanssani äänisuunnittelussa mukana. Oikeastaan nelikko tässä äänisuunnittelussa on äänimaailman takana - musiikilla on iso osa esityksessä. Live laulantaakin saatatte kuulla siis!

 

LOPUKSI

Esityksiä näytelmällä on perinteisesti viisitoista. Sunnuntaina 27.11.2022 klo 16.00 alkaa ensimmäinen esitysperiodi ja helmikuun lopussa esitykset jatkuvat.

Esitysten aikataulut ja tiedot:

https://www.lauantainayttamo.com/