Lahden kansanopiston Teatteri II 2022-2023

Pieni kylä Itämeren rannalla. Omiin oloihinsa ja tapoihinsa vetäytyneitä syrjäseutujen ihmisiä. Merivettä lirisee sisään taloihin lattianraoista ja jalkalistojen alta. Hitaasti toki, sillä eihän Itämeri ole nopea ja dramaattinen meri.

Lauluja harmaan meren laidalta on vähäeleisyydessään, jopa lakonisuudessaan kihelmöivän hauska, terävänäköinen ja oivaltava. Teoksen sielu on arkipäiväisessä ja metaforisessa tekstissä sekä humoristisissa henkilöhahmoissa.

Pipsa Longan Lauluja harmaan meren laidalta valtaa Lahden kansanopiston Teatterikoulutuksen lavan marras-joulukuussa 2022 Mikko Korsulaisen ohjaamana.

KÄSIKIRJOITUS: Pipsa Lonka 
OHJAUS & DRAMATISOINTI: Mikko Korsulainen
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Johanna Tapio
KOREOGRAFIAT JA TANSSIN OPETUS: Katri Liikola
MUSIIKIN OPETUS: Virva Immonen
PUHEEN OPETUS: Heini Nikander

LAVALLA: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II
Anna Arola, Roosa Björkstam, Ruu Hartikainen, Oona Hynynen, Jonas Kanto, Roosa Kari, Inari Kolehmainen, Roosa Kuosmanen, Maisa Laitinen, Siiri Lehtinen, Linda Manelius, Eetu Nieminen, Julia Nurmi, Oona Pätäri, Alberto Rama, Roosa Toivola, Olli Tulkki

Ensi-ilta:
pe 11.11.2022 klo 19 LOPPUUNVARATTU

 

Lehdistötilaisuudessa 8.11.22 saimme mielenkiintoisen näytteen kymmenkunta vuotta sitten kirjoitetusta näytelmästä, intensiivisen, tiiviin tuttujen ihmisten kohtaamisten ja läheisyyden tunnelman pienestä suomalaiskylästä jossakin harmaan Itämeren rannalla.

Näytelmän suuret puitteet ovat maailmanlaajuiset, asiasta, josta maailman ilmasto on lämmitessään muuttumassa katastrofaalisesti. Seuduilla, joissa on muutaman kerran vuodessa kuivuutta, on nykyisin sitä useasti vuodessa jopa koko vuoden ympäriinsä ja seuduilla, joissa vesi nousee vuosittaisten sadekausien seurauksina ja valtaa kylät, asuinsijat ja koko maaperän, tapahtuu niin yhä useamman kerran vuodessa. Tuloksena on luonnon kato, sitten ympäri maailman täyttävä nälänhätä - koko maailmaan laajeneva kuivuus ja veden tuhoamat seudut, joissa mikään ei kasva, yhteisöt pirstoutuvat ja elämänhehku ja tulevaisuuden toivo on poissa.

 

Ajatus on kovin kaukainen meille pienen pohjoisen Suomen asukkaille - medioissa siitä kuulemme, katselemme ja luemme sekä päivittelemme. Täysin vieras koko maailman tuleva luonnontuho on jollekin pienelle Itämeren rannan pikkukylälle, harmaan meren äärellä. Niin kuin sitä on eletty sukupolvet pääksytyksin, eletään nytkin.  Elämä on arkea, lähimmät ihmiset vähäiset, tuttuja, tavat ja perinteet tunnettuja jokaisen kohdalta ja niistä ihmisen elämänvoiman, tylsyyden, huvin ja huumorin elämäninnon saa jokainen persoonallisella tavallaan yhteisönsä yhtenä tasaveroisena osana. Siksi tulevan - Lahdessa ennen esittämättömän – kymmenen vuotta sitten jo kirjoitetun suomalaisen näytelmäkirjailijan näytelmän sisältö ja keskipiste on - ei enää fraasimainen, vaan tavattoman ajankohtainen, jännittävä, valtavassa koko ajatuksensa maailmallisuudessa. 

 

Nyt takaisin tuon kahdeksanminuuttisen esityskatkelman tunnelmiin, kun sen päätteeksi saimme keskustella ohjaajan ja esittäjien, ensi-iltansa kynnyksellä olevan teoksen taiteilijoiden, omakohtaisista tuorekokemuksellisista tuntemuksista.

Teoksen ohjaaja Mikko Korsulainen kertoi olevansa Oulun teatterissa 22 vuotta näyttelijän työtä tehnyt Teatterikoulusta näyttelijälinjalta valmistunut näyttelijä. Pitkässä työrupeamassaan hänellä vasta nyt on ollut mahdollisuus ottaa opintovapaata, toteuttaa haave ja opiskella Teatterikorkeakoulussa teatteriohjaajan nykytaitoja.

- Miksi juuri nyt tätä näytelmää täällä Lahdessa ?

-Itseäni kiinnostaa tämä Pipsa Lonka harvinaisena suomalaisena näytelmäkirjailijana, sillä hän kirjoittaa todella suurista aiheista. Ne ei ole aristotelesmaisia näytelmiä draamankulku-lakeineen, vaan niissä ollaan nykynäytelmän, vahvasti nykydraaman puolella. Pipsa Longan tekstit on enemmänkin näytelmiä, joissa itse iso asia, pihvi on siellä elämän tavanomaisuuden ja turmeltumattomuuden tyhjyydessä, niiden arkisten ja totunnaisten asioiden välissä. Minulla itselläni on mielenkiintoa ollut draaman olemukseen ja nämä Longan tekstit ovat fragmentaalisia, joista tulkitsijan, lukijan ja katsojan on itse löydettävä sisällön olennainen.

- Entä tämä yllätyksellinen ohjauksesi juuri meille lahtelaisille - teatteriopiskelijoille ja meille teatterinälkäisille?

 -Miksi valitsin tänne Lahteen ja juuri tämän vaikean tekstin? Kävin viime talvena katsomassa Lahden kansanopiston teatterilaisten ykkösten, siis juuri lavalla olevien nykyisten II:n teatterikoulutusta. Näin silloin sen potentiaalin ja tekemisen estetiikan ja minulle tuli sellainen ajatus, että heille olisi kiva tarjota tosi haastavaa tekstiä ja tekstinkäsittelyllisesti haastetta. Tällä joukolla on valtavasti heittäytymiskykyä ja voimaa, poweria. Siksi Pipsa Longan teksti ja tämä iso lahjakas porukka, 16 esiintyjää tässä.

Kiinnostuin heidän mukanaan myös siitä, että hieno teksti tuntuu ensilukemalta mahdottomalta tuoda näyttämölle, sillä näytelmä on varmaan 50 prosenttia parenteesia. Kuinka ratkaista se parenteesi. Olemme ratkaisseet sen eri kertojilla ja solisteilla, jotka vuorottelevat.

 

- Mikä juuri tässä työssä on opiskelijoille keskeistä?

-Tälle vuosikurssille on ominaista, että tutustutaan vähän isompaan tuotantoon ja tässä kokonaisuudessa on näyttelemisen mukana neljä eri tuotantoryhmää: lavastus, puvustus, tekniikka (valot ja äänet) ja sitten erikseen tuotantoryhmä trailerista esityksen markkinointiin, tiedottamiseen ja näytäntöjen  järjestelykoneistoon saakka. Toista viikkoa on tehty 10-tuntisia harjoituksia, 12-tuntisia työpäiviä, me ei nähdä auringonvaloa, olemme täällä täysin harmaan meren äärellä kaikki.

 

Innostuneet, sympaattisen aktiiviset, täysin teatteriin orientoituneet nuoret  2. vuoden teatteriopiskelijat kertoivat kokemuksiaan tällaisesta kokonaisvaltaisesta teatterityöstä, jota he ihastelivat oikeastaan ensi kertaa nyt kokeneensa. Tässä vain muutama ajatuspoiminta:

-Näyttelemisen lisäksi meistä jokainen on jossakin tuotantotiimissä mukana näytelmänvalmistumisen kokonaisuutta osaltaan toteuttamassa.

-Tavallaan jokaisella on nyt tuplatehtävä tämän näytelmän aikaansaamisessa.

-Tuotantopuolellakin työskentely on osoittautunut inspiroivaksi. Vaikka työtä on ollut paljon, niin se ei suinkaan ole ollut kuormittavaa.

-Todella kokonaisvaltainen kokemus teatterin tekemisestä, kun niin niin paljon erilaisia osatekijöitä, tuotantotiimejä ja kaikki menee sitä yhteistä päämäärää kohti.

-Meillä on niin tosi innostunut ja sitoutunut tiimi, että näin vaikea näytelmäkin on osoittautunut päivä päivältä haastavammaksi ja sen sanoma selkiytyä.

-Ohjaaja: Nyt tällä ensi-iltaviikolla teos alkaa jo haista ihan oikealta sisällöltään ja ilmaisultaan.

 

Lopuksi vielä kuin keskustelua summaten:

-Tässä kuvataan kyläyhteisön ihmisten jokapäiväistä elämää. Heidän arkeaan, ihmissuhteitaan ja tietyllä tavalla myös heidän mitääntekemättömyyttään. Metaforamaisesti maailman elämänkatastrofi ei oikeastaan millään tavalla vaikuta tämän kylän ihmisten elämään. Muuttuuko mitään oikeasti vai muuttuuko liian hitaasti - on yhdentekevää.

-Tämä teksti ei osoita ketään syyttävällä sormella. Näytelmää on ihanaa ja hedelmällistä käsitellä, koska se kulkee ajatuksesta toiseen niin ihmeellisen luontevasti.

Lisää tietoja esityksen aikatauluista:

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia

Artikkelin alku- ja loppukuva esityksen tuotantotiimin valmistamia.

Palaamme esitykseen ensi-illan katsomisen jälkeen sitä arvioiden.