Valokuva Ida Romppainen

Lahden Kansantalon Vaahterasalissa saimme kokea jälleen teatteri-ilmaisun eri lajien sekä tuon (jo banaalisti koulujen vierailuesitykseksi ostetulta esitykseltä vaadittavan) teatterin kasvatustehtävän nyt tuoreena, ennakkoluulottomana ja toimivan hienona, puhtaan tanssiteatterillisena puolituntisena. Sen lähtökohtana oli nykyisiltä yläkoululaisilta, entisiltä yläastelaisilta kerätyt kymmenet ja tekijöiden itsensä kokemia nuoruutensa yläkouluikäisyyden kipu- ja kohtaamispisteitä kotikasvatuksen sekä omien ensi kumppaneittensa ja rakastumistensa kanssa.

Leena Keizer & Jalal Hajali: MITÄ USKALSIMME TUNTEA on yläkouluikäisille valmistettu kiertue-esitys. Yläkoulumuistoja eri ikäisiltä ja eri kulttuuritaustan omaavilta oli kerätty haastatteluin ja kirjallisin mielipitein, niiden  pohjalta tehty vauhdikkaan raikas teatterituokio puheteatteria, tanssia ja fyysistä teatteria yhdistellen.

Esitys on sydämellisellä lämmöllä valmistettu sekoitus ensimmäisistä seurusteluista ja niissä koetuista eka-kerroista - noloutta, ulkopuolisuutta, hepulinaurua, kokemisen vaikeutta ja tuntemisen uskallusta. 

Keizer ja Hajali ulottuvat nykytanssin keinoin saamaan vakuuttavan, luotettavan ja sympaattisen sekä hauskan teatteri-ilmaisun suvereeniin hallintaansa. Tulkintakokonaisuuden palapelisyydelläkin pystytään raikkaasti, lennokkaasti ja ymmärrettävästi kertomaan kohtaus kohtaukselta, tunne tunteelta pienetkin kokemukset herkullisesti ja näyttämään ne meille katsojille. Meidän taas on helppo, joko hieman nostalgisesti huvittuneena tai täysin ihaillen, omaa nuoruutemme hehkua mukaan temmaten heittäytyä tämän kaksikon kerrontaan. Tarinahan on jollakin tavalla elämämme ensikertaisuutena jokaiselle meistä tuttu. Nyt se vain esitetään niin mukaansatempaavasti, hurmaavan akrobaattisesti, tanssitaiteen keinoin, että sen kautta kaikki tekomoraalisen kliseiset teatteriyritykset kasvattaa teatterin keinoin meitä lentävät taivaan tuuliin ja itse asia sekä oma tunne elävät, näyttämöltä meihin tarttuen.

Sukupolvet ovat vaihtuneet, ennen seurustelun rajat tehtiin vanhempien auktoriteetilla moralisoiden. Sitten koulun voimin, asiantuntijat paikalle hamuten luennoimaan tai esitelmöimään. Tänään asialle on nyt käännetty toisenlainen ajankuva, vapaus, nuoruuden avoin epätietoisuus, mutta myös sen elämänilo, hauskuus ja taustalla silti tuo klassinen totuus -luottamus kaikessa toiseen ihmiseen - esityksellä meistä jokaiselta esiin kaivellen. Avaapa esitys vielä ikitotuuden, miten sama nuoruuden vaiheen hämmenys on maanosasta, kansasta ja kielestä täysin riippumaton ja tunnistettava ympäri maapallon.

Voisin tietenkin vielä nirpottaa esityksen rakenteen muutamista liiallisista puhenäytelmäkohtauksista, kuten myös esityksen osanauhoitetun replikoinnin epäselvästä, kaikuvasta kuuluvuudesta tyhjällä näyttämöllä. Yhtäkaikki turhaa, sillä yleisö oli joka hetki mukana, reagoi, hykerteli ja nautti jokainen omana itsenään uudenlaisen teatterin elämyksistä - ylinnä sen liikekielen ja tanssin suvereenisuudesta ja sisällön täydellisyydestä, kaikesta moralisoinnin kasvatusfraasiuden välttämisestä.

 Yleisökeskustelu tämän elämämme sattumallisen palapelisen yhden vaiheen, lapsuuden vaihtumisesta aikuisuudeksi jokaisen sukupolven kohdalla, jokaisella meillä yksilöllisesti, osoittautui esityksessä purreen koeyleisöönsä täydellisesti - aitoja yläkouluikäisiä, lukion juuri taakseen jättäneitä, yläkouluikäisten vanhempien ikäisiä, ammattinuorisotyöntekijöitä, opettajia, yläkoululaisten isovanhempiakin siis - kolme, neljä ikäpolvea katsomossa olivat niin riemullisesti innoissaan, että yleisökeskustelu välittömästi esityksen jälkeen todisti esityksen vaikuttavuutta lukuisten spontaanien puheenvuorojen muodossa ja kesti lähes tunnin.

Esitys, joka saa yleisönsä keskustelemaan, on aina onnistunut, jättää jälkensä katsojansa syvimpiin tuntoihin, jokaiselle meistä erilaisina kokemuksina, ajatuksiamme uudistavina ja elämäämme rikastavina ja elvyttää herkän läheisyystunteemme sekä muistuttaa ensirakastumisemme ainutkertaisuudesta. 

Jalal Hajali on syyriaislähtöinen, helsinkiläistynyt näyttelijä, jota on nähty teattereissa, elokuvissa ja televisiossa (mm. Kansallisteatteri, KOKO teatteri ja YLEn ihmiskauppaa käsittelevä Rahti-sarja).

Leena Keizer on lahtelaistunut, Hollannissa koulutuksensa saanut tanssitaiteilija, joka on tuottanut monitaiteellisia esityskokonaisuuksia kaiken ikäisille yleisöille.

Esitysarvio Mitä uskalsimmekaan tuntea -esityksen kenraaliharjoituksesta Lahden Vaahterasalissa 31.10.22