Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämön lava on sisämittojensa mukaan arvioiden Suomen kolmen suurimman esiintymislavan joukossa. 

Teatterimme Juhani-näyttämö on siis merkittävän uljas kokonaisuus näkövaikutelmaltaan koko täyden salin 650 katsojan silmien seuratessa teatterilavan tapahtumia. Lahtelaisittain lava on parhaimmillaan sen omassa teatterikäytössä, lavaa tuntevien asiantuntijoiden sekä lavastajien luodessa sen jokaisen kohdan näköaistillemme tarkoitetuksi näytelmätaiteen kulttuuritarjonnaksi kaupungissamme. Näyttämö on osoittautunut merkittävän harvinaiseksi kulttuurin tarjoajaksi näytelmäteoksissaan, nykyisin musikaaleissa ja luultavasti tulevaisuudessa taas jopa opereteissaan sille voidaan rakentaa hienoja, arjesta poikkeavia lavastusvisioita silmiemme iloksi. Suuren  näyttämömme etulavan alla on nimittäin pienehkölle, hyvälle orkesterillekin hyvin toimiva, perinteinen orkesterimonttutila.

Teatteri taas vaatii muutakin kuin silmille kulttuuria. Lahden kaupunginteatterin suuri lava on usein ollut kritiikkini kohteena juuri katsomosta koettuna, kovin eritasoisena äänivaikutelmana: joskus heikosti kuuluvana, toisinaan taas korviin vahvistimista pauhaavana - erityisesti musiikin kohdalla eri puolilla katsomoa vielä eritasoisena. Katsojan kuulovaikutelmaa on sittemmin määrävuosin aina yritetty parantaa tarkoin testein ja niihin liittyvin muutoksin äänentoistossa. Kuuluvuus taitaa olla lähes kohdallaan, mutta muuten musiikki musiikkina tuntuu katsomossa useimmiten yhä kovin puuromaisen tasapaksulta - sellaiselta, joka livenä erilaisin soittimin soitettuna ja laulajan laulamana olisi katsomossa kuultuna ihan toisenlaista herkkua.

**********************************************

Kun kuluvana vuonna olen saanut nauttia sekä teatteria että kevyttä viihdemusiikkia poikkeuksellisen runsaasti, olen velvollinen kirjoittavana kriitikkona vastaamaan myös arvioinneista ja suosittelemistani esityksistä - lukijoilleni, joita sentään määrällisesti on parituhatta päivässä.

**********************************************

 

 

Eino Grönin elämänkuvioista tehty musiikillinen näytelmä Sappeen kesäteatterille oli viime kesänä viihdemusiikin ja teatterin onnistunut, hieno yhteistyö. Siinä molemmat - näytteleminen ja laulaminen olivat parhaassa mahdollisessa balanssissa ja taidossaan ja mikä parhainta itse Eino Grön tarinan pääosassa mainiossa, ikivihreässä, äänensä, laulajan tulkintansa vedossaan. Syynä oli vaatimattomalle lavalle tehty tarkka ohjaus, taitavat musikaaliset ammattinäyttelijät ja muusikot, joissa draaman sisältö, laulajien tulkinnat, tanssit ja liikekielen persoonallisuudet toivat esitykseen sen inhimillisen hienon hallitun sanottavan.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/search/query/?query=Eino+Gr%C3%B6n

 

Iiro Rantalan kyvyistä taas meille oli vakuuttava näyttö vain puolentoista vuoden takaa pianistina, säestäjänä, viihdetaiteilijana, humoristina ja näyttelijänä - Lahden Sibeliustalon Vappukonsertissa 2021.

Vappumusiikin iloista vapautta - Lahen uutisia - Vuodatus.net 

 

Teatterilaulu oli juuri viime viikolla koettavanamme kenties parhaimmillaan koskaan kokemistani vastaavista teatterilaulun elävöittämistä esityksistä, kun Kansallisteatteri oli valmistanut 150-vuotisen toimintansa yhdeksi sivukulmakiveksi teatterinsa näytelmiin sävelletyn musiikin, nimenomaan niiltä ajoilta löydetyn laulujen kavalkadisen kattauksen. Sen tason takasi jälleen - Grönin tavoin - nyt taitavat näytelmämusiikin laulajat, monitaitoinen huippuorkesteri ja yhteismenon tarkka, kaunis suvereeni, silmiä hivelevä, tekstien ydintä keskittävä visuaalisuus, näyttelijäntaidot ja tyylikäs kokonaisohjaus.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/12/lauletut-laulut

 

 

JOULUN TÄHDET -vierailuesitys Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä

Elävä legenda Eino Grön ja Iiro Rantala tulkitsevat yhdessä joulun klassikoita kuten Sylvian Joululaulu ja Varpunen Jouluaamuna. 

Mukaan mahtuu myös pari kunnon joulu-swingiä sekä amerikkalaisten joululaulujen sikermä. Konsertissa esiintyy myös säkenöivä Veera Railio sekä 10 henkinen Eikan Enkelit kuoro.

Ylläolevan ilmoituksen luimme vasta konsertin liput jo lunastaneina Lahden kaupunginteatterin nettisivulta.

Eino Grön ja Iiro Rantala ovat valtakunnallisesti merkittäviä viihdemaailman taattuja taiteilijoita tänään maassamme. Grönillä on takuu unohtumattomana tangolaulajana, koskaan pettämättömällä äänellään ja Rantalalla virtuoosisena pianistina. Siksi heitä kuunnellessa tuntuu viihde - sinänsä rajatusti - toimivan ja laatu säilyvän.

Kun lunastimme kolme pääsylippua Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämön 17.12.22 klo19.00  Grön-Rantala konserttiin, kuvittelimme tarjoavamme korkeaikäiselle, henkisesti ja kulttuurisesti skarpille sisarelleni hyvän ja ikimuistettavan musiikkiteatterillisen joululahjan, esityspuitteet ja aihekin osuivat yhteen: Lahden kaupunginteatteri lähellä hänen asuntoaan ja päätähti hänen elämänsä yhden mielenkiinnon, iskelmämusiikin, suomalaista nostalgiaa.

Grön lauloi tapansa mukaisesti oman osuutensa keskittyneesti, tunnelmallisesti, synnynnäisen ääni-ihmeensä antaen laulunumeroihin ja eläytyen koruttomasti, täydellisesti tulkintoihinsa. Rantala jatkoi täällä Sibeliustalossa jo näyttämäänsä pianistitaituruutta, jopa konsertin juontaen ja aloittaen kovin pitkäksi venyneellä omasävelteisellä pianosoololla tunniksi ja vartiksi luvatun konsertin.

Konsertin ohjelmassa esiintyi myös kymmenkunnan meille ennenkokemattoman laulajan muodostama Eikan enkelit -kuoro ja Veera Railio laululla, viululla ja kuoronjohdollaan joululauluja erikseen ja myös yhdessä Eino Grönin kanssa tulkiten.

Ohjelman nettimainosesittely lupasi myös Eikan enkelien mukana hieman svingiä - sitä tulikin - ja ymmärsin ohjelmavalinnan hyvin Grönin kannalta: olihan hän viettänyt vuosikymmenen USA:ssa ja oppinut siellä maanosan musiikin moninaisuutta ja läntistä iskelmäistä sykettä.

Illan kuitenkin liiaksi täytti vaatimattoman tasoinen Veera Railion ja hänen ohjaamansa sekä koreografioimansa Eikan enkelikuoron esiintyminen. Se oli katsojan silmin tarkastellen Railioon itseensä keskittynyttä tekopirteää, gospelliikettä imitoiva, ulkonaista toimintaa täysi showmainen turhuus, kokonaisuutena kontrolloimaton kokea: jopa eturivissä seisovan laulajan juodessa muutaman kerran kesken esitysnumeron jotakin,  lasia lattialta kurottaen.

Suurellakin näyttämöllä esiintyvän pienen kuoron on teatterilavalla hallittava esiintymisensä muoto, eleet, liikkeet ja ulkoinen tyylikkyys. Pienikin visuaalinen särö keskittymisessä näkyy katsomon takariviin saakka ja niin kokonaisuus aliarvioi katsojansa.

Niin kävi myös konsertin. Sitä ei oltu ohjattu ainakaan näkyväksi, vain kuultavaksi ja se kuuleminenkin välittyi Juhani -lavalta - kuten alussa kirjoitin - liian usein tasapaksuna puuromössönä, olkoonkin että ilmeisen hyvin treenatulta ohjaajan tavoittamaan showtyyliin aikuiskuoron tasoa ajatellen. Vielä voisin lisää marista konsertin kovin kaupallisesta, tavaran loppumyynti -vaikutelmasta, jolta konsertti tuntui, kun sen tunniksi ja vartiksi luvattu esityskokonaisuus supistui tasan tunniksi lopun encore-yhteislauluineenkin. Laulun loputtua taiteilijat julistivat lavalta vielä oikein musiikkimyymälän avatuksi lämpiössä - artikkeleina heidän kasettinsa, levynsä, kirjansa ja vinyylinsä nimikirjoituksin yleisön ostettavana.

Semmoinen oli tällä kertaa joululahjamme iäkkäälle sisarelleni, joka paluumatkalla kiitteli saamastaan joululahjasta, mutta ihmetteli kuoron tasoa ja sen suomalaisten joululaulujen englanninkielisiä tekstimääriä kokemassamme joulukonsertissa, ja me aineettoman joululahjan antajat tuota suomalaisen joulun anglosaksista kielimonopolia, jota ympäri vuoden muutenkin kuulee päivät päästään televisiossa, radiossa ja marketeissa.

Enkä usko suomalaishämäläisen joulukonsertin varsin korkean keski-iän omaavan parisataisen katsojakunnan tuosta svengaavasta amerikkalaisuudesta paljonkaan välittäneen - sitä vastoin kaivanneen edes yhden Joulun Tähdet -konserttiinsa sopivan tangon kuulla Eino Grönin laulamana.

Ohjelmakokonaisuus kiertää näinä joulunaluspäivinä pääkaupunkiseudun konsertteina.