Kuva YLEn
Johan nyt on markkinat! Näin tuntuvat poliitikot ajattelevan vielä kolmen kuukauden ajan Lahden joka kuun ensimmäinen keskiviikko. Noilla poliittisilla pyrkyreillä kaikilla tuntuu olevan sisäinen kutsumus mennä toreille ja turuille, kertoa olevansa eduskuntavaalien ehdokkaana, viesteillä siellä myös kuinka monessa instanssissa, yhtiössä, seurassa, lautakunnassa, hallinnossa, johtokunnassa, projektissa, aloitteessa ja yhteisössä he ovatkaan juuri tänäänkin 4.1. tammikuun ensimmäisenä keskiviikkona 2023 vaikuttamassa.
Muistan 1950-luvun alussa markkinoiden vielä olleen syksyllä nimeltään pestuumarkkinat. Silloin todella muutama isäntä tai varsinkin pienen verstaan omistaja käveli torilla löytääkseen työntekijän pajaansa, pelloilleen tai vain työläiseksi omille elämänsä yrityksille. Nyt on toinen ääni kellossa Lahden markkinoilla.
Pyrkyreitä Arkadianmäen hommiin riittää - sellaisia, jotka luulevat meidän näillä Lahden markkinoilla hönähtävän piirtämään juuri heidän numeronsa tulevien eduskuntavaalien omaan äänestyslippuumme vaalipäivänä 2.4.2023.
Miksi niin tekisimme? Haluaisimme ehdokkaamme tehneen paljon enemmän viimeisen kuluneen neljän vuoden aikana yhteiskunnan hyväksi kuin käymässä vain täällä Lahden markkinoilla naamaansa näyttämässä.
Lahden markkinat ja Lahden tori ovat minulle tuttuja asioita, tosin niiden tarpeellisuuden aika tuoreen suomalaisen ravinnon hankintapaikkana on jo menneiden sukupolvien heiniä. Marketit, tavaratalot, hallitkin aikanaan veivät torin todellisen merkityksen.
Laitankin siis tuon todellisen torin Lahden markkinoiden tunnelmapalasen viidentoista vuoden takaa mietittäväksenne.
******************************************************
Lahen uutisia
Perjantai 7.lokakuuta 2007
Lahtelainen kansantapahtuma |
Kuukauden ensimmäisen keskiviikon näkymä Lahden torilla.
Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona Lahti-kaupunkiin syttyy lahtelaiset kokoava kansantapahtuma - kuukauden markkinapäivä. Viipurinrinkilät, ihmeliimat, rottinkiesineet, huonekalut, sienet, marjat, omenat, arvat, leivät, vaatteet, kalastusvälineet, teltat, kalatuotteet, puukäsityöt, työvälineet, kankaat, kakut, palvilihat, pölypussit, imurisuuttimet, keksit, piirakat, taontatuotteet, halinallet, nahkavalmisteet, kengät, puhdistusaineet, leijat, hatut, postikortit, äänitteet ja ne muut monetkymmenet ihmiselämän arkipäivää ryydittävät, ei ihan välttämättömät myyntiartikkelit ovat tuoneet Lahteen parisataa kauppiasta lisää torin vakituisten jo kymmenien lähiseudun peruna-, juures- ja vihannestuottajan sekä kangaskauppiaan suloiseen sekamelskaan.
Lahden hehtaarinen tori on nyt ahtauteen saakka täynnä satoja mitä mielikuvituksellisimpien artikkelien kauppiaita ja tuhansia ostajia. Kaikki eivät mahdu edes torille – kymmenet kauppiaat, metrilakukaupustelijat, katusoittajat ja kirpputorit ovat vallanneet lähikatujen jalkakäytävät.
Käy harjanvarteen!
Ostaisinko talvilakin?
Postikortteja 20 sentillä.
Orimattilalainen sienestäjä tuotteitaan kauppaamassa, tyylikkäät myyntilaatikot täynnä kanttarelleja ja suppilovahveroita.
Kaupunkilaiset ovat tehneet perinteeksi poiketa näille markkinoille tapaamaan tuttuja, syömään suolaista vaikkapa markkinoiden ainutlaatuiseen muikkuravintolaan tai juomaan markkinakahvin jossakin jo kahdeksasta torikojusta sekä ainakin hakemaan kotiin sen viipurinrinkilän.
Wiipurinrinkilä kodin kahvipöytään!
Lahden markkinat on vertaansa vailla oleva lahtelainen ainutlaatuisuus. Hitaan jurnaavan hämäläisaksenttien puheensorinan leikkaa tämän tästä karjalanmurteen helähtävä intonaatio, savonvääntäjiäkin riittää, pohjalaisetkin ovat löytäneet toisensa keskustelukumppanikseen – tämmöistä ei supermarketeissa koe! Harmaan lahtelaiselon arjen padotut naurunremahdukset kaikuvat viimeistään täällä, kasvoille levittäytyy hyvän mielen ja jälleennäkemisen ihmeitä tekevä valo.
Hämäläinen sinnikkyys
Salosen Tauno (keskellä) ja flanellipaidan kaupanteko käynnissä.
Kangaskauppias Tauno Salonen on yksi torin ikoneista. Taunon äiti ryhtyi kangaskauppiaaksi syksyllä 1949, silloin Tauno oli myös ensi kertaa Lahden torilla – tosin vielä äitinsä mahassa. Tuosta syksystä alkaen Tauno on ollut kaikki kesät, osin talvetkin Lahden torilla. Torin vaatekauppiaan ammatin tuoma leipä ei ole ruhtinaallista, mutta vastapainoksi työ on ihmisläheistä ja oikeastaan elämäntapa. Taunon tuntevat kaikki lahtelaiset – miten helppoa on piipahtaa toviksi Taunon juttusille, käydä keskustelu päivän teemoista, filosofoida hetki hänen kanssaan – ja siinä sivussa joskus ostaakin ihan suomalaisena käsityönä tehty paita tai housut. Sinnikkäästi Tauno on kymmenet vuodet rahdannut tuotteensa Lahden torille, ajan trendejä, sateita, pakkasia ja muotioikkuja uhmaten.
Markkinarako
Lahden kaupungin strategioissa, visioissa ja vahvuuksissa höristään sivutolkulla Lahdesta Helsingin metropolialueen vahvana tekijänä. Lahden markkinoista niissä ei lausuta sanaakaan. Missä Lahti-kaupungin markkinoijilta viipyy yhden Suomen mittapuussa ainutlaatuisimman tapahtuman tiedottaminen, saati päättäjien ymmärrys tällaisen kansantapahtuman merkityksestä ja sen arvottamisesta?
Tämän talon päättäjäjoukko ei näe lähelle, kaupunkilaisten jokapäiväisyyteen.
Torin lumo
Äitini oli 1950-1970 -luvut Lahden torin vihanneskauppias. Lapsuuteni kesät kuluivat Lahden torilla. Aamuneljältä kukat, taimet ja vihannekset kärrättiin torikärryin lähikerrostalon pihasta torille. Toripöytä telttakatoksineen rakennettiin ja somistettiin. Kello seitsemältä alkoi virallinen myyntiaika. Sitä ennen myyjälle saattoi toripoliisi Väliö räpsäyttää sakot, samoin myyntiajan päättymisen klo 13 jälkeen tapahtuneesta kaupanteosta. Tiukkoja kaupantekoaikoja valvottiin vainoharhaisesti, myyntiajoista lipsuneet kauppiaskollegat saatettiin tahallaan käräyttää.
Aamuvarhaisella torilla lahtelaisten raadollinen elämä tuli tutuksi: kunnallispoliitikot – narrit ja herrat – vaelsivat torin poikki, pari vakiotyyppiä porkkananipun krapulansa lääkkeeksi ostaen, yöjalasta palaavat miehet ja naiset suuntasivat kotiinsa torin poikki, monet tulivat tutuiksi ja tervehtivät. Torikauppiaiden yhteiselo oli alituista kyynärpäätaistelua: vaikka välttämättömät aamutervehdykset ehdittiin sanoa, oltiin koko päivä toistensa kanssakilpailijoita. Kauppiaiden välinen taistelu huipentui viimeistään kerran vuodessa toripaikoista käydyssä kaupungin huutokaupassa: siellä ukkosilmankaltaisessa tunnelmassa saatettiin kiusalla huutaa jonkun torikauppiaan paikka niin kalliiksi, että tämän oli lopetettava koko elinkeinonsa tai ainakin tyydyttävä syrjäisemmälle toripaikalle työtään jatkamaan.
Torin lumo syntyi kuitenkin sen monenkirjavista ihmisistä, sen ulkoilmasta, sen hetkellisyydestä ja säiden mukaan muuntuvasta ilmapiiristä. Jokainen päivä oli omaleimaisensa. Pienen pojan toripäiväni kruunasi torikärryjen vienti Aleksanterinkatu 9:n pihaan. Pihasta pääsi suoraan Keskisen jäätelötehtaaseen, josta joka päivä sain ostaa kokonaisen pienen pesuvadillisen jäätelöä päiväpalkaksi ahmittavakseni.
Väinö Hämäläisen maalaus Lahden markkinat vuodelta 1921. Valtion taidemuseon omistama/Lahden taidemuseon kokoelmassa.
Lisätietoa Lahden markkinoista:
http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/FA8ED338ECE41307C2256FE8003D65DF
perjantai, 5. lokakuu 2007
elämästään pääsevät paikalle.
Itse viihtyisin torimarkkinoilla paremmin, jos tarjolla olisi luonnonmukaisesti tuotettuja vihanneksia ja -vinkkinä markkinamyyjille- luomuviipurinrinkilöitä. Kaipailisin kaupallisuuden lomaan myös enemmän infokojuja esim. ajankohtaisista ympäristö- tai muista tärkeistä asioista (kaupungin kaavoitus tms.) sekä järjestötelttoja. Vanamo-hankkeella tällainen oli ainakin syyskuun markkinoilla. http://www.vanamohanke.net/ajankohtaista/index.php
Markkinoista voisi kehittyä koko kaupungin kohtaaminen, josta saisi jotain myös ostamatta.
Olin oppikoulun ekalla luokalla ja muuttanut Nikkilänmäeltä Etelä-Suomen
Sanomien pihaan os. Rauhankatu 8. Sitä taloa ei enää ole. Äiti käski markkinapäivänä mennä viemään Yrjölän Topille torille kahvia. Topi oli torilla
myymässä sianlihaa. Yrjölät viljelivät Luhtasen vuokramailla Nikkilässä
ja heillä oli muutama sika ja hevonen ja lehmiä. Menin kovalla
pakkasella viemään kahvit ja taisi siinä olla pullapalakin. Ja antoihan
Topi lihapalan minulle. Se oli kait sen reissun tarkoituskin.