Lahden kaupunginteatterin katsojille maksuttomat näytelmän esittelyt lienevät suomalaisten laitosteatterien ainutlaatuisuutta sisällöillään ja onnistuneilla järjestelyillään. Katsojien kanssa aivan lähikontaktissa keskustelevat näytelmän esittäjät, valmistajat, ohjaaja ja teatterinjohtaja kokivat viime torstaina jälleen tiheätunnelmaisen, hienon esittelykokonaisuuden tuntemusten jatkuvan näytelmäesittelyn jälkeisen vuorovaikutteisen yleisökeskustelunkin ajan salissa lähes kahdeksankymmenen katsojan voimalla.

 Parhaillaan keskustelussa oikealla teatterinjohtaja Ilkka Laasonen haastattelee yhtä keskeisistä esityksen henkilöistä, Aleksandr Litvinenkoa (Mikko Pörhölä) näyttämön eturampin täyttyessä koko ajan esityksen näyttelijöistä, joista parhaillaan saapuvat paikalle lapsinäyttelijät Lenni Penttinen ja Aatu Kirén, vasemmalla kravattisessa roolipuvussaan istuu jo Putin (Jarkko Lahti).

Yleisötilaisuuden lähikosketuksellisen rento, vapaamuotoinen ilmapiiri oli suorastaan käsinkosketeltavan tunnelmatiheä: ohjaajan kuvaukset itse näytelmästä, sen tekovaiheista ja mukana olevat näyttelijöiden omakohtaiset kertomukset teoksen harjoitusvaiheista, omista roolivalmisteluistaan ja koko yhteisen teatterityön päämärästä ovat sitä aitoa esittävän kulttuurin ydintä, teatteriyleisön harvinaisuutta kokea. Puhetta johti Ilkka Laasonen: hänen valtava tietoutensa tuntea jokainen esitettävä teksti pienine käänteineenkin on tällaisen keskustelun toimimiseksi mielenkiintoisesti sekä yleisön aktivoimiseksi ainutlaatuista taitoa.

Kolmen pienen kohtauksen perusteella vakuuttui varmasti näytelmän aiheen kiinnostavuudesta ja esitystasosta. Vain näytelmän rakkausteemasta emme saaneet nyt pientäkään siivua nähtäväksemme - myös sitä saamme siis esityksessä taatusti. Hienon taiteilijakunnan ja hurmaavan kypsän maailmanluokaltaan suorastaan polttavan jännittävän totuuspohjaisen esityksen valmistumiskynnyksellä on helppo vähemmänkin teatterista kiinnostuneiden ymmärtää, seurata ja nauttia ja saada vielä kysyä tekijöiltä esityksestä.

 

Viime torstaina valtavankokoisen Lahden kaupunginteatterin Suuren näyttämön ilmapiirin täytti siis harvinainen, maailman teatterikirjallisuuden uutuus. Esittelytilaisuuden aikana ja heti jälkeen ajattelin, että nyt tulee jälleen Lahteen semmoinen teatterielämys suurelle lavalle, josta miltei jokainen voi nauttia oman mielenmakunsa mukaan - Suuri teatterityö!

Hivelevän tarkkavaunuista repliikkistä vuorokeskustelua, tihentyvä jännittävä juoni, nerokkaan taitava näytelmärakenne, raikkaan hauska ja omalaatuinen sarkaistinen huumori, loistavasti ajoitettu tanssitaiturillinen show itse julman pääasian kirkastamiseksi, aivan satumaisen upea lavastus, puvustus ja näyttämökuva. Entä aihe? Myrkky, jolla valtaapitävät mielipidevaikuttajat ovat jo Sokrateen aikana saaneet toisinajattelijat teloittaa. Nyt aika vaan on toinen. Valtaapitävät tappavat raukkamaisesti todelliset vastustajansa salamurhaten, pelkoa epätietoiseen yhteiskuntaansa kasvattaen eivätkä jätä todellisesta murhasta, saati sen suunnittelijastasta vihjettäkään jäljelle - vain tunnistamattomaan tautiin sairastuneen kehon hiljalleen kuolemaan.

 

Putin kävelee ulos virkaanastujaisissaan pitämän puheen päätyttyä.

 

Ohjelmistovalinta, jonka Lahden kaupunginteatteri on tehnyt, on maailman uusinta draamakirjallisuuden tuoretta huippua.  Ollaan yhteiskuntamme tässä päivässä kerrankin, kovinkaan paljon menneitä ei tarvitse muistella. Kysymys on Putinin valtaannoususta heti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, hänen toisinajattelijoittensa likvidoinnista salakavalasti radioaktiivisella, tappavalla, neuvostoliittolaisten omareseptisellä myrkyllä. Aihe on äärimmäisen ajankohtainen meidän jokaisen viimeisen vuoden, kuukauden, päivänkin mietteissämme ympäri koko Euroopan ja sivistyneen maailman - Putin.

 

 Lahden esitys ja käännös Totuuden hinta on suomenkielinen kantaesitys, brittiläisen Lucy Prebblen näytelmätyylin korkealaatuista kärkevyyttä, satiiria, musikaalia ja äärimmäistä tosiasioiden jännittävyyttä täynnä. Palkkamurhat ovat tehneet jatkuvasti tuhojaan ja nyt tässä Lahden kaupunginteatterissa - siis teatterissa - ne paljastetaan äärimmäisen jännittävällä kokonaisteoksella mitään salaamatta tai pelkäämättä, ei murehtien vaan avoimesti auki kaikki tiedot levittäen ja totuus esiin kaivaen.

Ohjaaja Anne Rautiainen:

-TOTUUDEN HINTA kertoo tositarinan Aleksandr Litvinenkon - venäläisen KGP-FSB agentin - myrkytyksellä tapahtuneesta murhasta Lontoossa vuonna 2006. Näytelmä kertoo itse tapahtumasta ja takautumin siitä ajasta, kun Aleksandr on jo lontoolaisessa sairaalassa sairasvuoteella ja tietää, että hänet on myrkytetty. Harvinainen tapaus, jossa potilas itse alkaa selvittää omaa murhaansa, traaginen kuvio. Myrkky on polonium210. Kesti aika kauan siellä sairaalassa löytää syy rajuihin oireisiin. Häneltä tutkittiin säteilysairautta, mutta koska kolonium lähettää alfasäteilyä, jota ei tavallisella säteilymittarilla löydetä, ennenkuin sitten tajuttiin, että kysymyksessä on äärimmäisen vaarallinen ja harvinainen aine. Samalla selvisi, että se on niin harvinainen aine, että sitä tehdään vain yhdessä paikassa maailmassa, Venäjällä.

Vuonna 2006 tapahtunut asia sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta vasta vuonna 2021 loppupäätöksen, siis 15 vuotta sitten tapahtuneesta murhasta - Venäjän valtio todettiin myrkyttäjäksi ja syylliseksi.

Näytelmässä kuljetaan useilla aikatasoilla, ollaan myös välillä Moskovassa 1990-luvun loppupuolella ja hahmotetaan Litvinenkon kannalta tapahtumia, kun hän on töissä KGB:ssä - mitä silloin tapahtui ja mikä oli tuon ajan poliittinen ilmapiiri. Siis, miksi mahdollisesti hänet on haluttu myrkyttää. Sitten tapahtumia on Lontoossa ja tietenkin vuonna 2006, esityksen alkukohtauksessa sairaalassa. Näytelmässä on takautuvasti kirjoitettuja eri aikatasoja, miten liikutaan ja toimitaan näissä eri aikatasoissa. Tunnelma esityksessä on aika kuumottava, trillerimäinen. Kiinnostavaa on se, miten asiaa ruvetaan selvittämään, kuka se myrkyttäjä on ja miten se on ollut mahdollista.

Näytelmä on brittiläiseen tapaan höystetty huumorilla. Siinä on suorastaan karnevaalisia kohtauksia ja huipuksi kaikkea tätä todistaa Vladimir Putin ikään kuin katsomon aitiosta meille ja kommentoi meille yleisölle: älkää uskoko, älkää tulko väliajalta takaisin, täällä ei ole mitään nähtävää. Edellisen teatterimuodon lisäksi on suorastaan karnevaalisten hassuttelevia numeroita, musiikkia, kuumottavan, ahdistavan tunnelman rinnalla. Hirtehishuumoria - kaksi agenttia, joiksi Venäjä oli valinnut todistettavasti täystoheloita, jotka oli saatu käskystä miltei itse kokeeksi nauttimaan samaa radioaktiivista, tappavaa myrkkyä. Oli siis ollut pakko löytää niin tyhmiä henkilöagentteja, hengenvaarallisia radioaktiivisia aineita lentokoneessa kuljettaneita henkilöitä ei oma henki tai viisaus paina. Tutkimuksissa selvisi, että he vetivät näitä murhaliemiä välillä vessanpytystä alas, kun eivät saaneet kohteelleen syötettyä.

Näytelmä on tavallaan tarina siitä, miten Vladimir Putin nousi valtaan ja tämä nimi TOTUUDEN HINTA kertoo, mistä tämä Litvinenkon vainoaminen ja murhaaminen lähti. Litvinenko oli ollut KGP:n agentti, joka itse vahvasti oli mielestään tehnyt isänmaallista työtä Venäjän valtion puolesta jo tsetseenivainojen ja sotien aikana. Hän oli silloin kokenut valtionterrorit Venäjän vastaisina ja niitä vastaan taistellen hän oli pyrkinyt puhumaan totta.

Litvinenkon leski Marina Litvinenko on keskeisessä roolissa, aktiivinen selvittämään tätä juttua ja näytelmä alkaakin takautuvasti sillä, kun hän alkaa selvittää asiaa monta vuotta murhan jälkeen. Lontoossa näytelmän ensi-ilta oli juuri ennen pandemiaa.

 

Euroopan teattereiden vaikuttavimpien taidelaitosten rintamaan Suomen laitosteattereista vain muutama suomalaisesitys on vuosikymmenten saatossa yltänyt kokonaistasoltaan, sisällölliseltä mielenkiintoisuudeltaan, vaikuttavuudeltaan. Nyt taitaa tulla Lahden kaupunginteatteriin jälleen yksi sellainen teatterityö - TOTUUDEN HINTA - oman kaupunginteatterimme satavuotisen olemassaolon kunniaksi !

 

                                     

 

18.1.23 Lahden Suurella Juhani Näyttämöllä, sen TOTUUDEN HINTA -näytelmän yleisökeskustelun alustuksessa, kolmen kohtauksen aikana oivalsin samaa suurenmoista teatteri-illuusion ehdottomuutta kuin Juha Malmivaaran Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Allakin olin kerran kokenut, jopa lavastuksen suunnittelija ja vieraileva keskeinen näyttelijäkin ovat samat ja niputtivat taitavuudellaan, ilmaisullaan, rehellisyydellään ajatukseni tiukasti odotukseen suuresta eurooppalaisesta teatteritapauksesta. Niin valmista tekstiä, niin vaikuttavia hienosti kirjoitettuja ja ohjattuja sekä lavastettuja kohtauskokonaisuuksia, niin monisävyistä teatteri-ilmaisua, niin revyymäistä hauskuutta, musikaalista vakavuuden irvailurevittelyä en ole vuoden 2017 vakavan ja vaikuttavan Pohjantähden vertaista oman teatterimme kokonaisilmaisua kokenut. Mutta nyt -  ajankohtaisen, jopa  kansainvälisen huipputeatterityön uumoilen katsojan kokevan 28.1.2023 ensi-illassa Lahden kaupunginteatterissa.

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/