Olavi Lanu (1925-2015) syntyi Viipurin maalaiskunnassa, Karppilan kylässä. Monien vaiheiden jälkeen hän muutti vuonna 1956 perheineen Lahteen. Olavi Lanun Kariniemenmäen luonnonpuistoon, keskelle Lahtea vuosina 1989-1992 rakentama Lanun veistospuisto on hänen tärkein elämäntyönsä.
Olavi Lanu -dokumentti yllättää hyvällä asiantuntemuksellaan. Lanu istutettuna ateljeetuoliinsa Patomäen suuressa ateljeessaan, itse kertomassa pitkät tovit taiteestaan, sen ahertamisesta, synnystä ovat sitä tuttua lanumaisuutta, rikassisältöistä, harvinaisen lahtelaisen taiteilijan suurta totuutta, jota filmit vain harvoin pystyvät tallentamaan niin aitona kuin taiteilija Lanu taiteensa aina on taitanut tehdä ja sitä kuvailla.
Olavi Lanun ja hänen taiteensa hyvin tunteneet Lahden museon asiantuntijat Ulla Aartomaa, Maija-Riitta Kallio, pari taidemaalariystävää kuten Tuomo Lukkari, Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja kuvanveistäjä, Ollin oppilas Jukka Lehtinen, muutama hänen oppikouluopetuksensa aikainen oppilas, Lanun tyttäret ja vävy sekä hänen työssään toimineet betonituotannon asiantuntijaekspertit tuttavuudellaan ja asiantuntemuksellaan, omakohtaisella, pitkäaikaisella Ollin tuntemuksellaan luovat tämän poikkeuksellisen tuotteliaan kuvataiteilijan henkilökuvan hienouden ja harvinaisuuden.
Tytärten tuoreet muistelut isästään ja lapsuudestaan perheen kesäpaikalla sen metsien ja kallioiden, verkkokalastusten seikkailuja täynnä olevassa taiteilijan ja luontokokijan maailmassa ovat harvinaista dokumenttien suurta timanttista perhe- ja ihmisläheistä sisältöä.
Kun kovin kiireellä Lanu-puiston vasta nyt äkänneet taideorganisaatiotahot ovat heränneet Lanun taiteen arvon ymmärtämään ja sitä vaalimaan, dokumentti-ohjaaja Keijo Skippari on joutunut valtavan määrän asiantuntevaa materiaalia, valokuvia, filmejä, taideteoksia ja muisteluita haalimaan, kovin nopealla aikataululla valitsemaan, karsimaan, arvottamaan ja on silti saanut vedettyä kokoon uniikin, varsin onnistuneen, upean ja ehyen dokumenttifilmin Lanusta.
Monet valokuvat Ollista perheineen kesäpaikalta tai veistostensa muottien valmistelussa ateljeessaan sekä niiden betonivalutapahtumassa Renkomäen sorakuopalla ovat lahtelaista, raadollista, tunnollisen, harvinaisen betonivalutekniikan oivaltaneen kuvantekijän luonnon kokemista, arkista työtä, johon Ollin luo eksynyt maallikkokaan ei voinut välttyä osallistumasta. Ollin reiluus, iloinen ja ilkikurinen huumori, lämmin ja herkkä, rohkeakin huvittamistaito on dokumentissa hyvin esillä.
Ehkä pienen korjauksenkin suotte. En koskaan kuullut häneen käyttäneen itsestään nimitystä kuvanveistäjä, yleensä hän kertoi olevansa taidemaalari. Maalauksilla ja siveltimillä hän aloitti ja maalaukset olivat myös hänen viimeiset työnsä.
Keijo Skipparin luoma dokumenttifilmi Olavi Lanusta on hänen parikymmenvuotisen filmiuransa töistä ylivoimaisesti vaikuttavin, laadukas kronologialtaan, leikkaukseltaan, loistava filmiteos pitkälti unohdetusta taiteilijasta, jonka poikkeuksellinen taide ja luonnonläheinen luomisvoima elävät Kariniemenpuiston luonnonhämyssä vielä monelle sukupolvelle.
Kannattaa lahtelaisten ja suomalaisten mennä useinkin kävelyretkelle Lahden Kariniemenpuistoon - ja nyt elokuvateatteri Kino Iirikseen katsomaan reilun tunnin mittainen, maksuton, harvinaisen kansainvälisen suomalaistaiteilija Olavi Lanun taiteilijaelämästä kertova vaikuttava filmiteos.
https://kinoiiris.com/fi_FI/lanu
Otsikkokuva: Kuvakaappaus Keijo Skipparin dokumentista
Lue myös:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.