Lahden kaupungin ydinkeskusta kokee muodonmuutosta kaupallisuudesta kohti palveluja ja kulttuuria. TRIO-ostoskeskuksen kolmas kerros on jo Lahden kaupungin monen palvelun paikka, kun taas yhä useat suuret myymäläneliömäärät ammottavat alakerroksissa tyhjyyttään. Jotenkin tähän lahtelaistuntumaan sopii hyvin tuoda edes kulttuurista tarjontaa tyhjyyden tilalle. Kaksi moderniksi tanssiksi tunnustautuvaa esitystä sai eilen puolituntiset esiintymisvuoronsa, toinen tavaratalon pohjakerroksen toinen ensimmäisen kerroksen täysin tyhjissä tiloissa.

Yleisöä tilaisuudet olivat - ei kahvikupin houkuttimin vaan -  luvatuin maksuttomin sisäänpääsyin keränneet lähes neljänkymmenen kiinnostuneen kansalaisjoukon seuraamaan näitä monilta osin ainutlaatuisia esittävän taidetarjottimen herkkuja. Teosten keskeisen sisällön tarjosivat meille kaksi lahtelaisille tuttua, kokenutta ja taitavaa ihan oikeaa, tanssitaiteeseen koko elämänsä perustanutta tanssitaitelijaa.

 

Tanssitaiteilija Meri-Tuuli Risbergin ja kuvanveistäjä Sami Leutolan yhdistelmätaide on niittänyt jo monet kunnialaakerinsa vuosina 2017-21 kokeiluina avartamassa sekä kuvanveistäjän että tanssijan repertuaaria ja yhteistyön mahdollisuuksia - aikaisemminkin tekijöidensä installaatiomaisiksi luokiteltuina teoksina nykytanssin ja kuvanveiston yhteisilmaisusta  mm. Loviisankadun Pikkuteatterin ja näissä Trion tiloissa.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2019/10/hullaannunko-nykytanssiin-1

 

OLI Was II 

OLI Was II  -teoksessa live-elävä tanssija tavaratalon alimman kerroksen tyhjän tilan laajassa hämäryydessä ja sama tanssija moniulottuvaisen elokuvallisessa videoteoksessa tanssii ja liikkuu suomalaisessa upeassa metsäluonnossa heijastettuna laadukkaan toimivana elokuvana suurille tilan seinille, muodostivat yhdessä koko teoksen visuaalisen vahvan tunnelman. 

Tanssijan tilan hämäryydessä lähes näkymätön, katsojia lähellä etenevä ajatuksellinen ote ja asemointi, tauot ja pysähdykset tuntuivat kuin keskustelevan liikekielellään videokuvansa ja luonnon kanssa sekä meidän katsojien kanssa. Vaikka harvinaisen hallitun, pienieleisen ekonomisen liikekielen salin hämäryydessä juuri ja juuri silmämme enää erotti, ajatuksemme tajusi ihmiskehon äärimmäisen harjaantuneen taipuisuuden, ilmaisuherkkyyden yhdistyneenä reaktiokykyyn ja sytytti meidät jokaisen oman minämme tajuamaan ja loihtimaan ajatuksissamme tarinaa. Taustana vahva äänimaailma variaatioillaan yhdisti teoksen kokonaisuudeksi korvankin aistia esitystä.

Nyt vähäisin lyhtyrekvisiitoin ja kovin pienin spotein toteutettu elävä tanssiosuus, tilan hämäryys, lähes pimeys tuntuivat itselleni jo liiankin usein Risbergin teoksissa hallitsevilta. Vastineeksi esityksestä huokuu kuitenkin yhä vahva tuntu kahden taiteilijan, kuvanveistäjän hienon elävän sävelellisen kuvan ja suvereenisti keskittyneen tanssijan, uniikin mystisestä, persoonallisen kokeilevasta taiteellisesta rohkeudesta.

 

 

 

Leena Keizerin veroista tanssijaa, omalla kehoaparaatillaan ilmaisevaa dramaatikkoa, räiskyvää ja temperamentista, huumoritäyttä näyttelijää luulisin suurten maailman näyttämöiden kaipaavan riveihinsä hänet kerran nähtyään ja koettuaan. Hänen lahtelaiseen luontoon viemänsä useat tanssitapahtumat ovat suorastaan uraauurtavaa modernia ja ymmärrettävää tanssitaidetta Suomessa.

Samoin säveltäjä Joni Rajamäen varsin pitkälle jalostunut musiikkitaituruus ja sen livetulkinta on ainutlaatuisen kiehtovaa, vaikuttavaa kuulla ja jopa nähdä - missä suurempienkin estradien haloot viipyvät? Yhdessä tämä kahden taitajan symbioosi on viimeksi todentanut esitysvaikuttavuutensa Sopenkorven kesannon tilassa oman tanssiteoksensa ensiesityksessä viime marraskuussa.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/11/lokatanssit-2022

 

 

UrbanJungle

UrbanJungle

Lavalla:

tanssitaiteilija Leena Keizer

 muusikko Joni Rajamäki

 sanataiteilija Tuija Laine

Suurenmoista taidetta, joka korottui potensseihinsa ja herkkyyteensä tässä Trio-tavaratalon tyhjässä, kaikuvassa yli tuhat neliöisessä tilassa - aution epäinhimillisen kolkossa esitysareenassa. Vaikuttavuus on käsinkosketeltavaa, tanssijan ilmaisu pelkkää hurjamagneettista lumoa: Joni Rajamäen musiikkitulkinnan sävelkuvista tanssinsa assosioiden hän vei meitä mukanaan ajatusta ja tuulta nopeammin ympäri valtavan salin laitojen ääriä, väliin taas ihan lähikosketukselta rytmiään ja liikkeitään saimme silmin ja ajatuksin maistella. Näin ilmaisun kaksi peruselementtiä Keizer & Rajamäki tuntuivat jälleen riemastuttavan onnistuneilta ja yhteensopivilta ihastella ja nauttia mukana.

Sitä vastoin suomen kieli teoksen kolmantena elementtinä nyt, kun suuren tyhjän tilan kaiku vei jokaisen sanan olennaisen, äänteet, tavut ja merkitykset sähköisesti toistetun puheen ylivolyymin mukana ymmärtämättömäämme asuun kaiuttaen, eikä sanottavasta tai ajatuksesta enää saanut selvää, tuntui taidekokeilun kolmikantaratkaisu sanataiteena tekniikaltaan epäonnistuneen. Tanssiteoksen esitys kyllä toimi sävellyksineen komeasti, mutta tarinan kaupunkiviidakoksi kuvattu sanallinen käsikirjoitusluenta, johon tanssi korreloi tai opponoi inspiraatioillaan jäi yleisön kokemuksesta puuttumaan. Vahinko.

Harjoitus nyt koetussa haastavan suuressa tilassa vaikkapa vain maallikon korvilla esityksen puheen selkeyttä testaten, voisi tuoda esityskokonaisuuden tekijöiden aikomaksi ja suunnittelemaksi, puhuttelevaksikin.