Kolmas pyörä

Lahden kansanopiston kaksi vuotta teatteriin ja teatterityön ytimiin keskittynyttä opetusta on jälleen parillakymmenellä lahjakkaalla Teatteri II vuosikurssin opiskelijalla takana. Kaikille avoimina esityksinä oli vuorossa nyt täysin itse käsikirjoitetut, ohjatut ja harjoitellut musiikkiteatterilliset näytelmäkohtaukset.**

Niiden huippuidea oli kahden esittäjän yhdessä valita laulu, suunnitella sen sanoihin ja tarinaan näytelmäkäsikirjoitus ja meidän katsojien nähdä tuo kokonainen yksinäytöksinen teatteriesitys. Perusteellisuutta lisäsi se, että jokaisesta esityksestä valmistettiin kaksi erilaista roolitusta, parin vaihtaessa musiikillisen ja vastanäyttelijän roolien osuudet toisessa esitysversiossa. Me kahtena päivänä olisimme saaneet kokea yhteensä kuusitoista teatterinäytöstä uniikkia, ennenkokematonta teatteria. Vahingoksemme saimme nähdä ajanpuutteen vuoksi vain toisen päivän kahdeksan esityskokonaisuutta.

Yli parituntinen musiikkiteatteri tuntui koulutuksellisesti upealta idealta ja samalla monipuoliselta teatterilta, joka paljasti jokaisen esittäjänsä suunnattoman persoonalliset ja monipuoliset taidot, musiikkivalmiudet ja yhteisnäyttelemisen kypsyyden - teatteritaiteen saumattoman dialogisen taitavuuden, eläytymisen voiman merkityksen.

 

Tässä parin esitysnäytöksen arviotani:

 

Kolmas pyörä

Chisu, säv./san. Christel Sundberg

Lavalla Maisa Laitinen & Anna Arola

Säestys Matti Hussi

 

Chisun hitti kymmenen vuoden takaa on kaihoisan tunnepitoinen muisto kovin monen ihmisen rakkaussuhteesta, jossa kolmas pyörä on sotkenut kahden sydämen tunteet ja niiden täydellisyyden. Kolmas pyörä on hautonut ajatuksensa maaniseksi sairaudeksi, joka puhkeaa ilmiliekkeihin kohteen hääpäivänä ja ilmestyy paikalle vanhan ystävyyden rakkaudentunnustuksen voimalla ja vaihtoehdottomuudella kuin lainaten historiallista tarinaa morsiamen ryöstöstä.

Kolmas pyörä pyöri pois, et tunne parantua vois, jos vain saisin, palaisin aikoihin onnellisiin

Kolmas pyörä pyöri pois Et hän viel vain mun oma ois Ja me juostaisiin paljain jaloin pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin jos vain saisin, paikkas ottaisin

Dramaturgisesti kiehtovan jännittävässä, yllättävässä tarinassa morsiushunnussa morsian odottaa mielitiettyään, kun yllättäen tuo kolmas pyörä ilmestyykin paikalle ja ottaa vahvan otteen alkavasta hääseremoniasta, valtaa koko tarinan menneisyyden, nyt sateenkaariseksi pariksi kolmannen pyörän ajatuksissa rakastumisensa paisuneen kuvitelman todeksi paljastaen ja murskaa pettyneen morsion haaveet. Kolmas pyörä on suhde, joka haluaa omistaa menneisyyskokemusten oikeudella morsion lopuksi elämäänsä. Maisa Laitisen vahva, voimakas, omistushaluinen tunnelataus, väkivaltakin ovat punnitun vaikuttavaa ilmaisua ja Anna Arolan kaunis morsianmyytti saa herkän, täysin yllättyneen ja sävähdyttävän  roolitulkinnan - ne yhdessä ovat suurenmoista, vahvaa, toisinaan kornin makaaberin hauskaakin teatteriantia, jossa näyttämön täydeltä vellovat tunnelmat, kohtaukset, fysiikka sekä liikekieli toteutuvat suorastaan realistisen pelottavan aistillisina kaikki. Tarinan lopussa löytyy morsion mielitetty, kolmannen pyörän miltei surmaamana. Tämä esittäjien itse käsikirjoittama tarina jää rankasti ajatuksiamme askarruttamaan, sen mielikuvituksellisen maanisen voimakkaassa aitoudessa, vankassa, väkevästi eläytyneessä ilmaisuskaalassa ja täydellisesti toteutetussa puvustuksessa sekä tietenkin lyriikkansa hienossa, sävelensä tartuttavassa melodiasykkeessä - esittäjiensä musikaalisuudessa.

Kolmas pyörä pyöri pois Et hän viel parantua vois Ja me juostaisiin paljain jaloin pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin jos vain saisin mä palaisin aikoihin onnellisiin ja etsisin sut mun käsiin veisin sut kauas täältä mistä muut ei löytäis meitä

Susta taistelen periks anna en Täs oon ja tähän jään sust kiinni pitämään.

 

Bensaa suonissa

 

Bensaa suonissa

Rauli Badding Somerjoki

säv./ san. Rauli Badding Somerjoki & Jarkko Laine

Lavalla Eetu Nieminen & Jonas Kanto

Säestys Virva Immonen

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan. Hei hei hei, ja bensaa suonissaan. Neulansilmää vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa mennä vaan.

Voiko yli viisikymmentä vuotta sitten suomalaisissa radioissa soinut iskelmämusiikkihitti olla jotenkin tänä päivänäkin kelpoista käyttömusiikkia? Voi ja aivan vallattoman sykähdyttäväksi sen voi saada vaikkapa teatterimuodossa soimaan, vaikuttamaan, iskemään tragikomedialliseen tajuntaamme ja työmaailmamme nykyhetkeen sellaisena kuin Eetu Niemisen ja Jonas Kannon hurja, hauska, puhutteleva ja vauhdikas käsikirjoitus sen tekivät.

Tarinassa kuljettiin kymmenin vuosien työyhteisöjen aikakausin läpi tämän päivän työkiireen ilmapiiriin ja suoriutumispaineeseen. Kaksi kaverusta samassa työpaikassa, toinen kiireen kokien kuin helppona leikkinä, toinen taas jokaisen työpäivän ahdistavana rassaavassa tuskaisessa vauhdissaan.

Ne sanoivat kaiken rajoiksi taivaan ja maan, häntä pysty kumpikaan ei kahlitsemaan. Siellä hän liitää ja soittaa sävelmää, kontti laulaa renkaat ulvoo, voitto häämöttää.

Näin tämmöisessä työpaikassa jopa vapaa-ajan lenkitkin olivat toiselle fyyysistä herkkua, toiselle tuskaista lihasten ja ajatuksen vaivaannuttavan raskasta ajanhukkaa.

On yhden miehen ratissa liikaa klappia, se tuli mutkaan ja sitten tuotiin pappia. Pimeä on taivas ja jäässä pinta tien, herra Vauhti nimensä ja kaiken hinta taito lie.

Kavereiden ja koko työpaikan henkeen syntyy pian työn suorittamisessa kilpailu, rinnastettavuus, jonka kiireeseen tottumaton persoona alkaa purkaa monin eri tavoin, yhä vauhdikkaammaksi ja stressaavammaksi, loppumattomiin työmäärälisäyksiin muuttuneen työpäivän kulun.

Työn suoriutumisten jo usein epäonnistuessa ja vauhdin vain kiristyessä viimein yli sietokyyn saa tekijänsä räjähtävään burnouttiin ja pistämään kaiken ranttaliksi, turhuudeksi koko työn teon.

Eetu Niemisen sympaattinen, valtavan taitava ja luonteva eläytyminen, roolityö, näyttämötapahtumien vauhti imivät mukaansa nykyisen työmaailman lohduttoman hektisiin masennuksen syövereihin, uuvuttavaan ilmapiiriin ja Jonas Kannon rinnasteinen tyypittely työn helppoudesta, yli-ihmisellisestä suoriutumisnerosta teki draamasta aidontuntuisen kauhukomediallisen musiikkidraamakokonaisuuden. Vauhti, joka esityksessä ja sen ohjauksellisessa kehittelyssä kuten jatkuvissa kohtausten nousuhetkissä toteutettiin nopeudella, oli huumaavan hurjaa, traagisuudessaan yhtä aikaa kammottavan raakaa ja absurdin farssista nykytodellisuutta. Esitys kokosi vielä loppuakordeihinsa koko esityksen esitysarsenaalihenkilöstön sivuhenkilöt tähän mielettämyyden finaaliin, sen vauhtihurjuuteen läkähtyäksemme, samaistuaksemme ja riemuitaksemme taitavan näyttelijätyön, musikaalisuuden ja virtuoosisen rytmikkyyden hurmaavasta taidosta - sen viimeistelijänä Virva Immosen hienosti iskevä, tekstiä myötäilevä säestys.

Oli yhden miehen ratissa liikaa klappia, loiva vasen ja antaa mennä vaan, Hei hän syntynyt on vauhti kallossaan…

 

 

Ilta oli teatteria, jollaista lahtelaisten on aniharvoin mahdollisuus kokea. Säkenöivää, puhuttelevaa ja kiinni ihmisten syvällisissä tunnoissa ja yhteiskunnan jokaista koskettavissa paineissa niin kuin hyvä teatteri aina on ollut ja tulee olemaan.

 

Esityskuvat  Jani Enqvist  (video+kuvakaappaus)

 

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/teatteri-2-kohtaus-eraasta-laulusta-2023

 

**Kansanopiston Teatteri II:n viimeinen teatterityö on Teatterifestarit 20. - 21.5.2023 - alla sen ohjelma:

 https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/teatteri-2-teatterifestarit-2023