Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet on jälleen elokuva, jossa vähäiset puheet luovat suuret tunteet. Vuorosanat ovat ennätyksellisen lyhyitä ja sisältävät siksi tunnetta monikymmenkertaisesti repliikkiensä monimerkityksellisissä ikuisuusajatuksissa, rakastumisen tarpeellisessa vähäsanaisuudessa, sitäkin lähes täyden hiljaisuuden patoutuneessa tiiviin vaikuttavassa tunnelmassa. Rakastunut kuin varjellen tunteensa rikkoutumista suo tunteensa silmin, pienin hymyin, vähäisin elein ja sanoin.
Tälle puhumistavalle, vaikka se on aina lähes monotonisen yksinkertaista, vähäisistä harkituista sanoista syntynyttä kaurismäkeläistä elokuvamuotoa, on vielä ominaista, että se lausutaan kirjakielellä kuin lukien jostakin sielun piiloisista sopukoista kauan hautuneita ikitotuuksia, tarkoituksellisesti tuottaen selvää puhetta: arvoitukset ja kohtalokkuudet kietoutuvat tuon elokuvalajin suureen tehoon ja sen potenssisesti laajenevaan ainutkertaisuuteen.
Samoin mahdollisimman pieni määrä filmin pääosien tähtiä, tässä tapauksessa Alma Pöystin esimerkillinen tavallinen työtätekevä nuori nainen, jonka vähäisissä sanoissa, suurissa ajatuksissa, minimalistisissa reaktioissa, sydämestä lähtevässä huumorissa kasvaa sisältä loistava inhimillisyyden voima, kaunis ja hellyttävän tosi, rakastunut ihminen. Kuin vastakohtana Jussi Vatasen tulkinta miehestä, jonka alkoholismi on turruttanut muistamattomaksi, suurireaktioiseksi pelkän työn suorittajan lähes koneen asemaan katkeroiduksi, jähmettyneeksi työläiseksi ja yritykseksi löytää elämänsä ensimmäinen, ainoa ja viimeinen rakkaus. Tarinan työläistaustaa Kaurismäki kuvaa jälleen ihmislavastuksellisen mestarillisesti työmaiden, kapakoiden, ajan, työn ja iän kuluttamilla ensi kertaa kameran tavoittamilla, uurteisen eleettömillä ja väsyneillä aidoilla hahmoilla. Tehosteina tutun tutut vanhojen suomalaisiskelmälevyjen harkitut, vaikuttavat sävelet ja riimit autenttisine tulkintoineen iskevät sieluumme tunnistettavaa suomalaistunnetta vastustamattoman samaistuttavasti. Hieno työläistragediallinen, lämmin komedia on jälleen kaurismäkeläistä elokuvallista tenhoa täysi - upea elokuva.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.