Maailma on täynnä erilaista teatteriksi kutsuttua taidetta. Seudusta, maasta ja maanosasta riippuen teattereista löytyy myös mitä mielenkiintoisimpia esittävän taiteen muotoja, joissa esittäjä ja katsoja pystyvät toisensa kohtaamaan, molemmat eläytymään, molemmat nauttimaan ja mielikuvitustaan, tuntojaan ja tunnelmiaan rikastamaan. Suomeen on viime vuosikymmeninä rantautunut monenlaisia koulukuntia, joiden teatteri-ilmaisuista varsin harvoin täällä sisämaan Suomessa on mahdollisuus saada tietoa tai tilaisuus päästä nauttimaan.

Viime lauantaina, Heinolan kaupungin pienen 1700-luvun, entisen poliisipäällikön, lääninkivalteri Aschanin talon, sen parinsadan vuoden ikäisten residenssiaikaisten puutalon ikivanhojen hirsiseinien, niiden vanhojen paperitapettien kahlitseman värikäskuvioisen menneen maailman heräämisen ja narisevalankkuisen, paksun jalkojen askeltuntumaa etsivän muinaisuudesta säilyneen epätasaisen lattian, matalien huoneiden ja 1700-1800 -luvulle museoidun ja kalustetun interiöörin kanssa kuin yhtenä tarinan henkilöistä saimme ainutlaatuisen tunnelman, kuvitelmien tuntuun sukeltaa nykyisyyden ja menneisyyden leikkivään commedia dell'artemaisen seurueen jännittävän originelliin näytelmäesitykseen - jokaisen katsojan mieltämän ja ymmärtämän palan verran.

 Ei unta silmäystäkään 5 – saimme kulkea matkan aikakausien vuosisatojen läpi, mustien valkonokkaisten ja valkohansikkaisten kasvottomien puhetta ja ääntä vailla olevien bauttahaamujen opastamina, verkkaisessa tempossa, tarkassa kyynäspääkosketuksellisessa ohjannassa tässä haamumaisessa interiöörissä lähes täydessä pimeydessä huoneesta toiseen vain väreilevien kynttiläsäteiden valaistessa askeleitamme ja näkymiämme. Uskomusten, taikauskon, perinneluulojen, kauhumuistojen, äkkikuolemien, harvinaisten vainajapelotteluiden, toden ja kaamean pilailun rajoilla kolkuttelevan uskottelun, esittäjiensä tarkkailevan myhäilyn vaistoten, mutta silti tekstin upean mielikuvituksellisiin menneisyyden maailmoihin uppoutettuina talon ajan patinoiman huoneiston henkiin ja henkimaailmoihin, tuoksuihin, huoneiden metallisten lieriöiden kymmeniin kilahduksiin ja parinkolmensadanvuoden takaisten sukupolvien välittämään noituusaikaisten uskomusten todellisuuteen, kummitteleviin vainajiin, oudosti kuolleisiin henkilöihin, talon asujista välittyneisiin hahmoihin saimme  tutustua. Vielä myös aaveiden esitysnumeroina maailmansynnyn kansanrunouteen, aikakauden musiikkivinjeteihin, sivistyneillä kielillä puhumisiin ja musikaalisesti uljaisiin laulunumeroihin kera hauskan rock-horjahduksenkin sekä lähes akrobaattisia kääpiökehon taivutuksia aikuisiksi hämmästellä.

Salla Aas Companyn teos oli nyt viides versio samasta aihekonseptista. Meille se oli ensimmäinen kerta, kiehtova ja täydellinen yllättävässä impulsiivisuudessa,  ihanassa arvaamattomuudessa - visuaalisesti ennenkokematonta renessanssista hurmaavasti puvustettua, peruukein ja kalkkisin maskein pynttäytynyttä henkilögalleriaa, haamujen ja elävien olentojen selkiintymättömiä salaperäisiä olemuksia täynnä, liikunnan ja esityksen potpourista hidastettua rytmiä tulvillaan. Esitys on uniikki harvinaisuus sisämaan teatteri-inventioissa ja koko Suomen teatterikentässä.

Natura et homo ludens on toden ja leikin, menneen ja tulevan vakavan kalmainen musta parodia, ainutlaatuisen henkevä sisäiseltä tunnelmaltaan ja tekstiltään, lämpimän huumorisydämisellä verenkierrolla kirjoitettu, ohjattu ja esitetty elävää teatteritaidetta sykkivä elämys.

TUOTANTO: Heinolan teatteriyhdistys r.y.