Harkimo, Stubb, Haavisto, Rehn, Essayah, Andersson, Halla-aho, Urpilainen, Aaltola

Valokuva /Yle

Kuuntelin ja katselin torstaina 21.12.23 TV:n kaksituntista Suurta Presidentinvaalikeskustelua. Tarkkailin yhdeksän Suomen presidentiksi 2024 pyrkivän ehdokkaan presidentin ammatissa tärkeää esiintymistä, puhetaitoa ja käsityksiä Suomen asemasta nykyisessä maailmantilanteessa. Ohjelman aiheena oli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

https://areena.yle.fi/1-66656156

TV-keskustelun presidenttitentin tuloksena koin äänestäväni joko Vasemmistoliiton tai Vihreän liiton asettamaa presidenttiehdokasta. Vasemmistoliiton sujuvapuheisella edustajalla Li Anderssonilla oli tarjota muutakin kuin kättä pitempää maailmantilanteen muuttamiseksi rauhanomaiseksi, ei vain suurta länttä, aseita, ruutia ja kuolemaa, joita lähes kaikki muut ehdokkaat tarjoilivat Suomen nimissä maamme pelastumiseksi. Anderssonin sujuva ja luonteva puhe, katsekontaktit, ajatukset ja ymmärrys Suomesta olivat mielestäni ehdokasjoukon ylivoimaisesti uskottavimmat. Samoin Vihreän liiton edustaja, asiallisen sympaattisesti esiintynyt Pekka Haavisto antoi vakuuttavan näytön ajattelemisesta ennen tekoja ja diplomatian merkityksestä kaikissa sotiin liittyvissä tapahtumissa, aloituksissa, raakuuksissa, sodan laajenemisissa ja selvityksissä, sodan osapuolten tuomitsemisessa. Näistä kahdesta jää sitten suomalaisille enää valittavaksi vain rekisteröity henkilökysymys - sateenkaarihenkilö vaiko naishenkilö on tuleva presidenttimme.

Lähelle heitä pääsi myös Kokoomuksen Alexander Stubb, ehdokas, jonka terävä järki ja tähdenlennonnopeat ajatukset ovat tälle pohjoisen kansan jäyhälle, suoran rehelliselle ajattelulle liian kyvykkäät ja monimutkaiset, miltei näsäviisaan notkeat, maatamme ja kansaamme hyvällä, nopeahkolla puhetuottamisellaan hallitsemaan. Siis ylipätevä ehdokas kaikilta ominaisuuksiltaan - mutta viitekehys, Kokoomus, vain on ajatteluperustaltaan kovin kapea inhimillisyydestä ja tavallisesta ihmisestä maan puolustamisessa huolehtimaan.

Mika Aaltola on Venäjän Ukraina-sodan aikana nostanut Ulkopoliittisen Instituutin kuin yhdeksi valtiomahdiksemme ja presidenttihalunsa alkuvaiheessa soinkin hänen menestyvän hyvin. Mutta nyt koen hänen taistelevan Suomen presidentiksi liiallisen sotaintoisena valtionjohtajana sotakalustoamme ja valtion menoja ylenmääräisin miljardein veroeuroillamme kasvattaen. Hänen sinänsä kuuluva kurkkuäänensä varmuus vakuutti asiantuntevuudesta.                         

Sosialidemokraattien valta-aikoina meillä täällä Suomessa hyvin pidetty ja noteerattu Jutta Urpilainen oli jotenkin kuin liian fiiniksi muuttunut sivistyneessä Europarlamentin ilmapiirissä soveltumaan tavallisen kansalaisen presidentiksi eivätkä hänen ajatuksensa, tärkeät huomionsa, kelvollinen ja virheetön suomen kielensä, katsekontaktinsa, tuntuneet meihin oikein luontevina, uskottavina uppoavan.

Yllättäen viimeisiksi omatuntoni raadissa jäivät Kristillinen liitto ja Liike Nyt -edustajat. Edellinen, Sari Essayah, järkevillä, mutta junnaavan puheripulisilla ja kiusallisen pitkitetyillä puheenvuoro-osuuksillaan loittoni kauas asiallisesta presidenttiydestä, jälkimmäinen Harry Harkimo taas menetti jo liian iäkkäänä, helppohumoristisena, sanavarastoltaan kovin stadilaisesti rajautuneena mahdollisuutensa koko kansan presidentiksemme. Kolmanneksi viimeiselle sijalle ylsi Jussi Halla-aho, Perussuomalaisten ehdokas, jolle suomen puhuminen tuntuu vaikealta tuottaa ja jonka perusteellisen yksityiskohtaisesti määritellyt ajatukset mielestäni kilpistyvät liian kapea-alaisiksi, kuin tyhjään pahviseen kokonaiskuvaan nimeltä Suomi, jolle ei hänen ajatuksissaan löydy sijaa ihmisarvolle. Neljänneksi ehdokkaiden hännille jätin jo monesti julkisuudessa ennen presidenttiehdokassuostumustaan meille Suomen Pankin tilasta varsin usein työkseen raportoineelle Keskustapuolueen ynnä vielä oman valitsijayhdistyksensä varmistamalla taustalla varustetun ehdokkaan, Olli Rehnin. Hänen puheentuottamisensa jäykkyys, jatkuva tauottelu sekä lauserakenne eivät mielestäni riitä julkisuutta vaativaan presidenttiyteen, vaikka kuinka viisaita puhuisi ja ajattelisi - niinkuin Rehn tekikin.

Li, Pekka, Alexander, Mika, Jutta, Sari, Harry, Jussi, Olli olisivat verrattain helpot presidentit sinutella.

Alexander olisi viides Suomen hallitsijoiden Aleksantereista ja Jussi toinen Suomen presidenttien Juhannuksen nimipäivänviettäjistä..