Paikallislehti Etelä-Suomen Sanomien ja myös kunnon suurten lehtimedioiden kuten Helsingin Sanomien kirjoitusohjelmat korostavat yksilöiden valtaa ja mitätöivät yhteisöt. Kun asioista kirjoitetaan, toimituksien ladontamenetelmät painavat mustalla vahvistettuina aina ihmisten nimet, mutta jättävät kokonaan yhteisöjen nimet ilman vahvistusta. Eivätkö yhteisöt, yhdistykset, firmat ja niiden edustamat laajat ihmisjoukot ja aatteet olekaan asioita, jotka kuuluvat yhteiselämäämme. Asiasta pyydettyyn selvitykseen ei edes Helsingin Sanomien suuri toimitus osannut antaa selitystä.

Itselläni on virallisesti sukunimi Virtanen, jonka lausumista ei tarvitse toistaa ja sen helppouden kirjoittaa oikein ovat viranomaiset ja eritasoiset toimittajatkin poikkeuksetta ensilausumalta ymmärtäneet. Myös etunimeni Tarmo on mielestäni kelpo etunimi - tosin tiedän, että juuri ennen nimenantoani perheeni yksi etunimiehdotuksista oli ilmeisesti luonnettani jo etukäteen oivaltaen Jalo, muttei sitä toistaiseksi virallisissa papereissani esiinny. Sensijaan erilaisia titteleitä olen saanut roppakaupalla elämäni varrella: pikkumies, kansakoululainen, oppikoululainen, opiskelija, seminaarilainen, kirjailija, opettaja, kriitikko, erityisopettaja, lausuntataiteilija, näyttelijä, kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, johtokunnan sihteeri, nuorisotyösihteeri, valittaja, eläkeläinen, toimittaja, päätoimittaja, opetusneuvos ja aivan viimeiseksi uusimpana aviomies.

Etelä-Suomen Sanomien toimittaja Sirpa Ratian mielestä hänen antamansa aviosäätytitteli soveltuu juuri Lahden kaupungin kaava-asioihin, sillä 2.9.2015 julkaistussa asiallisessa jutussaan Ranta-Kartanon asemakaavoituksesta mainitsemistaan neljästä henkilöstä Ratia on suonut tittelin lisäkseni vain kaavoitusarkkitehdille. Yksilökeskeisyys lehtien ladonnassa ja ailahteleva tittelinkipeys toimittajan päässä - nekö ovat median nykypäiväämme ja lahtelaisen asemakaavoituksen olennaista, modernia tulevaisuutta.