Sinne jonnekin - sodan melskeen lähelle, rintamalle, korsumaailman ahtauteen, siellä kestämiseen ja sieltä pääsemiseen sekä sodasta selviämisen lähivuosiin - meitä satoja lahtelaisia johdateltiin Jaakko Salonojan mainiosti työstämällä sotilasjermuhuumorilla, kaksimielisyyksiäkään säästämättä. Ja tunnelmaa täydensi toisen verrattoman jermuvelikullan Seppo Soittilan tarinoinnin herkuiksi heläyttämä sotilaspojanpuhdas laulu ja haikeasti soiva haitari. Tutunsuomalaisesti me nauraa hyrähtelimme tähän taiten viritettyyn miesporukkatunnelmaan vaivatta heittäytyen. Hauskoja tarinoita, tuttuja melodioita – suomalaisuuden menneitten vuosikymmenien tunnelmaa.

Iltaan liittyi iltamaperinteinen kahvitarjoilu ennen ohjelmaa.

Talvisodan tuntoja -juhlaillan monisatapäistä joukkoa odottavassa tunnelmassa: kohta se alkaa.

Tällaiseen kotoisen lämmitettyyn tunnelmaan ilmestyi mestari, Mäkelän Antero, elämän matkarepussaan sotaa pohtiva, analysoiva, pelkistävä, kritisoiva, riimittelevä, realisoiva suomalainen kirjallisuus ja keinona ihmiselämän monet syöverit kestänyt, niissä selviytyjäksi kypsynyt ajattelu ja sen ilmaisemisen pakko. Ja mittavasta illasta tuli väkevän komea!

Jaakko Salonoja ja Seppo Soittila reunustavat komean illan päätteeksi mestarin, Antero Mäkelän.

Taiteilijalaatuna, tekstivalinnoistaan alkaen, Antero on vilpittömän, maailman suuriin mullistuksiin tahtomattaan joutuvan, yhteiskunnan alati paisuvissa byrokratioissa mureniksi hieroutuvan, mutta silti sydämeltään lämpöisesti ihmisläheisen, isänmaallisen, pienen ihmisen puolella. Sellaista ihmistä kohti Antero meitä kuljettaa synnyinlahjaisen humoristin vaivattomuudella, maailmoja avartavassa sylissään, terävällä ja ilkikurisen lämpimällä ironiallaan sekä ennen muuta ajatuksensa ja mielensä herkkyydellä. Kokea ihmisen ilot ja surut, haaveet ja pettymykset ja taito välittää ne yleisölle koruttoman koskettavasti, on Anterolle ominaisinta. (Näin kirjoitin Anteron viimekeväisestä 75 -vuotisjuhlaillasta huhtikuun 29.4. blogissani.)

 

Ehtymättömän luomisvoiman väkevä näyttö

Eilisillan kokonaisuus oli väkevän koskettava ja vankka. Koin Anteron tulkinnassa jälleen paljon uusia sävyjä, uusia perspektiivejä, uusia rytmejä - mestarin muuntuva luomisvoima on ehtymätön!  Siksi inhimillisempää ehkä onkin poimia vain muutamia omia mieltymyksiään illasta.

Veikko Huovisen Ribbentrop lensi Moskovaan groteski nauru ja tekstin suorastaan häijyn hulvaton luonnehdinta piiskasi kuularuiskun lailla tajuntaamme. Nytkin Anteron huovistekstien tulkinnat kautta illan muokkautuivat kypsän, koruttoman ja pelkistetyn ilmaisun väkeviksi, suomalaisen pienen ihmisen olemassaolon suuriksi kansanlauluiksi. Ja viimeistään Valto Saran Kotiseudun ukko tartutti hersyvällä huumorillaan, mestarillisella eläytymisellään elämänuskon vastaanponnistelevaankin. Tai miten koskettavasti Alpo Reinikaisen Ruokaa yritettiin kiskoa -tekstin realismi meitä kuulijoita kouraisikaan. Entä tutut Jylhän Kolme sanaa tai Kaivolla – herkkyydessään suorastaan vereslihaisia oodeja elämälle, Pentti Haanpään monet tekstivalinnat viisaita suomalaisia puheenvuoroja kaikki.

Antero Mäkelä on luomisvoimansa huipulla. Hänen taiteensa on kypsää, kuulijansa mukaan ottavaa taitajan elämänmahlaista saarnaa; itkua ja naurua koko ihmiselämän ihanuudelle. Hienon illan loppusinetiksi saimme ylimääräisenä Mannisen Rintamamiehen testamentti - upean runon äärimmäisen hienovireisen tunnelman ja tulkinnan.

Meiän Antsan komea ilta!

 

P.S Itsenäisyyspäivänä 2007

Antero Mäkelän Talvisodan tuntoja -ohjelmasta ei toistaiseksi ole tiedossa uusintaesityksiä Lahdessa. Antero vierailee esityksellään parhaillaan Helsingissä ja ohjelmasta  julkaistiin itsenäisyyspäiväksi DVD -levy.Tuottajana POPTORI. Tuotenumero SNAPDVD-661.Tuotetta on myynnissä mm.Lahdessa.

TV