Kansopyhtye14.jpg

Kansanopiston teatterilinja 1:n lauluyhtye tulkitsee vuosikymmenten takaista Kaj Chydeniuksen Aku-Kimmo Ripatin sanoihin säveltämää Lemmin minä sinut hankeen, Ari Niskasen sovituksen moniäänisen kauniisti vyöryvän maagisen tunnelman.

Lahden kansanopiston teatteriopiskelijoiden joulun läheisestä lauluillasta on meille tullut vuosittain jo taattu tapa noutaa hyvä mieli ajatuksiimme. Niin kävi nytkin, enemmänkin: taas monet uudet kasvot ja jokainen heistä persoonallisella tulkinnallaan rohkeni tarjoilla meille suomalaisen kevyenmusiikin helmiä tavalla, jossa omakohtainen heittäytyminen ja vilpittömyys sulattivat sydämemme ja koskettivat hyväillen sielumme sopukoita.

Uuden opiskelijajoukon puolivuotinen työ oli jälleen ihmeteltävänämme: jokainen esiintyjä oli löytänyt oman tapansa kohdata yleisönsä. Katsekontaktit, eleet ja mimiikka tai itse musisointi tuntuivat niin persoonallisen luontevilta, että esitykset rakensivat täydellisen, monimakuisen tarjottimen, josta  katsojan oli helpon autuaallista nauttia.

Ohjelmiston huippuja olivat tietenkin Kaj Chydeniuksen usean vuosikymmenen ikäisten sävellysten ennenkuulemattomat yhtye- ja kuorotulkinnat komeine sointuisasti heläjävine uudenuutukaisine sovituksineen sekä monet Hectorin tuotannon puhuttelevat, ihmismieltä syvältä luotaavat, mutta aina mielialaamme lähes tähtiin saakka nostattavat ajattomat musiikkiherkut.

Kanskuo%C3%B6%C3%B6%C3%B6.jpg

Lauluyhtye tulkitsemassa Kaj Chydeniuksen harvinaisuutta Laulu neidistä ja herrasta, Aulikki Oksasen sanoihin - sävellys on jo liki viidenkymmenen vuoden ikäinen, Chydeniuksen osallistuvaa ja kantaaottavaa yhteiskunta-ajattelua - Ari Niskasen sovitus uudenuutukainen, rohkean rytmikäs, uljaiden miesäänien sävyttämä taitava kantaesitys.

Teatterilaulamisen yksi ulottuvuus on kontakti yleisöön. Konsertissa koimme estradilla monta lähes kypsää ja valmista teatterilaulajaa. Yksi heistä oli Ville Hilska, joka melko vaatimattomalla musikaalisuudellaan tulkitsi Hectorin Ei mittään niin täydellisen keskittyneesti, karikatyyrin ja tyypittelyn viimeiselle rajalle viedyllä hahmollaan, ettei huumorin mukanaan tuoma sanojen yhteiskuntaprotesti voisi enää paremmin katsomoon välittyä. Miina Penttisen, kera häntä myötäilevän duon nautimme Kerkko Koskisen Houkutuksen kiihottava maku elävästä ja vapaasta, hauskan rennosta yhdessälaulamisesta. Aapo Puustilla on keinot ottaa yleisö syleilyynsä - hänen Chydeniussäveltensä, Marja-Leena Mikkolan tekstin elämänfilosofinen Rattopojan laulu -tulkinta oli yksi konsertin tenhoavimmista, huumorin ja esitttäjäkarisman raikas ruumiillistuma. Myös korkealaatuiseen instrumentti- ja laulumusisointishowhun saakka saimme heittäytyä Otto Rokan ja kumppaneiden hurjassa, rockahtavassa Knipin Maailmanloppua odotellessa vallattoman raikulissa ja vauhdikkaassa esityksessä.

Rokanotto.jpg

Esittelyvalintani jäävät tietenkin kovin sattumanvaraisiksi ja rajallisiksi - kaikki esiintyjät ansaitsisivat omat, persoonalliset esittelynsä. Konsertin mielirunoani ja -sävellystäni en silti malta ohittaa. Tuskin uskottavammin ja kauniimmin olen koskaan kuullut Chydenuksen ikivihreän Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää -tekstin tulkintaa kuin nyt Maaria Nuoranteen järisyttävän totuudellisena, herkkänä esityksenä.

Maaria%20Nuoranne.jpg

 

Yhtenä konsertin hienotunnelmaisimmista tulkinnoista koin encorena  koko opiston teatteriopiskelijoiden suuren kuoron yhteisesityksen - Hectorin laulun narrin kyyneleistä:

                                           Kanssasi on niin hyvä olla,
                                            syliisi helppo tulla.
                                            Vain sinut tahdon viereeni,
                                            vain sinut mukaani
.

Kansanop14jou.jpg

Esitys oli tunnelmaltaan herkkä, surumielisen koskettava, balanssimuunnelmillaan ja stemmataitavuudeltaan täydellinen ja herkisti esittäjiensä antaumuksellisella eläytymisellä, ihastutti koruttomuudellaan konsertin päätöksenä meidät kyyneliimme saakka.

Jotakin juuri tällaista konsertissa koettua Lahden kansanopiston taiteilijoiden nyt tarjoilemaa, persoonallista, luontevaa musiikillista ja esityksellisesti jäljittelemättömän elävää, vaivatonta ilmaisua voisi oppivelvollisuuskoulumme musiikinopetuskin edes joskus tuottaa pakollisen musiikinopetuksen ja kaavamaisten koulujuhlaesitysten tilalle. Inge-Maarit Rautiaisen tarkkavaistoinen taiteilijoiden omaäänisen tyylin ja esitysvarmuuden ohjaus ja Ari Niskasen maanmainioin sovitus-, säestys- ja yhtyelaulun valmennus eivät ylistyssuperlatiiveja tarvitse - työ sen todistaa.

 

ALHAALTA YLÖSPÄIN -lauluilta 16.12.14  Lahden kansanopiston Teatterilinja 1

Solistit, lauluyhtyeet ja kuoro
Vilhelm Eklund, Markku Harju, Ville Hilska, Miko Jaakkola, Rosa Kettumäki, Ona Korpiranta, Pyry Kähkönen, Eero Leichner, Linnea Leino, Maaria Nuoranne, Miina Penttinen, Aapo Puusti, Otto Rokka, Hilla Ruoppila, Elli Saharinen, Emmi Salervo, Wilma Seppälä, Peik Siren, Antti Tuominen ja Milla Väänänen

Laulunopetus Inge-Maarit Rautiainen   Kuoron ja lauluyhtyeiden harjoitus ja pianosäestys Ari Niskanen
Kitarat Otto Rokka ja Vilhelm Eklund  Saksofoni Miko Jaakkola  Oboe Anni Nuotio

http://www.teatterikoulutus.fi/