Yhdistyneiden Kansakuntien julistamaa Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää 17.10. on jo syksystä 2002 sävähdyttänyt Suomessa Asunnottomien yö -tapahtumat.

Lahden Asunnottomien yö -tapahtuman jokavuotisessa illassa tällä kertaa Lahden Torilla arviolta yli parisataa henkilöä nautti asunnottomuuden uusinta, ajankohtaisinta asiantuntijatietoa tai pyörähti muutamiksi hetkiksi kuuntelemaan, katselemaan sekä kokemaan illan tunnelmia ja toimintakohteita - puhumattakaan koko illan jatkuneista tarjoiluista ja erikoispalveluista. Mikä suurenmoisinta, että kaupungistamme yhä löytyy paljon vapaaehtoisia ja että Asunnottomuus-iltaa lähes parikymmentä vuotta hoitanut Elokolo-yhteisö oli nyt antanut vastuuvuoron sosiaalialan oppilaitosten (Koulutuskeskus Salpaus ja LaB) ja Lahden kaupungin eri järjestöjen ja yhdistysten vastattavaksi. Ne vastasivat nyt tarjolla olevan kaiken vaate- ja tarvemateriaalin, ruoan ja tarjoilujen viikkoja kestäneiden keräysten ja lahjoitusten toteuttamisessa sekä olivat jakamassa ihmisille talven varalle lämmintä ylle ja kulttuurista hengenravintoa sielulle illan täydeltä.  

Jälleen mielenkiintoisia ohjelmanumeroita, musiikkia, haastatteluja asunnottomien kansalaisten auttamistoimintaan osallistuvista yhdistyksistä ja kampanjoista, keskustelua asunnottomuudesta, toimijoiden esittelyjä, koko ajan kuuma ja riittoisa kahvi tai tee, hiustenleikkuuta, pikku hetkiä, joissa pystyi keskustelemaan ihan kahden kesken juuri nyt tänä iltana tuttavan, tuntemattoman tai jopa asiantuntijan kanssa, eväskassien jako sekä Lahjoita Lämpöä -kampanja, jossa jaossa villasukkia ja lapasia, vaatteita valittavaksi. Vapaaehtoisia järjestäjiä ja järjestysihmisiä riitti tapahtuman ryhdittämiseksi ja toimimiseksi jälleen hämmästyttävän paljon.

Lämpimän lähimmäiskunnian sai tilaisuuden aikaansaanut koko suuri järjestöjen, yhdistysten ja vapaaehtoisten järjestäjien joukko sekä asiasta huolestuneet paikalle saapuneet lahtelaiset ja vieraspaikkakuntalaiset samoin. Pari poliitikkoakin havainnoin laajan tapahtuma-alueen tarjolla olevia aktiviteetteja tarkastelemassa.

Tässä illassa arvokkain henkilö protokollassa oli asunnoton lahtelainen: hänen vuokseen, hänen ihmisarvoisen elämänsä puolesta kokoonnuttiin ja hänen hyväkseen illan järjestäjät olivat keränneet vaate- ja ruokalahjoituksia, valmistaneet kahvi- ja ruokatarjoilut sekä järjestäneet viihdeohjelmatuokioita aina taiteilijanumeroita myöten.

Maukas lämmin keitto, kahvi ja ulkotulen lämmössä makkaratarjoilu muodostivat välillä jonon syyspimeän illan herkkään tunnelmaan. Yhä jatkuvaan yhteiskunnan hoitamattomaan kysymykseen - kaupunkimme asunnottomiin, joita Lahdessa riittää vuodenajasta riippuen arviolta 70-90 saakka - saimme jälleen muistutuksen omaantuntoomme yhteiskuntamme ulkopuolelle jääneestä aivan liian kookkaasta joukosta.

 

Iltaa juonsi perinteisesti radio-pop-rock-ääni Tapani Ripatti:

 

Tapani Ripatti ja Pasi Kangasmäki eilen Lahden Asunnottomien yö -tapahtumassa

 

 ”Täällä on monesti ollut tässä alussa sellainen juhlapuhe. Jossa on siunailtu tota. Jeesusteltu tätä. Todettu noin. Ja sanottu, että sitä tehdään. Ja niin kuin minä. Mä olen tässä. Puhun. Sit kun menen tän jälkeen kotiin, käännän itseni arjen toiminnan päälle lämpimässä omassa kodissani. Siinä on mun osuus tästä illasta, jos mä reilusti sen sanon.

Olen näissä Lahden Asunnoton yö -tapahtumissa ollut kahta lukuunottamatta kaikissa juontajana. Tapasin yhdessä tavaratalotapahtumassa muutama viikko sitten Pasin, joka pysähdytti minut puheellaan. Siinä on mies, joka kun puhuu, tietää mistä puhuu. Hänen puheessaan on painoa ja arvoa ja siksi hän on nyt tässä vierelläni tänään. Pasi, ole hyvä !”

Mun nimeni on Pasi Kangasmäki. Minulla on itselläni taustana seitsemäntoistavuoden asunnottomuus. Kenelle kaupunki kuuluu. Mun mielestä se kuuluu kaikille. On ihmisoikeudellisesti loukkaavaa, että minulta viedään kaupungista penkit, koska se saattaa olla yhden kaupunkilaisen seuraavan yön nukkumispaikka. Olen elämäni aikana tottunut nukkumaan yleisissä vessoissa Helsingissä ns. vihreissä vessoissa, jotka on asunnottomien hyviä yöpaikkoja, niitähän täällä Lahdessa ei ole. Meitä heikommassa asemassa olevia päihdetaustaisia ihmisiä häädetään esimerkiksi kauppakeskuksista sen tähden, kun meidän ulkonainen habitus on erilainen kuin muilla. Ihmisillä kun ei ole tietoa asunnottomuuden juurisyistä ja me luomme asunnottomista oman kuvamme, joista myös mm. tv ohjelmissaan ja sarjoissaan jakaa pelkoa tällaisten yksilöiden kohtaamiseen.

Asunnottomuus ei aina ole oma valinta. Taustalla voi olla vaikka puolison kuolemaa, avioeroa, mielenterveysongelmia, minkä takia ei ole ollut enää voimavaroja siihen vuokranmaksuun. Olen sitä mieltä, että kaupunki kuuluu meille kaikille, oli sitten nuori taikka vanha. Olen yhdessä vaiheessa joutunut asunnottomaksi ja asumaan yhden talven omasta valinnastani johtuen autossa, koska en tiennyt, että olisi ollut mahdollisuus mennä kaupungin järjestämiin hätämajoituksiin, joita Helsingissä on. Muutin vasta pari vuotta sitten tänne Lahteen ja yritän tehdä näkyväksi näillä puheenvuoroillani tätä meidän jokapäiväistä ongelmaa, kuinka me syrjimme ihmisiä ulkonäön ja olemuksen perusteella. Nämä Asunnottomien yön tapahtumat ovat merkittäviä, niissä korostuu meidän heikompiosaisten asunnottomuus: koti kuuluu kaikille ja kaupunki kuuluu meille kaikille.

Mikä on asunnottoman paras päivä?

Mulle on, tai oli joskus paras päivä se kun poliisit vei mut putkaan. Kun oli kerrankin lämmin paikka, mihin mä pääsin nukkumaan. Tai sit kun poliisit vei mut vankilaan, niin minun ei tarvinnut enää olla asunnoton. Asunnottomana mua ei ole enää kiinnostanut mitkään maailman menot, koska se asunnottomuus on ollut pelkkää selviytymistä: olen joka päivä joutunut taistelemaan, et mistä mä saan seuraavana käyttöannoksen ainetta ja rahaa siihen.

Turvallisuus ja turvattomuuden tunne asunnottomana?

Onhan se tunne turvatonta, jos sä nukut esimerkiksi vessassa, joka laitetaan lukkoon. Sä et voi koskaan tietää kuka sieltä tulee seuraavaksi. Tai jos sä nukut tuolla puun juurella, niin ethän sä voi tietää kuka sieltä tulee. Niin onhan se aika turvatonta. Koko ajan joudun nukkumaan sellaista koiran unta, et on kuin toinen silmä kokoajan auki, et sä joudut vahtimaan pieniä omaisuuksia ,missä saattaa olla koko sun elämäsi.

Toivoton tapaus?

Mullahan on esimerkiksi rikosseuraamuslaitoksen papereissa pitkä päihde- ja rikoshistoria, paperien mukaan rikosseuraamusteni uusintaprosentti on vähän yli 90. Niitten papereitten mukaan mut on tuomittu toivottomaksi tapaukseksi. Mut muutos on mahdollista. Tänä päivänäkin elän parhaillaan 1500. rikoksetonta päivää - ei ole olemassa toivottomia tapauksia.

Ei tarvitse kuin sen yhden olkapään, sen aidon kohtaamisen, niin sillä voi olla hirveän iso vaikutus ihmisen tulevaisuuteen. Mulle se tapahtui pikkusen yli neljä vuotta sitten, kun ehdonalaisvalvojani kohtasi minut elämässäni ensi kertaa ihmisenä eikä mun menneisyyteni papereitten mukaan. Siitä mä sain muutoskipinän tähän elämäni muutosprosessiin. Se yksi aito kohtaaminen voi olla se pelastava tekijä yhden ihmisen pelastamiseksi henkiin ja asunnottomuudesta.