Kuva%20Oscar%20gaalasta.jpg

 

Lahden kulttuurinen ilme kohosi kerralla suureen kansainväliseen arvostukseen elokuvamusiikkigaalan loisteliaalla toteutuksella.

Lahden kaupunginteatterissa 12.2.2019 koettu gaalailta maailman elokuvamusiikin Oscar-palkituista teoksista avasi uuden lehden elokuvamusiikin tulkinnasta teatteritaiteen areenoille. Ei pelkkä perinteinen konserttilavojen sinfoniaorkesterin ja solistin sekä kapellimestarin ja juontajan ilta, vaan todellinen elävä, tasokas, kaunis ja lumoava show kaikkine tulkinnallisine elokuvallisine ja näyttämöllisine gaalatekijöineen!

 

Mikä sitten on filmimusiikille ja gaalatapahtumalle se ominaisin ja tavoiteltavin tarkoitus - maaginen, ennalta koettu, nostalginen, tunteita kohottava filmin sisällön leimaava elokuvamelodia, jolla koko teoksen tarina muistetaan sävelmän kautta uudelleen tavoittaen.

 

Gaalalle taas on ominaista tavoittaa suuren taiteellisen juhlan satasävyinen glamour, sädehtiviä taiteilijoita, upean ainutlaatuisia pukuluomuksia, puitteina suurestradi valokiila kohteissaan, väreissään, vaikuttavissa interiööreissään sekä kaiken takana vahva, täydellinen osaavien, eläytyneiden, säihkyvän lumoavien taiteilijoiden taiteellinen anti musiikillisessa ja teatterillisessa ainutkertaisuudessaan. Nyt Lahdessa nämä tavoitteet on valtavalla yhteisöllisellä ja taiteellisella paneutumisella, nuorekkuudella ja innostumisella onnistuneesti tavoitettu.

.

Illan kokonaisuus syntyi musiikkisovituksista, jotka sellisti Niklas Hagmark oli varmalla tyylitajulla kolmelletoista solistitaiturille, orkesterille soittimineen, jousistolle romanttisine sointeineen, kuorolle taidokkaine stemmoineen ja tanssille uljastunnelmallisine koreografioineen sovittanut. Näistä maailman elokuvahistorian Oscar-valituista ikivihreistä sävelmistä tehdyt sovitukset takasivat gaalalle kokonaistunnelman eheyden ja esitystaiteellisen vaikuttavuuden.

 

 

Lumos-kvartetti (Anette Grevberg, Niklas Hagmark, Stella Kullström & Annukka Nevalainen-Lius)
Kellopeli house band (Matti Hussi, Jussi Koskinen, Martti Peippo & Lari Lius & Jaakko Rossi)
Oscar-ensemble (Anni Kajos, Panu Kangas, Annamaria Karhulahti, Sipriina Kauranen, Petri Knuuttila, Noora Koivumies, Sini Koivuniemi, Siiri Kononen, Anni-Maija Koskinen, Ville Mäkinen, Aino Paranko, Elina Ruti, 
Taru Still & Julia Vuorinen)

 

Gaalan taitavista virtuoosisista muusikoista muotoutunut täydellinen viisimiehinen teatteriorkesteri, jousisoittimin tunnelmoiva Lumos-kvartetti sekä ennen kaikkea illan solistit - Lahden musiikki- ja draamainstituutista valmistuneiden musiikkiteatterin lumoavien taiteilijoiden yhteispanos sooloin, kuoroin, tanssein - ikuistuivat ajatuksiimme lähtemättömäksi kokemukseksi. Kapellimestari-pianisti Matti Hussin täydellinen ote esityksen ohjaimista, puhallinsoittaja Martti Peipon huumoriresonoivat äänimaalailut eri puhaltimilla ja rumpusoittimien taituri Lari Liuksen illan rytmiautuuden ja elämänhehkuisen pulssin loihdinta ovat vertaansa vailla olevia musikaalisia elementtejä.

 

 

En pysty ohjelman 35 elokuvasävelellistä ja teatterillista esitystä tai niiden jokaisen lumoavia tulkitsijoita erittelemään. Siksi joudun kaivamaan tunnoistani ne vaikuttavimmat  hitit, joille oma minäni joutui täydellisesti antautumaan.

                                          Juontajjat.jpg

 

Illan juontokin oli mainio, kahden taitavan verbaalikoomikon - Sipriina Kauranen & Panu Kangas - yhteissanailua, jossa ilmaisun tuoreus ja kontakti juontajien sekä yleisön kesken toimi spontaanisti ja ammattimaisella valppaudella, silti asiat ja perustelut esittäville kappaleille aina taustoittaen. Juonnon lämmin ja puhdas huumori - ah niin ihanasti suunniteltua ja luontevaa mannaa kaikki.

Juontajat esiintyivät myös Oscar-sävelmien kuorossa, duoissa ja solisteina - taitavina tulkitsijoina.

 

Sipriinan tulkitsemista sävelmistä minulle haltioittavin, tutuin ja rakastettavin soi Moon River (Henry Mancini/Johnny Mercer) -1961 klassikkoelokuvasta Aamiainen Tiffanylla Audrey Hepburnin tähdittämänä - nyt lahtelaisella teatterilavalla tunnelmallisen kiehtovana, kuuskymmenlukulaisten nostalgisena, kaunisäänisen solistin sävelpuhtaana esityksenä.

 

Panun monista tulkinnoista olin otetuin amerikkalaisten mustien kansalaisoikeustaisteluista kertovan Selma-elokuvan tunnuskappaleesta Glory (2014 sävellys John Legend), jonka kauniin vetoavat sävelet ja voitontahtoiset räpp-osuudet (joita yleensä inhoan) tulkitsija esitti upean hallitusti sävelmän ja elokuvan sisällön kunniaksi.

 

 

Kun gaala ajallisesti kävi lävitse kaukaa 1930-luvun lopulta näihin päiviin asti näitä elokuvateollisuuden musiikkioscaruus-palkittuja säveliä, on ymmärrettävää, ettei niiden kaikkien ylistämiseen tai kokemiseen monen sukupolven ajalta ihmisikä yllä. Useimmat elokuvasävelmäoscarit on annettu Walt Disney -tuotannoille ja selvästi vastakaikua tuntui löytyvän viimeisen viidenkymmenen vuoden elokuvatuotanto oscarteoksineen illan yleisön ikäkoosteessa.

 

Petri Knuuttilan valloittavan hauskaa ja vapaata, tarkan rytmikästä tulkintaa Disneyn piirroselokuvasta vuodelta 1989 Pieni merenneito, Under the Sea -sävelmällä (Alan Menken/Howard Ashman) ajattelin kuvaavimmaksi disneyelokuvamusiikin vetävyydestä ja Knuuttilan mielikuvituksellisen elävän tulkinnan suurenmoisen näyttelijälaulajan täysosumaksi..

 

Illan teokseksi valitsin, täydellisenä elokuvamusiikin hengen välittäjänä onnistuneen, vuonna 1997 palkitun Titanic-elokuvan tunnussäveldraaman, vaikuttavan kauniina Elina Rutin laulutulkintana, Ville Mäkisen & Taru Stillin herkän plastisena tanssiteoksena, Mäkisen upeana koreografiana - koko ensemblen säestäessä teoksen hallitun monitaiteelliseksi täydellisyydeksi. Tuskinpa koskaan ennen tällaista tunnetta konserteissa olen yhteisesti täyssalillisen suuren yleisön kanssa kokenut - pitkät aplodeeraukset todistivat tunteen teatterisalin yhteiseksi ja taiteen kiirineen korkealle rakkauden taivaan tavoittamattomuuksiin.

 

Annamaria Karhulahti on taiteilijapersoonana itse musikaalisuus, kiehtovan sensuelli tulkitsija, jonka äänimateriaali on kuin harvinainen, valtava kultakimpale suomalaisen laulutaiteen graniittimaaperässä. Karhulahden ääni on maailman upeimpia, taipuisimpia, oktaaveista piittaamaton laajasointinen ja tulkinta karismaattinen musiikkitaiteen täydellisyys. Tulkinnan yhä laajemmat, kypsän pehmeät sävyt koskettavat ja puhkeavat entistä täyteläisempiin sävyihin ja ääniloistoon. Karhulahdeni merkitys useissa gaalan kuoro-osuuksissa on ratkaiseva.

 

Vuoden 2012 007Skyfall -agenttielokuvan tunnusmusiikki (Adele ja Paul Epworth) soi jamesbondmaisen arvoituksellisella Karhulahden ennustavalla, kohtalokkaalla äänensävyllä luoden tapahtumiin salaperäisen henkeäsalpaavan jännittävän atmosfäärin ja saa kuulijan heti valtaansa. Teoksen paahtavan rytminen tulkinta todistaa taitavaa ääni-instrumentin monipuolista hallintaa ja tarinaan paneutunutta eläytymistä.

Toinen Karhulahden bond-oscartulkinta Writings on the Wall -sävelmästä vuoden 2015 elokuvasta 007 Spectre (Sam Smith/Jimmy Napes) välittyi tavattoman kauniina tumman tunnelmallisena, sisäistyneenä esityksenä..

 

Entä se perinteisin, gaalan ihanin elokuvasävel ja kaunein tulkinta?

Sen nyökytin itselleni varmana valintana klassikkoelokuvasta The Wizard of Oz - Ihmemaa Oz vuodelta 1939 ja laulu Over the Rainbow – Sateenkaaren tuolla puolen (Harold Arlen/Yip Harburg) sekä maailmanluokan musiikkitulkitsija, suurenmoisen sielukas Anni Kajos laulun hurmaavan musikaalisena esittäjänä. Täydellisen kauneuden solmi Kajos yhteen Jaakko Rossin herkän virtuoosimaisen kitarasäestyksen uusikuosisella evacassidysävyistä sovitusta myötäilen, koko ensemblen kuoron yhtyessä herkkään tunnelmaan lähes kuiskaten.

 

Huumaavat ja raikuvat pitkät aplodit yleisön seistessä. Kukkia, kukkia kukkia!

 

 

 Kuvat facebook - Jani Saarenpää

https://web.facebook.com/pg/kellopeliosk/posts/

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/222/ilta_oscareiden_tapaan

 

 

 

Lis%C3%A4liite.jpg