Seitsem%C3%A4n%20veljeksen%20suurennuske

Tuomas, Eero, Lauri, Timo, Juhani, Aapo ja Simeoni 

"Ei edes lakkeja päittensä peitteiksi eikä virsuja jalkoihinsa he ehtineet pelastamaan valkean vallasta. Jäljellä huoneiston entisistä kapineista löytyi ainoastaan pyssyt."

Alkuperäisteoksen Aleksi Kiven Seitsemän veljeksen elämänpolkujen kivikot sivistys, kirkko ja kaikkinainen esivallan nöyryytys sekä elämän autuudet nuoruuden voima, monijärkisen veljeslauman yhteen ynnätty kokemus ja viisaus ovat karnevaalisen episodimaisesti, vauhdikkaasti, liikunnallisesti sekä mehukkaasti Pesäkallion kesäteatterin lahtelaistulkinnassa mukana.

Piiloissa uinuvat huumorintajumme ja myötäelämisen taitomme teatterityö heristää hereille - esitysluontevuuden syleillessä meidät milloin voimalla rutistaen milloin taas lemmellä ja sielunsäihkeellä, musiikilla meitä samaistumiseemme voidellen.

 

Esityksen voima on kypsä, valloittava, vahva näyttelijätyö, joka kaivaa verevät juuristonsa synkkien metsäsalojemme uumenista löytyvistä aidoista, vilpittömistä kansanluonteista. Nyt ne on Lahdessa nähtävänä meille jokaiselle tarjoiltuna seitsenpäisenä suomalaisvalikkona. Näihin voimantuntoisiin, karkeisiin, hellyttäviin, leikkisiin ja yhdessä ihmeitä aikaansaaviin rakastettaviin seitsemään veljeen, luonnonlapsiin, me retkahdamme.

 

Satu Säävälän ohjaussovituksessa Seitsemän veljeksen tarina on onnistuneesti pelkistetty veljeksiin. Sivujuonteina Rajamäen rykmentit, Toukolan pojat, rovastit ja lautamies Mäkelät saavat orkesterihenkilöin luontuvat nopeat välttämättömät pikkuvälähdyksensä. Ehkä veljeksiä piirittävän härkälauman olisi suonut toisin ja mielikuvituksellisemmin ratkaistuksi (Pesäkallion kesäteatterin esityksiin pinttyneeksi kuuluvan moottoriajoneuvo esitykseen kuin esitykseen koin nyt heikoimmin jatkumoon ympätyksi). Muuten lavastus ja rekvisiitat tuntuivat kannattavan tyylikkäästi esityksen ekonomista visuaalisuutta.

 

Ohjaaja on luonut veljesten persoonallisuudet psykologisin tyyppivalinnoin osaavalla silmällä, komean erittelevästi personoiden ja näyttelijät itse puhaltavat veljeshahmoihin sellaisen elämänvoiman, että esityksen teatterillinen taso ja katsomisnautinto kasvavat täydelliseksi yhteiskokemukseksi.

 

Markus Karekallaksen särmikäs, itsepäisen uhmakas, uskottavan luonteva ja yksinkertainen, miehisen tunteikas Juhani, Ville Mäkisen selkeän järkevä Tuomas, Mikko Laineen sovittelevan sympaattinen Aapo, Väinö Weckströmin tuttua elävämpi, luonteikas Simeoni, Stefan Andersénin raikkaan valoisa, optimistinen Timo, Anssi Hyvösen hienosti näyttelemä, koskettavan lämmin Lauri ja Kalle Sulalammin ketkuilevan vekkuliseksi pikkuälyköksi paljastuva Eero ovat erikseen ja yhteensä Aleksis Kiven aitoja luomuksia ja tänään myös harvinaista lahtelaista kesäteatterien näyttelijänerokkuutta.

 

Ajaton Kiven teksti ja maamme eri aikakausilta teokseen sisällytetty musiikki on tämän Seitsemän veljeksen esityksen kansantajuistamisen ja modernisoinnin hienoimmin ajateltuja ja onnistuneimpia  elementtejä.

Suurenmoisesti tähän päivään ja samalla monille eri sukupolville soveltuu teoksen näyttämömusiikki: Ismo Alangon seitsemän tunnettua hittisävellystä sekä Tuomari Nurmion, Anssi Kelan kuin myös alkuperäisaikaa likemmän 1920 -luvun Sihvojen Jääkärinmorsian-näytelmän laulut. Jopa niiden sanat syventävät teatteridramaturgian kohtausten sisällöt usein puhutteleviksi. Sen lisäksi ne tulkitaan kansanmusiikkiyhtyeellisen teatteriorkesterin taitavalla säestyskuosilla upeasti. Tunteikkaan innostuneesti, ajattomasti ja isänmaallisen kunnioittavasti, sävelpuhtaasti aina stemmoihin saakka nivoutuu veljesten ajatus lähdöstä Parolan pataljoonaan, heidän ja koko ensemblen laulaessa Elonmainingit korkeina käyvät.

 

Muutama tuttu kohtaus on Seitsemän veljeksen vuosikymmenten esityshistoriaan peilaten lahtelaisversiossa aivan ylivertaisen maittavasti toteutunut.

Juhanin Turun matkan monologi saa harvinaista eloisuutta ja tuoreutta Juhanin innostuksesta ja hänen sekä toisten veljesten taustakoreografisista liikkeistä muotoutuvasta eledialogista. Humalaisen Laurin saarna härkälaumaa paossa Hiidenkivellä on näyttelijäilmaisuna yhtä aikaa suvereenin eläytynyttä tulkitsijansa ja toisten veljesten yhteisnäyttelemistä, koskettavaa, esityksenä yksi tunnetun tekstin komeimpia tulkintoja kautta aikain, samoin Laurin krapulakohtaukseen liittyvä Alangon Levottomat jalat valloittavana ideana ja yhtä taitavana eläytyvän sisäistettynä tulkintana. Huippuna tyylikkyydestä on Eero-veljen johtama lukkarikoulukohtaus - aapeesee - joka hakee vertaistaan jäntevyydessään ja kokonaisjännitteisyydessä suomalaisten draamaesitysten mieleenjäävimmistä teatterihetkistä.

 

Eipä ole Lahdessa aikoihin nähty näin suomalaisen karheanraikasta, hauskan ronskia, luutuneet klassikkokäsitykset  ajantasaisiksi karsinutta teatteriversiota ja kokonaistulkintaa Seitsemästä veljeksestä. Se on kunniaksi Aleksis Kivelle, Seitsemän veljeksen kymmenien eri suomalaisteattereiden tämän vuoden esityksille, suomalaiselle näyttelijäilmaisulle, juhlivalle satavuotiaalle Suomelle ja Pesäkallion kesäteatterityölle sekä myös sen yleisölle.

 

 

Pesäkallion kesäteatteri

Seitsemän veljestä

Alkuperäisteos – Aleksis Kivi
Sovitus ja ohjaus – Satu Säävälä
Lavastus, puvustus ja tarpeisto – Tuuli Pesonen
Lavastuksen toteutus – Jarttu Mustonen, Timo Eränen ja työryhmä
Musiikin sovitus – Stella Kullström ja työryhmä   Äänet - Matti Taponen

Teatteriorkesteri - Jukka Teerisaari, Aapo Ravantti, Veera Rinkinen, Joonas Mäyrä ja kapellimestarina Stella Kullström.

 

Esitysarvio sunnuntain 2.7.2017 klo 19.00 esityksestä 

https://kesateatteri.com/

 

Lis%C3%A4liite.jpg