Lahden korkean Radiomäen avaruuden taajuuksilla päästiin lähelle miljoonien vuosien maailman ja suomalaisjumalten syntyjä, kun Superteatteri loi kolean syystuulen puhaltaessa maailmanmeren hyytävän enteellistä, mielikuvituksellisen rikasta tunnelmaa harvinaisessa, aidosti rohkeassa taiteellisessa kokeiluteoksessaan Ilmatar.

ILmatar%202.jpg

 

Aikojen alussa oli vain vettä ja ilmaa. Yksinäinen Ilmatar kyllästyi oloonsa ja hän laskeutui alkumereen. Meren tuuli teki Ilmattaren raskaaksi, ja hän kantoi lasta yhdeksän vuotta. Ilmatar nousi vedestä, jolloin taivaalle ilmestynyt sotka teki pesän Ilmattaren polvelle ja muni siihen kuusi kultamunaa sekä yhden rautaisen. Ilmatar liikautti polveaan, jolloin munat vierivät veteen ja hajosivat. Palasista syntyivät maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Viimein myös Väinämöinen päätti syntyä ja hän astui ulos maailmaan.

 

Koko esitystä hallitseva musiikki on sävelletty kiinnostavan juonelliseksi, monisävyiseksi korkealuokkaiseksi partituuriksi kerronnan, laulun, kitaran syntetisaattorin uskomattomin, monipuolisin, uuskeksintöisin lyömäsoittimin tulkittavaksi, sävelkuluiltaan melodiseksi ja draaman rytmittämiseksi soitettavaksi, säestäväksi äänimaailmaksi - koko kertomuksen ajan tanssijan kaikki-ilmentävällä kehon notkeudella ja liikeratojen tehovoimalla taivaankappaleiden, tuulien, merien ja lopulta myös taruhahmo Väinämöisen synnyttämiseksi.

Maailmanmeren välkkyvän pelottava syvyys ja sinisyys, päivän ja yön häikäisevä mustavalkoisuus, pilvien untuvaisuus välkehtivät ja leikkivät kankain, tasoin kuvitelmiimme yllämme ja veistosmaisen kumpuavassa avaruuden äärettömyydessä.

Ilmatar%201.jpg

 

Jotakin hämmentävän uuskokemuksellista realismia, taiteilijoidensa ehdotonta loppuun asti heittäytyvää vilpitöntä uskoa ja varmuutta katsoja esityksestä aisti. Yhtä aikaa teatteritehosteorkesteri ihailtavan realistisesti, oivaltavasti, perehtyneesti, leikkisyyttä todellisemmin loi kymmenien uusien instrumenttien avulla maailman luomisen äänilavasteita ajatuksiimme. Tällä orkestroinnilla yksi hurmaavimmista oli vanhan pyörivän, nyt poljettavan tuulikoneen käyttö keskeisenä, yleisölle näkyvänä ja kuuluvana kapineena tai kymmenien lyömä- ja helistinsoitinten lukuisat taivaankappaleitten ja maan muotojen vielä ennen kuulemattomat, syntymättömät kilistimien, kolistimien, kumistimien natinat, kipinät ja sävelelliset äännähtelyt, jotka hämmensivät jo ääniavaruudellaan ymmärtämään maailmansynnyn tapahtuvan ja vielä järkeilemään siinä sivussa, minkälaisilla viritetyillä vempeleillä, metalleilla ja helistimillä, jousilla synty oli ymmärrettäväksi kuin ihmisiä varten havainnollistaen ennustettu tapahtumaan.

Kun esityksen äänimaailma on rikas, jännittävä, rytmikäs ja tehostearsenaali näin äärettömän mielikuvituksellinen, lopunkin epäuskon tarinan aitoudesta ne vievät mennessään. Juuri tällä tavalla pystytään uudistamaan kansanrunoutta ja tuottamaan musikaalista ja ilmaisullista fantasiaa ja tuoreutta esitystaiteen usein kuluneiden traditioiden tilalle.

Suomalaisuuden ydintä maailman luomisessa takasi kalevalainen kahdeksantavuinen poljento, usein uusin runoilluin suomalais-sanayhdistelmin. Kaikkiaan teos tuntui valmiilta jo nyt soittaa ja visualisoida sekä esittää missä tahansa, vaikka jokaiselle ihmiselle ympäri maailman näytteenä kuvitteellisen uusimuotoisesta Suomen kansalliseepoksen ja maailman synnystä.

Ilmatar5.jpg

 

Esityksessä lavalla:

Ilmattarena tanssija Kati Taitonen, Kalevalan säkeiden tulkitsijana näyttelijä Anssi Hyvönen.

Äänimaisemaa teokseen luovat muusikot Tero Porali ja Matias Partanen, jotka ovat itse rakentaneet esityksessä kuultavat instrumentit. Porali on jatkanut rakennusprojektia kesän 2021 aikana Taiteen edistämiskeskuksen tukemana.

Puvustus Mira Silvennoinen  Teoksen idea ja materiaali Emilia Porali

 

Ilmatar ulkoilmaesityksenä Radio- ja tv-museo Mastolan piha-alueella 4.9.2021

 

Lis%C3%A4liite.jpg