Punaiset%20ruusukkeet%201.jpg

Ainopuiston teatterin esitys elää Lahden kartanon komeassa puistossa keskellä entisen Lahden kylän tärkeintä ajan ja seudun korkeinta päätösvaltaa, kapteeni August Fellmanin omistaman kartanon puistoa. Pelkkä päänkääntö vasempaan tavoittaa kivenheiton päästä kuuluisan Fellmanin peltoaukeaman, jossa juuri vuoden 1918 tapahtumahetkellä 22000 punavankia, pääasiassa naista ja lasta, odottaa kohtalonsa ratkaisua nälässä, väsyneinä, sairaina, kulkutaudeissa, taivasalla.

Tuskinpa milloinkaan ennen on teatteria pystytty tekemään näin dokumentaarisesti aidon oikeassa tapahtumapaikassa. Nämä kylmät ja julmat hennalalaiset todellisuusväreet varjostuvat katsojan tuntoihin tosipohjaisessa kansalaissodan lahtelaistilityksessä, jota kesäillan kauneus ja esityksen lähes taisteluromanttinen uho sekä ylväästi roihuava aatteen palo vielä entisestään tihentävät.

 

Kun Ainopuiston teatteri todistaa tämän nousukkaan pienen kaupunkimme historiaa, se tekee sen jälleen poikkeuksellisen onnistuneesti.

Punaiset ruusukkeet -näytelmän lähes viisikymmenpäinen taiteilijajoukko lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia - kuin koko kansalaisyhteiskunnan yhteinen muisti ja mieli, kaikki väestökerrostumat kertovat meille paljon paremmin kuin kirja, sanomalehtiartikkeli tai esitelmä teatterin keinoin asioiden toden ja sisällön. Tuntuu, että jälleen kerran juuri teatterissa, tässä ja nyt tapahtuva on vilpitöntä ja niin aitoa, että meidän on luottavaista ja helppoa antautua teoksen sisältöön, ahmia sitä ja sen kipeitä tuntoja, sen nuoruuden raikkautta, rakkautta ja ehdottomuutta - aatteitakin. Vain asiantuntemuksella, ihmisyyden tunteilla ja paneutuvalla, antautuvalla näyttelijäilmaisulla voi päästä näin pitkälle ja vaikuttavaan, meitä puhuttelevaan kokonaisuuteen.

 

Jotain tällaista loiskuu päällemme tästä esityksestä meidät virvoittamaan ja herättämään. Totuus itse on liian kauan saanut maata käsittelemättömänä, piiloissa, selvittämättömänä, puhkipuhumattomana. Nykypäivään peilatessa teoksen sisältö on kuitenkin niin totta tänäänkin, koskettavan lähellä meitä. Maanosiemme nykyisyydellä on käynnissä ja muhimassa samanlaisia ihmiskatastrofeja, joiden merkit oikeuttavat meidät kaikkeen muuhun kuin hyvään oloon ja luottavaiseen tulevaisuuteen tuudittautumaan.

 

Meille niin kutsutuille sota-ajan ja sen jälkeisen hyvänajan lapsille ei koskaan näistä asioista ole puhuttu niiden oikeilla nimillä. Kodeissa ja suvuissa vaiettiin visusti Lahden maaperällä käydystä punakapina-veljessota-sisällissota-luokkasota-vapaussota-kansanmurhasta.

 

Aito tapahtumaympäristö ei kaipaa keinotekoisia kulisseja. Teoksen lavastus on enemmänkin auditiivista, tunnelmia vyöryttävää, taiten valikoitua musiikkia ja äänitehosteita, joilla alleviivataan niin henkilöiden tehtävää itse draamassa kuin myös yleistä, jatkuvasti muuttuvaa atmosfääriä varsin sekavissa kansalaissodan tapahtumissa. Ehkä selvin lavastuselementti on mahtavassa Fellmanin puistolehmuksen oksassa köysin riippuva keinu, jota esitys käyttää mielikuvien lentoonsa, vapauskaipuuseensa ja lapsuuden ihannemaailman symbolisoinnissa onnistuneen toimivasti.

Näytelmän tyylikkäintä ja ihastuttavinta silmänruoka-osuutta edustaa puvustus, joka kauttaaltaan on tarkoin mietittyä,väreiltään ja kuoseiltaan aikakautta ammattitaidolla kuvaavaa ja esittäjilleen huolella suunniteltua sekä valmistettua.

Teoksen liikunta on lähinnä tanssia, joka parhaimmillaan on lasten piirileikkiä suuren keskeisen puujättiläisen ympärillä, mutta sekin muuttuu toisen näytöksen tapahtumaselvittelyjä ennustavaksi allegorisen vaikuttavaksi, päättymättömäksi painostavaksi samaa liikettä toistavaksi tarkoituksettomuudeksi katsojan ymmärtää ajan kaoottisuus, aatteiden taistelu ja elämän ratkaisemattomuus juuri vuoden1918 Suomessamme.

 

Timo Taulolla on luovan kirjoittajan harvinaista, ainutlaatuista näkemystä, dramaturgian synnynnäistä ajattelutaitoa, omatuntomme herkkäkosketuksellista kolkuttamiskykyä sekä tulkintavoimaa kertoa historiallinen todellisuus uudelleen tuoreeksi, eläväksi, ihmisläheiseksi rekonstruoiden. Hänen näytelmänohjauksensa ylevöityy loistokkaimmaksi henkilöohjauksessa ja oman tekstinsä hienoissa keskitetyissä joukkokohtausten kohokohdissa.

 

Nyt vain näytelmän alkuosa oli kovin filmimäinen, repaleinen ja katkelmallinen, ehkäpä kauttaaltaan juuri tuo taustaefektinen äänimaailma voisi sitä tulevissa esityksissä tiivistää. Väliajan jälkeinen loppuosa oli jo ensi-illassa pelkkää kiinteää, intensiivistä ja komeaa teatteria, jollaista harvoin Lahden kesässä on tarjolla.

 

Hiljaisena tuokiona välittömästi esityksen päätyttyä ennen aplodeja komea rauhankyyhky lensi yleisön ihastukseksi poikki näyttämön.

 

 

Ennen muuta lasten ja nuorten luontevan raikas näyttelijäilmaisu on sitä harvinaista, elämänmakuista teatteria, joka heittäytymisellään sytyttää meidät katsojat mukaansa ihastumaan ja myötäelämään. Edellisestä kesästä taidot ovat kasvaneet entistä luontevammiksi ja taipuisammiksi ja tarkemmiksi.

Näyttelijäkaarti on jälleen löytänyt teoksen sisältöä tukevan ilmaisun, henkilökuvat herkulliset hahmottelunsa ja nautittavaa ilmaisutaitoa riittäisi vaikka kuinka suurille estradeille saakka.

 

Pehtoorintytär Helmi (Henna Määttänen) tulkitsee aatepalonsa kypsymisen valkoisesta punaiseksi taitavasti perustellen, ajatuksella, teeskentelemättömällä ronskiudella ja äärimmäisellä tunteen puhtaudella. Kauppiaanpoika Iisakki (Kim Ruuska) luo valkokaartilaisesta nuorukaisestaan aidosti rakastuneen, herkullisen ensirakastuneen. Nämä kaksi vastakkaisten aatesuuntien liekehtivää nuorta todistavat hienosti eläytyen rakkauden voiman kaiken sovittavan ja yhteensitovan tenhon.

 

Koko tarinan keskeinen punaisten ruusukkeiden yhdistämä naisjoukko - Helmi, Selma ja Alma, Hilma, Venny ja Natalia - tekee sykähdyttävän persoonalliset roolityöt aseisiin tarttuneina naisina. Taija Lehtisen syvältä unelmiinsa ja pettymykseensä eläytyvä Alma kasvaa yhdeksi esityksen koskettavan traagisuuden kulmakivistä, Kristiina Lanki ja Johanna Sallmén lisäävät tilitystä sielukkaalla musikaalisella laulullaan ja Eva Sirenin hoitava Natalia ja Berit Mäkisen Selma täydentävät naisvahvuuden voiman sekä aatteen velvoituksen ehdottomuuden vakuuttavan tyylikkäästi.

 

Klaus Janssonin maulla toteuttama komentaja, Teppo Ruotsalaisen uskottavan järkevä pehtoori, Miikku Tolosen rahan realismissa elävä kangaskauppias, Mikko Hannulan tuiman mustavalkoinen korpraali, Jaana Kärjen ponnekas kouluttaja, Aadolf Kärjen juonin laskelmoiva sotilas - niin taitavien roolitöiden luonnehdintoja riittäisi tässä tulkinnassa monen sivun mitalla.

 

Tottakai kansalaissotamme, jossa aseiden kalske, verenvuodatus olivat suuri kansalaismurhe, ei lopputulokseksikaan voi draamassa kääntää pelkkiä kauniita poutapilviä. Teoksen on jäätävä kipeästi jäytämään ajatuksiamme, luulojemme asenteellisuutta ja varoittamaan meitä vastaisuudessakin kaikesta itsestäänselvyydestä.

Ainopuiston teatterin tämänkesäinen esitys soveltuu silti hyvin koko perheelle. Sen toimivuus, sen elävyys on harvinaista, kaikkien ymmärrettävää, komeaa uljasta teatteria ja sen väkivalta enemmänkin ajatuksissamme myllerrystä aikaansaavaa kuin pelkoa herättävää realismia.

 

Juuri näin vailla vilppiä käännetään kylmettyneet sydämemme vastaanottavaisiksi, luodaan sisällemme tunteita, kannanottoja, inhimillisyyttä niin suurenmoisen vaikuttavasti, että esityksen jälkeen taas kerran olemme kuin uudistettuja ihmisiä, toisillemme ja itsellemme, arvokkaan tasavertaisia ja rehellisen pyyteettömiä lähimmäisiä. Näytelmän taitavalla käsikirjoituksella ja esityksellä itsellään on klassikon aineksia puhuttelevuudessaan! Jälleen on syntynyt hieno draama, jonka vaikuttavuus on lahtelaisittain ainutlaatuista.

 

 

Käsikirjoitus ja ohjaus – Timo Taulo
Lavastus – Nanna Salmi
Musiikki – Ilmari Myllynen
Laulujen sanat – Mirva Myllynen
Puvustus – Iina-Marie Heino
Puvustajan mentori –Heli Salomaa
Puvustajan assistentti – Erika Vesanto
Ompelijat – Sirkku Korkeamäki, Peppe Laaksonen, Mia Kivari, Sonia Lebnaoui, Hanna Lebnaoui ja Marja Leppänen
Koreografia – Leena Keizer, Hot Club Productions
Tarpeisto – Aino Kallioinen
Äänisuunnittelu – Oscar Reichert
Järjestäjät – Oona Koivu, Riika Sallinen
Käsiohjelmatoimittaja – Jenni Uosukainen

 

Rooleissa:

Henna Määttänen, Jenny Orpana, Berit Mäkinen, Taija Lehtinen, Kristiina Lanki, Johanna Sallmén, Eva Sireni, Liila Kilpiö, Elsa Härkönen, Sara Nurmi, Salla Liljeström, Aino Lehtola, Aada Kontinen, Susanna Niemi, Kiia Kuusinen, Milja Brandt, Ilona Kariola, Karoliina Karppanen, Urho Notkola, Niilo Virtanen, Miikku Tolonen, Kim Ruuska, Emilia Hämäläinen, Tanja Miettinen, Teppo Ruotsalainen, Mikko Hannula, Pirkko Simonen, Pirjo Suojanen, Erja Soppi, Ulla Laakso, Eetu Reijonen, Sisu Aro, Joel Saarinen, Julia Torkkel, Vieno Pesonen, Santtu Känkänen, Reino Saarinen, Jaana Kärki, Klaus Jansson Jr, Terhi Kainulainen, Heikki Moilanen, Aadolf Kärki, Onni Snåre, Jalina Kiintola, Leena Mäki, Leo Anttila

 

Esitykset ja liput:

http://www.ainopuistonteatteri.fi/

Lis%C3%A4liite.jpg