1880432.jpg

Missä minä olin oma itseni, eheä ja tosi, Peer Gynt Tapani Kalliomäki

 

Lahden kaupunginteatteri on vahvasti kiinni ihmisessä - sen tulkitseman Peer Gyntin ennustan jäävän yhdeksi lahtelaisteatterihistorian kulmakivistä.

Henrik Ibsenin** Peer Gynt, tarina läpi elämänsä etsivästä ihmisestä, miehestä ruumiinsa, halujensa, koettelemustensa, kaipuunsa, unelmiensa, pettymystensä sekä täyttymystensä elämänmatkalla, on väkevä, värikäs, raaka ja runollinen samalla kertaa.

 

Suomalaisteatterille on onnellista, että teoksen on Pentti Saarikoski tulkinnut uudelleen, suorastaan verbaaliparatiisisesti kielellemme, nykyaikaisen rajuksi, hauskaksi, koskettavaksi, reheväksi ja ikiaikaiseksi näyttämörunoksi. Saarikosken Peer Gynt puhuu välillä aleksiskivimäisesti sanajärjestystä arkaistisesti käytellen, välillä nasevan lauriviitamaisesti riimitellen, mutta ennen muuta saarikoskelaisen runoilijan hurmaavan runollisesti. Ja tietenkin vielä: Pentti Saarikoski on yhtä kuin näytelmän sanoman Peer Gynt. Runon poljento on tekstissä koko ajan sanajärjestyksissä ja kielikuvissa, riimit vain hyvin harvoin – tehostamassa sanottavan. Tällainen näytelmäteksti on suomenkielen ja teatterikirjallisuutemme helmi.

 

 1880430.jpg

Kiitos elämästä, äiti, hyväilyistä ja selkäsaunoistakin. Åse-äiti ja Peer, Leena Kokko-Saukkonen ja Tapani Kalliomäki

 

Lahtelaisten Peer Gyntin voimana on vahva kokonaisnäkemys ja sen toteutus.

Laura Jäntti on lukenut Gyntinsä uudelleen, muunnellut sen kohtauksia osin uuteen järjestykseen, karsinut tekstiä sivukaupalla. Koettavanamme on entistäkin kokonaisempi, modernin nykyaikainen Peer Gynt -näytelmä. Mielenkiinnon herpaantumatta riittää ohjaajan mielikuvituksellisia visioita, joissa yhteisöä, aatteita, mielikuvitusmaailman syövereitä edustavat  aukeavat  ja kommentoivat  luukut, joissa lähes seitsemänkymmenhenkisen alkuperäistekstin näyttelijäjoukon korvaa yksitoista näyttelijää, joissa tunnelmat väliin groteskiudessaan suorastaan hullaannuttavat näkijän, väliin taas herkkyydessään, sadunomaisuudessaan, omakohtaisuudessaan, koskettavuudessaan liikuttavat kiinnostavan monimuotoisesti ja elävästi syvälle katsojan omaan sielunmaisemaan asti.

 

 1880444.jpg

Nuku nuku nurmilintu, Solveig ja Peer, Lotta Lindroos ja Tapani Kalliomäki

 

Itse tarina ihmisen jatkuvasta matkasta maailman myrskyissä syyllisyyden ja yhteisön puristuksessa sekä paluu kotiin ja elämän tilinteon hetkeen, itsensä löytämiseen, on timantin valovoimaisesti nähty, intohimoisella näyttelijäilmaisulla, loisteliain äänimaisemin, huikaisevin valoefektein ja viitteellisin, symbolisin lavasteratkaisuin toteutettu ehyt kokonaisteos.

 

Vain aikakauteemme sijoitettua IV näytöksen alkua katsoja jää aprikoimaan. Kyllä alkuperäinen tekstikin siirsi tapahtumat silloiseen nykyaikaan, Saarikoski Marokkoon ja sen  liikemiespiireihin mutta mutta. Nyt sanasto on muutettu loistomersuiksi ja Dubaiksi, ilmiasu pienennetty tämänkin teatterin jo moneen kertaan käytetyksi showksi lehdistöhässäköineen. Harmillisimmin kuitenkin saarikoskelaisesta näytelmärunosta pudotaan kehnon kielettömään arkeen ja aika kökösti. Olisiko ensimmäisen ja toisen puoliajan vaihtuminen sittenkin parempi jossakin muussa kohden? 

 

Kun nimitehtävään Peer Gyntiksi muuntuu Tapani Kalliomäen mutkattoman rehellinen ja elävä velikulta, kipeästi kokeva ja läsnäoleva näyttelijä mukanaan ajatus ja tunne, elämänrepussaan ihailtava kehon hallinta sekä koskettava, eläytyvä ihminen, on tärkein kohdallaan. Roolin kaari alun poikamaisuuden uhosta yhteisöään vastaan lopun viiltävään vanhuuden seesteisyyteen ja oman kaipauksensa turvaan on hallittu kokonaisuus, josta ei tunnelmia, elämänmahlaa, vauhtia tai väriä puutu. Neljännen näytöksen profeettakohtaus Kalliomäen uniikkeine liikuntoineen on harvinaislaatuista huumorimannaa, kohtaus äidin kuolinvuoteella ja viimeisen kohtauksen tilinteonhetket hienosti näyteltyä, koskettavaakin satuttavampaa, elämää suurempaa teatteritaidetta.

 

Muut näytelmän henkilöt vain kehystävät, tekstinkin mukaan, Peerin elämää. Monikymmenpäinen näytelmän roolimäärä tulkitaan toisinaan kuorona, useat äänitehosteet tehdään näyttelijäin voimin, mielikuvitusrikkaasti ja maulla. Näyttelijäjoukko toimii hykerryttävän elämänmakuisesti, ammattitaitoisesti,  tuoreen kiehtovasti. Pienetkin roolit on valmistettu huolella ja ne on alistettu ihailtavasti kokonaisnäkemystä alleviivaamaan.

Silti vaikkapa Leena Kokko-Saukkosen ronskiksi, tiukasti hulttiopoikaansa puolustavaksi naiseksi mietitty Åse -äiti, on uljas yksittäinen roolityö, joka rakentaa kokonaisuutta inhimilliseksi ja tiiviiksi.

 

Teatterityönä Lahden kaupunginteatterin Peer Gynt on  valtakunnallisestikin syksyn teatteritapaus. Kaikkien itseään kunnioittavien lahtelaisten on se nähtävä ja koettava!

   

 

 P.S.

Esitysarvio on tehty 4.9.2008 ennakkoesityksen perusteella.

Esityksen valokuvat Kari Junnikkalan.

 

 

Suomennos: Pentti Saarikoski
Ohjaus: Laura Jäntti
Lavastus: Kari Junnikkala
Puvustus:Pirjo Liiri-Majava
Valosuunnittelu: Morten Reinan
Äänisuunnittelu: Jone Takamäki

Rooleissa: Tapani Kalliomäki, Lotta Lindroos, Anna Pitkämäki, Eeva-Kirsti Komulainen, Leena Kokko-Saukkonen, Kirsti Wallasvaara, Jarkko Miettinen, Toni Kamula, Jarmo Tulonen ja Mikko Jurkka.

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/fi/ohjelmistossa/peer_gynt/?id=263

 

**

http://www.askokorpela.fi/harraste/teatteri/Tekstit/HenrikIbsen1828-1906.htm