471493.jpg

 

Lahden musiikki- ja draamainstituutin Musiikinlaitoksen kevään näyttökonsertit avasivat vakavampaa musiikkia vähemmän tuntevallekin silmät, korvat ja ajatuksen ymmärtämään musikaalisen lahjakkuuden ja sen perustalle tehdyn monivuotisen valtaisan työn ja harjoituksen tulokset: Salli Rautiaisen laajaohjelmainen pianokonsertti ja Wilma Jääskeläisen huilutaiteilija -näyttökonsertti esittelivät meille kypsät, lahjakkaat muusikot. Heidän täydelliset instrumenttikäsittelynsä todistivat ammattitaitoisten muusikoiden syntyneen Lahdessa kuukauden päästä kuoliniskun saavan musiikinopetuksen tuloksellisessa, taitavassa opetuksessa.

Tässä artikkelissa pyrin tavoittamaan esittelyyni muutaman instrumenttitaiteilijan kertoakseni jälkipolville siitä, mitä Lahdessa ja sen musiikinopetuksessa on saavutettu.                           Pienet arvioni esitän pelkästään musiikista nauttivan kuulijan asiantuntemuksellani.

 

 

20.4.16

Äärimmäistä lahjakkuutta

 

Salli%20Rautiainenpiano.jpg

 

Salli Rautiaisen konsertin vaativa ensiosa Chopin-Bach-Schubert todisti pianomusiikin säveltäjämestareiden klassisen, taianomaisen vetovoiman sekä näytti, miten todellinen musiikki kuin virtaa taiteilijan lävitse meihin kuulijoihin. Sävelteosten muodon, kauneuden ja sanoman sisältöön täydellisesti paneutuneen taiteilijan tulkinta synnyttää ehyitä persoonallisia sävelkertomuksia, jotka vain huippumusikaalinen taiteilija ihastukseksemme pystyy näin meille tarjoilemaan.

 

Jo alun Chopinin Nocturno c-molli op 48 nro 1 hiljensi kappalevalinnallaan konsertin alkunumerona kuuntelemaan yhtäaikaa kauniin romanttista, rauhallista, laulullista musiikkia glamourillaan ja väliajan jälkeinen konserttiosa Chopin-Englund -G.Gershwin laajensi mittavan ohjelman pianomusiikin koko laaja-alaisella aarteistolla G.Gershwinin Sinisellä rapsodialla päättäen. Vaativa, hieno ja hurja repertuaari!

 

Eikä tällaisen ohjelman päätteeksi voisi enää tyylikkäämpää loppua unelmoidakaan kuin juuri Gershwinin jazzin sykkeiseen rytmipohjaan laatima miltei musikaalisen viihdyttävä, ilotulitteisen monimuotoinen, sinfoninen rapsodia, oikeaa amerikkalaista musiikkiunelmaa. Sen lahtelaisihmeeksi korottaa paitsi Rautiaisen suvereeni pianosolistin eläytynyt osuus, myös sovitus, jossa koko sinfoniaorkesteritunnelmien kirjon soittaa solistin rinnalla toisella flyygelillä korrepetiittorin draamatajun täydellisyydellä Leena Suhonen. Mikä kahden taiturin huima vaikuttavuus!

Salli Rautiaisen soittoa olen saanut seurata monissa tiistaikonserteissa vuosien ajan. Hän on äärimmäisen musikaalisesta luonnonlahjakkuudesta kehittynyt täydelliseksi, teknisesti taitavaksi, sydämestä saakka kokonaisuuden tulkitsevaksi, eläytyväksi pianistiksi.

 

Opettaja: Leena Suhonen

 

 

 

22.4.16

Huilun pyörryttävässä kauneudessa

 

Wilma%20J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inenhulu.

 

Wilma Jääskeläisen päättöresitaali esitteli meille teknisesti varman, soittimensa hallitsevan, hienosyisesti ja tarkoin soittonsa analysoivan, elegantin taiteilijan. Hänen huilunsa soi kauniisti ja miellyttävästi, vaikeatkin juoksutukset, vaativat tremolot kulkevat taiturin varmuudella ja hänen kauniit legaattonsa soivat niin levollisen rauhoittavasti, säröittä, puhtaasti kaunisäänisen huiluäänen todistaessa musiikin syntyvän todellisen taitajan otteissa.

 

Bachin E-duuri sonaatin monimuotoisen teoksen hän välitti meille tyylikkään nyanssirikkaasti, ei ylidramatisoiden vaan sen eri osien rytmit ja sisällöt harkiten eritellen, taustanaan maan mainioin Raija Kerpon paneutunut, myötäilevä hienosävyinen pianosäestys.

Eikä huilukonsertti ilman Cecile Chaminaden Concertinoa, tuota ranskalaisen naissäveltäjän rakastettavan kaunista teosta, olisi mikään soittimen taituruuden esittely. Teoksen erittäin vaativat huiluinstrumentin juoksutukset, rytmivaihtelut, tauottelut ja kokonaisuuden solisti tutlkitsi ammattitaitoisen haltioittavasti.

 

Kenties eniten pidin kuitenkin Jääskeläisen tulkintatavasta, jolla hän soitti kansalliseksoottisen Pentti Raition teoksen Dream. Sen luonnonäänimaailmaiset, suorastaan onomatopoeettiset äännähdykset olivat uudenlaista huilumusiikkia ja todistivat Jääskeläisen yltävän tulkintavalmiuksillaan korkeatasoisiin esityksiin, mielikuvituksemme vaivatta hereille houkuttelevaksi muusikoksi. Konsertin päätti Albert Franz Dopplerin sävellys Fantasie Pastorale Hongroise.

 

Huilutaiteilijoiden ja huilunsoitonopettajien vanheneva, väistyvä suomalaiskokonaisuus saa työn jatkajaksi Wilma Jääskeläisestä valmiin, lahjakkaan, musikaalisesti kypsän musiikkipedagogin.

 

Opettaja: Rainer Risberg

 

 

13.5.16

Viimeinen kitaristi

 

Lotta%20Kosola.jpg

 

Musiikinopiskelu on pitkäjänteistä työtä, musikaalisesti lahjakkaallekin kieltäytymistä ja omistautumista niin tekniikalle, musiikin tietämykselle kuin itse soittimen mahdollisuuksiin usein koko päiväksi.

Kitara on mielisoittimeni, sen kaunisääninen näppäily (ei rämpytys) herättää kaikki uinuvimmatkin sielun lokerot vastaanottavaisiksi sävelille ja niiden kiehtoville, määrittelemättömän tenhoaville maailmoille.

Lahden musiikki- ja draamainstituutista valmistui juuri viimeinen kitaristi, 23-vuotias                  Lotta Kosola vakavan musiikin kitarapedagogiksi ja ylsi päättökonsertissaan komeaan, taiteelliseen ilmaisuun ja korkeaan kitarainstrumenttitaituruuteen.

 

Päättökonsertti todisti yksiselitteisesti Lotta Kosolan niin täydellisesti sinuiksi soittimensa kanssa, että soitto kuulosti varmalta sekä järkevästi pohditulta, usein maulla fantasioilla kuorrutetulta, draamalliseltakin ja tietenkin niin luontevan varmatekniikkaiselta täysverisen taiturin soittamalta kitaramusiikilta.

Ohjelma oli kitarataiteilijoiden suuria sävellyksiä täynnä, aina 1500-luvun luuttumusiikista lähtien kitaran alkulähteille brasilialaiseen, paraqualaiseen, kuubalaiseen sekä ranskalaisvaikutteiseen kitaramusiikkiin saakka yltäen.

 

Alun rauhallinen John Dowlandin A Fantasie -luuttuteos Kosolan omana sovituksena edusti kitaransoittoa selkeänä, soinnillisena ja melodisena, tavanomaisena, yllätyksettömänä, mutta äärimmäisen pieteettisesti ja kauniisti tulkittuna. J.S. Bachin luuttusävellyksen kitarasovitus sekä upea Heitor Villa Lobosin Etydi 11 todistivat, miten suuri musiikki pohjautuu sittenkin osaltaan kansanmusiikille sekä etenkin Villa-Lobosin sävelteos antoi ymmärtää, mitä soittotekniikan taituruutta ja eläytymistä tulkitsijalta vaaditaankaan saavuttaakseen Lotta Kosolan tavoittamat lumoavan herkät vivahteet ja tunnelmat soittoonsa.

 

Omat ajatukseni nauttivat suunnattomasti Kosolan tulkitsemasta Leo Brouwerin La Espiral Eterna -teoksesta, jossa rohkean inspiroitunut avantgardismi näyttää esimerkillisesti tietä kaiken taiteen kokeilevalle, rajojarikkovalle ilmaisulle. Sävellyksen miltei rytmitön näppäily, kielten liu'utukset, narinat, kielivihellykset ja mitä eriskummallisimmat äänet todistivat kitaran ilmaisuskaalan rajattomaksi ja rikkaaksi vain tulkitsijan mielikuvituksen asettaessa improvisoinnille rajansa.

 

 

Lotta Kosola avaa ihailtavasti ajatelluilla ja hyvin jäsennellyillä tulkinnoillaan meille sävellysten salaisuudet, hänen omaäänisen musikaalinen, uudistava kitarataituruutensa korottuu jo nyt yhdeksi suomalaisista harvoista naiskitaravirtuooseista, lähiajan maamme kitaransoiton suuntaanäyttäväksi kitaraguruksi ja musiikkilähettilääksemme maailmalle.

 

Opettaja Juha Johansson

 

 

18.5.16

Lastenmusiikkipedagogi

 

Lahden musiikki- ja draamainstituutista valmistuu myös lastenmusiikkiin erikoistuneita musiikkipedagogeja. Heille riittää musiikin työsarkaa maan lukuisiin kouluihin, päiväkoteihin, musiikkioppilaitoksiin ja leikkikouluihin.

 

Klaara%20Koivunen.jpg

 

Kevään laadukkaana päättökonserttina Klaara Koivunen oli keskittynyt kuitenkin vanhempaan kevyeen musiikkiin ja sen tulkitsemiseen niin laulullaan yhteistyössä pianosäestäjän kanssa, saksofonisooloillaan, pianolla itseään säestäen sekä kitaralla säestettynä ja yhdessä duossakin esiintyen.

 

Klaara Koivusen laaja-alaista ja kaunisväristä, upeasti kantavaa alttoääntä on nautinto kuunnella. Hänen usein jazzahtavat kappalevalintansa yltäisivät laadultaan minkätahansa kevyenmusiikin kilpailun soololaulajien parhaimmistoon: miellyttävää kuulla, moitteettoman musikaalista ja mukaansatempaavan rytmistä taitavuutta. Itse esiintyminen olikin konserttimainen laulujen sarja, josta varsinainen draama ja tarkempi teosten esitysluonne jäivät taka-alalle: tuttavallinen, yleisön sympatiat herättävä laulelmallinen tulkintatapa tuntui luontuvan hyvin esiintyjälle.

 

Eniten pidin hänen Tanssilaulu-tulkinnastaan.(Otto Fracker/Sejr Volmer-Sörensen), jossa harvinainen lennokas ja liitävä jazz-valssimuoto tavoitti sävellyksen tunnelman esimerkillisen onnistuneesti. Kahdeksan laulun sarjasta vielä Suomen ensimmäisen euroviisun viiden vuosikymmenen takaa Valoa ikkunassa (Eino Hurme&Toivo Kärki/ Saukki) hienon sisällöllisen ja sävelellisen kokonaisuuden nostaisin yhdeksi konserttikokonaisuuden tunteikkaimmista ja herkimmistä, ihastuttavimmista tulkinnoista.

 

Klaara Koivusesta saamme taatusti tulevaisuudessa vielä kuulla niin perinteisen iskelmälaulun, jazzin kuin montaa instrumenttia hallitsevana, monipuolisena, vetovoimaisen musikaalisena lastenmusiikin lahjakkaana ammattilaisena.

 

Opettaja Kristiina Kattelus

 

 

 

24.5.16

Valloittava pianotaituri

 

Kortelahtipianistipoika.jpg

 

Tuomas Kortelahti pianovirtuoosina oli valloittava musiikkikokemus. Koin hänet pianomusiikin nuoruuden ehdottomuuden rohkeana, uudistavana tulkkina. Ehkä alussa jokin vähäpätöinen sointisameus kuului hetken korvaani, mutta sitten koko konsertti: täyttä vapautunutta, energistä säveltulvaa, hurmaavaa sävelnopeutta ja sävellysten mukana suurivaikutteista sävelten kaaostakin meidät mukaansa vieden. Juuri näin minusta on nuoren, vapautuneen pianotaiteilijan soitettava - siis niin kirmaavan kurittomasti juoksutellen pitkälle hankitulla ja harjaantuneella teknisellä taidolla yhtäkään kompromissia tekemättä, pieteettisiin muotoihin totutut, opastetut tulkintatavat koskettimilta pois pyyhkäisten.

 

Saatoin kerrankin vain nauttia todella vaativista pianosävellyksistä ja niin monen suuren säveltäjän erilaisista tarkoitusperistä Tuomas Kortelahden tulkitsemina. Bachit-Mozartit-Rahmaninovit-Chopinit-Schumannit elävöityivät nyt taiteilijan mielikuvituksen, tulkintavolyymin sekä suurenmoisen teknisen valmiuden muovaamina innostavaksi ja persoonalliseksi konserttikokonaisuudeksi. Tottakai teosten sävelet soivat siinä sivussa niinkuin ne on nuotteihin kirjoitettu, mutta ah, kerrankin ilman turhia säveltäjien tyylimerkintöjä ja vailla opetustraditionaalisia pedantteja muotoja, sitäkin varmemmin, vapaammin kuin koko maailmalle kaikuen.

 

Vaativan ohjelman mieleisimmikseni nousivat Harri Vuoren hienon moderni Kuu kolmessa ikkunassa, osa I, joka kuulijaminälleni avasi pianomusiikin totunnaisia, usein salpautuneita rajoja, sekä F. Chopinin tuttu Etydi op.25 no. 11 a-molli sekä melodisessa kauneudessaan että rytmisessä sisällössään - molemmat  olivat teknisissä toteutuksissaan valloittavaa musiikin elämysherkkua.

Loistava kevään loppufanfaari!

 

Opettaja: Leena Suhonen