Tampereen teatterikesän sisällön laajuuden tajuamiseksi on hyvä pyrkiä kokemaan muitakin kuin vain pääohjelmiston varsinaisen raadin valitsemia ammattiteatteriesityksiä Tänä vuonna käväisin parissa konsertissa, yhdessä paneelikeskustelussa ja valitsin kaksi muunlaista esitystä, molemmat Teatterikesän laajasta off-ohjelmistosta hieman arpoen pelkän oman mielenkiinnon pohjalta.

Keskusteluja joka päivä

Keskiviikon 8.8.18 Teatterikesän anti alkoi paneelikeskustelulla Ohjelmateltan täyden yleisön kuunnellessa, miten vanhat teatterikonkarit  Auvo Vihro, Maarit Pyökäri, Esko Roine ja Jukka-Pekka Pajunen muistelivat Teatterikesien historian koko viisikymmentä vuotta kestänyttä taidetapahtumajaksoa kukin omana kokemuksenaan. Keskustelun mielsin kuitenkin jo moneen kertaan käydyksi näiden kesien ohjelmissa ja siksi toiston välttämiseksi tilaisuuden referoimisen sijaan laitan vain linkin yhdestä aikaisemmasta, vuoden 2013 Teatterikesän avajaisten tyhjentävästä historiakatsauksesta:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/08/teatterikesan-onnenruletissa

PERUSIHMISYYTTÄ

Leena-Kaisa Kivioja

Laikun kulttuuritalon musiikkisalissa tulkitsi Leena-Kaisa Kivioja pääosin Eeva Kilven teksteihin pohjaavan lausunta- ja laulutuokiokokonaisuuden.

Naiseus, lapset ja lapsenlapset, ikääntyminen ja mummous, naisten arviot miehistä, rakkaus ja kuolema tuntuivat tuokion sisällössä saavan lämpimän, sydämellisen huumorin välittämän puheenvuoron tyylillä ja luontevuudella tarjoiltuna.

Leena-Kaisa Kiviojalla on lausujan perusasiat hallussa, terve ja kaunis puheääni, luonteva artikulointi ja välitön kontakti tarvittaessa yleisöönsä. Myös hänen lauluaparaattinsa on mainiosti soivassa kunnossa pienten yleisölle tuttujen rakkauslaulujen tunteiden välittämiseksi, lyriikan lomassa laulaa luikautella pianoa sormin tapaillen. Laulu olisi sujunut ilman sitäkin, ainakin olisin halunnut nähdä laulajan kasvot, jotka ohjaus turhaan nyt oli kääntänyt vain pianon koskettimien ihailtavaksi.

Mummorunojen ja miesarviointien sekä muunkin Kilvelle ominaisen raikkaan ja avomielisen intohimon tulkkina Kiviojan esitys toimii luontevuudessaan ja välittömyydessään tyylikkäästi. Tosin aikamme huviohjelmien huumoriksi ymmärrettyihin navanalusteksteihin olemme jo niin kyllästetyt, että jopa Kilven vuosikymmenet sitten tekemän ihmisen ilmanpäästämistekstin olisin jättänyt kirjan kansien väliin, tyylin nyt yleisöä kosivasti turhaan särkyessä.

Leena-Kaisa Kiviojan koruttoman hienon tulkinnan Pertsa Reposen upeasti riimittämästä Weiss-Douglasin laulusta ja esiintyjän kauniin alttoäänivärin mieltä sydänalasta riipaisevassa Nino Rotan Puhu hiljaa rakkaudesta -laulussa koin lauluosuuden herkkuina. Runsas rekvisiittaesineistö, pari roolityypittelyä ja esitysasuvaihtoa lienevät tarpeellisia eri-ikäisen yleisön seurata ja jäsentää esitystä, mutta ilman niitäkin esitys välittyisi tasokkaana, kodikkaan välittömänä, kypsänä ja nautittavana teatterikokemuksena.

PERUSIHMISYYTTÄ?

Dramatisointi ja ohjaus Eila Tuomainen   Esitys  Leena-Kaisa Kivioja

Tampereen Teatterikesä 8.8.2018 klo 12.00

KASVIT  LAULAVAT Arboretum – Plant Series II

Reilun kilometrin päässä kaupungin keskustasta Pyhäjärvenkatu 7 pihalta pitäisi löytyä kuplan mallinen pergola, sieltä Tampereen Teatterikesän historian kenties poikkeuksellisin esitys.

.

Kuvassa Vespa Laine, Markus Heino ja Janne KIlpiö

Siellä esityksen pääosassa ovat kasvit, jotka laulavat. En ollut uskoa korviani ja silmiäni vielä tuota ohjelman esittelyä lukiessani ja ajatuksissani jalkaisin paikalle tallustaessani. Vakuutuin tutustuttuani ja nähtyäni, miten kolmen asiantuntijan luoma elämys, tanssija Janne Kilpiön orgaaninen liike ja kinesteettinen älykkyys luovat hengittävän symbioosin, joka avaa katsojalle uudenlaisen näkymän kasvien elämään. Esityksen äänisuunnittelijana toimii muusikko Markus Heino, joka myös esitystä valmentaa, varustaa ja treenaa kasveja. Esityksen konseptista ja visualisoinnista vastaa Vespa Laine.

Sain vielä lopuksi jammailla ja soitella monilla eri kasveilla puolentoista tunnin kokonaisuuden päätteeksi ja koin samalla asiantuntijoiden taitavuuden houkutella nuo kasvit soittamaan. Teoksessa kasveihin kiinnitettyjen sensoreiden lähettämä tieto muutetaan ääneksi, niitä suihkutetaan ja liikutellaan, hyväillään ja kosketellaan.
Nyt voin todistaa kenelle tahansa: kyllä elävät viherkasvit osaavat äännellä, mikä bassona, mikä korkeana sopraanona tai tenorina. Jokaisella on oma äänensä. Ehkä seuraava vaihe onkin laatia kullekin kasville omat stemmansa ja antaa niiden sitten soitella vaikkapa omia sävellyksiään. Niin tai ehkä jo seuraavissa Teatterikesän keskusteluissa replikoida ja käyttää puheenvuoroja!

Ihmisen luontokäsitys saa ainakin tästä esityksestä suuren haasteen, sillä elollinen keskinäisriippuvuus on nyt todistettu.
 

Arboretum – Plant Series II on esitysessee kasvien aisteista. Teoksen äänistä vastaa Fern Orchestra, jonka instrumentteina toimivat kasvit.

Arboretum on kuplan muotoinen pergola, johon kokijat voivat tutustua sen ulko- ja sisäpuolelta haluamansa ajan. Esityksen jälkeen (kesto n. 80 min) yleisöllä on mahdollisuus soittaa kasveja.

https://www.facebook.com/events/1092109230928506/?ti=icl

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/off-tampere/arboretum-plant-series-ii/

facebook.com/ fern - orchestra