Macbethkuvaa.jpg

Macbeth ja Lady Macbeth  -  Antti Luusuaniemi ja Katariina Kaitue

Suomen taiteellinen teatteri, Kansallisteatteri tuo yli neljänsadan vuoden ikäisen Macbeth-näytelmän nykyaikaisella teatterinsa koko valtaisan koneiston ja henkilökunnan voimalla meidän hämmästeltäväksemme. Esityksen perusajatuksessa entisaikojen profeetallisten ennustusten ajast'aikainen toistuvuus, luulomme, epävarmuutemme ja sattumanvaraisuus hahmottavat myös tänään maailmamme ja psyykemme.

Shakespearen ja aikamme perimän ihmisajatuksen sisäinen lankeemus, tietoinen pahuus rajattoman vallan saavuttamiseksi yhtyvät Kansallisteatterin Macbethissa yhdeksi, hallitsijuuden ja ihmismielen pimeiden syövereiden vuosituhansien lähtemättömäksi, toistuvaksi harhaksi. Näin meidät on aivoihimme ohjelmoitu sekoamaan pystymättä tilaisuuden tullen mitään oikeamielistä, inhimillisesti hyvää hahmottamaan, tässä olemme, tähän valtaan olemme pyrkineet Macbethin lailla tänäänkin - teos julistaa.

Janne Reinikaisen ja Eva Buchwaldin luoma monikerroksinen visuaalisuus, ajattelun mammuttinen moninaisuus jättävät skotlantilaisväritteisen Shakespearen Macbethin kuin varjokuvaksi alleen, sumuiseksi, aavemaiseksi, painajaismaiseksi raamiksi aikamme loputtomalle kaaokselle: kaaoksen aihetulva pysähdyttää katsojan käsityskyvyn ja teos välillä kuin jymähtäisi paikalleen visuaalitarjontansa loputtomuudessa ja toistuvuudessa.

Esko%20Salmisen%20Duchan.jpg

Kuningas Duncan  -  Esko Salminen

Draaman lakeja tulkinta sentään noudattaa, tosin kovin niukasti, mutta upeasti esityksen huipuiksi. Shakespearen Macbethin Noidat yhdessä Jusu Berghällin musiikin kanssa tuntuvat esityksen väkevinä kohtalonvoiman ilmentäjinä antavan teokselle vuosituhansien painavaa tunnetta, noituuden estottomana tulevaisuuden manauksena esityksen alussa ja lohduttomuuden tilityksenä sen lopussa. Hurja, hieno musiikki tässä ajassa luo Macbeth-draamalle tarpeellisen ja tehokkaan traagisen kokonaisjännitteen seurattavaksemme. Tuo noituus, se on ollut ja jäänyt pysyväksi, ajatustemme kertymiksi, ihmiskunnan tuhoksi vuosisatojen saattamina mytologioista ammennettuna. Esityksen voimana Sonja Kuittinen, Pihla Maalismaa ja Fanni Noroila, nuorten noitien trio, luo kenties vaikuttavinta ajan teatteriuudistusta tässä Kansallisteatterin tulkinnassa.

Toinen esityksen pelastava elementti on jo lähes suomalaisen teatterin historiaan unohtunut näyttelijätaiteen tehovoima, karisma, joka Esko Salmisen kuningas-valtias Duncanin roolityössä osoittaa, miten ensi askelella koko sali otetaan haltuun ja pidetään hyppysissä lavalta poistumiseen saakka. Salmisen sisältä kumpuava voima, äärimmäinen kuninkuuden itsevaltiuden tunne, sen intensiteetti on Macbeth-draaman katsomisen ja kokemisen palkitsevaa suurta näyttelijätyön tinkimättömyyttä, nöyryyttä, antautumista ja unohtumattomuutta.

Vallan ja veritekojen keskiön Macbethin (Antti Luusuaniemi) ja Lady Macbethin (Katariina Kaitue) valtahahmotelma saa henkilökuviinsa monen eri aikakauden macbethilaisviitteet puvustuksen ja lavastusinteriöörien vaihdellessa tehokkaasti. Kaksikon yhteislatauksessa aistii salatun murhateon rajua voimaa, mutta henkilöt harovat vielä muotoaan: Kaituen puhetapa tyylitellään kumman runolliseksi ja Luusuaniemen hahmojensa erittely jää reaktioherkäksi, mutta aika ulkokohtaiseksi.

Toteutuksen loppuun asti ajattelemattomina ja kliseinä pidän verimaskilla mässäilyä, leikattua ihmisen veristä irtopäätä, lapsinäyttelijä Duncanin prinssijälkeläisen ulkoluvun kaltaista paatosta sekä Macbethin nykyaikaan siirrettyä kohtausta keskelle yleisöä, penkkiriviin puikkelehtivana Macbethina - kaikki katsojaa aika vaivaannuttavaa keinoteatteria!

Ohjaaja Janne Reinikaisen koen käyttävän hänelle ominaisia tunnusmerkkejä tahallaan, ikäänkuin osoittamaan ohjauslinjansa, sanottavansa näytelmästä toiseen jatkuvan. Tuskinpa muuten Macbethin party-kohtauksen affekti, täydellinen pöydänpuhdistusraivo muuten olisi toteutettu tismalleen samoin keinoin, liikkein ja koreografioin sekä seurauksin kuin viime syksyn Nummisuutarin Eskon hääjuhlan valtariehunta. Reinikaisen joukkokohtaukset ovat hallittuja ja tehokkaita näkyjä, todellisia eläviä sukupotretteja.

 Ylitserönsyvän runsas, aikamme kirjoitetusta, puhutusta, medialööpitetystä, loppuunkulutetusta tiedosta, loppumattomasta tulevaisuustutkimuksen tietotulvasta läpisilattu ja kloonattu Kansallisteatterin Macbeth tarjoillaan kiinnostavan muodikkaalla Shakespeare-näkemyksellä, mutta katsojat tuhansiin tehokeinoihin nopeasti uuvuttavana teatterigenrenä.

 

William Shakespeare:  Macbeth

ROOLEISSA
KOLME NOITAA ”Weird Sisters” Sonja Kuittinen, Pihla Maalismaa ja Fanni Noroila
DUNCAN, Skotlannin kuningas Esko Salminen
MALCOLM, hänen poikansa Fanni Noroila
MACBETH, Glamisin taani*, komentaja Duncanin armeijassa Antti Luusuaniemi
LADY MACBETH Katariina Kaitue
SEYTON, Macbethien avustaja Pihla Maalismaa
BANQUO, komentaja Duncanin armeijassa Seppo Pääkkönen
FLEANCE, hänen poikansa  Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
MACDUFF, Fifen taani Tero Koponen
LADY MACDUFF Sonja Kuittinen
POIKA, heidän poikansa Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
LENNOX, Lordi Karin Pacius


MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll

OHJAUS Janne Reinikainen
SUOMENNOS JA SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
DRAMATURGI Eva Buchwald
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simone
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Timo Hietala
VIDEOSUUNNITTELU Henna-Riikka Halonen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi

VALOKUVAT Mitro Härkönen

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/macbeth/