Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämön katsomo vielä vuosi sitten

 

Paikallinen esittävä taide kuihtuu, kun yleisö ei uskaltaudu tai mahdu enää joukkotilaisuuksiin. Teatteri potee yhä kroonisemmin tarpeellista koronan vaaratilanteen ennakointia eikä enää tarjoa ja täytä yleisölleen kuin kolmanneksen katsomopaikkoja. Näin on myös elokuvien ja konserttien laita. Yleisölle elävän taiteen kokeminen on entistä kiusallisempaa, kasvomaskit eivät ole niitä käyttömukavimpia viihtymisen suojatoimenpiteitä, niin välttämättömiä ja ehdottomia kuin ne ovatkin. Joillekin meistä maskisuojautuminen ei ole mahdollista hengitys- ja sydänsairauksien vuoksi.

 

Teatterin tarkemminkin tuntevalle, sitä suorastaan tukkumäärin käyttäneelle, painottuvat näin pienen kaupungin teatteriesitykset nopeasti taiteilijahenkilökunnan persoonalliseen ilmaisuun liittyvien tottumusten, maneerien mukana. Teatterin puute ja maneerit yleensä korostuvat teatterikatsojille laaja-alaisempana myös siksi, että vierailut pääkaupunkiin tai muihin teatterimekkoihin ovat pandemialle erittäin riskialttiita, lähes mahdottomia.

On muutamia jo yli kaksikymmentä vuotta pelkästään kaupungissamme näytellyttä laatuisaa näyttelijää, joiden kasvoja, äänenkäyttöä, ilmaisutapaa, kehon liikettä, himmentää heille kertyneet pinttyneet ilmaisumaneerit. Teatterimaneereja lievittävät mahdolliset hyvät näytelmäuutuudet, vierailevat ohjaajat, lavastajat ja näyttelijät. Musikaaleissa heitä on suorastaan pakko käyttää - mutta niissäkin samat vierailevat taiteilijat ja ohjaajat alkavat jo olla maneerinen järjestely. Vierailevat teatteriesitykset jonkun maankuulun näyttelijän yksinkeikkoina ovat tietenkin suosittuja, mutta eivät useinkaan tuo itse taiteeseen lisää, vaan vastaavat pelkästään ajattelutavan ”Helsingistä” tai ”yleisön rakastama” vetovoimaan.

Maakuntateattereiden taitelijavaihto vakituisemmin olisi yksi lievä pelastus maneerisuuteen ja meidän katsojien sietokykyyn.

Virkistävän maneerittomiksi, mutta kovin yksittäistapauksiksi muotoutuvat myös Lahdessa esitetyt ja yleisön suosimat suuret dramatisoidut musiikiteatterikonsertit, joihin osa taiteilijakuntaa vierailuesityksen valmistamiseksi joudutaan moninaisin jäjestelyin keräämään usein ympäri Suomen täältä Lahdesta valmistuneista musiikkiteatteriammattilaisista.

Yhden vuosittaisen taatusti  maneerittoman nautinnon lahtelaiset saavat Lokatanssien tanssiteatterillisena tapahtumana.

 

Lahden kaupunginteatterin Täydellinen rikos näyttelijäkunta

Uudenlaiseen teatteri-ilmaisuun Lahden kaupunginteatteri uskalsi vain kerran lähes maneerittomalle tielle toteuttamalla pelkälle improvisaatiolle perustuvan esityksen viime keväänä. Kokeiluna se onnistui, mutta korona lopetti esitykset alkuunsa.

 

 

Teatteri Vanha Juko -  Juko(la)n seitsemän veljestä 10.10.2020

Nykyisin maneerinpoiston kokee useimmiten pienessä, uskaliaassa, ennakkoluulottomassa teatterissa tai vahvassa ei-ammattilaistulkinnassa. Teatteri Vanha Juko on tällä kohden valtakunnallisestikin ajatellen vielä toistaiseksi tyylipuhtain, vaikka se on kuluttanut pienen taiteilijakuntansa jo maksimisietorajoille - maneerikynnykselle saakka.

 

Lahden kansanopiston kantaesityksen Fast Food Kathakali taiteilijakuntaa 2020

Esityksensä on näihin päiviin asti lähes maneerittomasti pystynyt tulkitsemaan Lahden kansanopiston teatteri. Sen neljänkymmenen sadoista pyrkijöistä valitun teatteriopiskelijan tuoma uutuuspanos uudistavin tekstein ja vierailijaohjauksin on aina ollut raikas maneeripuhdistettu kokemus.

 

Orimattilan teatterin toissakesäinen Minna Canthin Työmiehen vaimo oli teatteritapaus ja maneeriton jo pelkästään taitavan uusnäkemyksellisen ohjauksen ja ennen kokemattomien, uusien kasvojen, ilmaisupersoonallisten esittäjiensä ansiosta.

 

Maneeri voi olla myös esityksen vetonaula. Tiedän henkilöitä, jotka menevät esitykseen vain siksi, että haluavat jälleen nähdä määrätyn näyttelijän tuttuine ilmeineen, temperamentteineen ja äänimateriaaleineen jossakin roolissa. Jopa liikeyhtiöt saattavat Lahdessakin tilata esityksen henkilökunnalleen - jos siinä on naurua ja naurattajana sama kuulun teatterisuvun näyttelijä maneereineen.

Laajemminkin - maneeri voi muuttua tavaramerkiksi, tavaksi markkinoida ja mainostaa. Red Nose Companyn maneeri on sen kasvonaamiointi - kahden klovnin naamat. Ilmestyessään mediaan ne lupaavat jo ennen koettua tyylikästä, ajatusrikasta ja varmaa hauskaa. Nämä maan kuulut klovniveijarit saavat esittää ohjelmistossaan ihan mitä aiheita vaan, sillä heillä on verraton koettu ja tunnustettu taito tulkita vaikkapa klassikkoja valloittavalla huumorilla ja harvinainen kyky ottaa aina kaikenikäinen yleisö helposti mukaan osaksi esitystä.

Red Nose Companyn seuraava ensi-ilta on Frankenstein 3.12.2020

Teatteria katsovan kriitikon on siis mentävä itseensä. Laajennettava pienisieluista ymmärrystään, sietokykyänsä ja nautittava kaikkea sitä, mitä on tarjolla teatteritarjonnan nimellä. Kranttu ei saa enää olla. Maneeritkin on yritettävä kääntää inhimillisiksi puutteiksi ja elämän tuomiksi vaativan ammatin pakollisiksi kylkiäisiksi.