Galleria Uusi Kipinän näyttelykalenteri jatkaa vuodesta toiseen laukkavauhtia. Näyttelyt ovat yleensä pystyssä reilun pari viikkoa ja sitten on jo vuorossa seuraavat. Taiteen nauttijalle tuo vauhti on liiallista. Teoksia saattaa vuoden aikana olla monia satoja näytteillä ja niihin paneutuminen tai eksyminen juuri oikeaan aikaan oikeiden taiteilijoiden parhaisiin teoksiin on taidenautintona kovin sattumanvaraista. Eikö hieman pidemmät näyttelyajat sittenkin taidegallerian ja taiteen kunniaksi olisi tyylikkäämpää - vaikkei vuokrina niistä samaa summaa kertyisikään Uusi Kipinä -galleriaa ylläpitäville lahtelaistaideyhdistyksille.
Nyt esillä oleva neljän taiteilijan yhteisnäyttely on avoinna 4.12.16 saakka. Itse löysin sieltä jotakin uudenlaista taiteilijanäkemystä kerrottavaksi.
Anni Kristiina Time is going by 2014
Imatralaisen Anni Kristiinan taide klassisessa tekniikassaan ja kontrastisissa aihe-ideoissaan virkistää ajattelemaan. Taiteilijan lyijykynän käyttö on taiturillista ja aiheiden yhdistäminen moniin eletyn elämän juonteisiin, usein suoraan luonnon kasvillisuuteen ihmisihoa rinnastaen ja elämän rajallisuutta verraten vaikuttaa kauniilta, puhuttelevalta ja taiteena raikkaalta. Teokset ovat korkeatasoisen tekniikan ja tuoreen ajattelun upeaa symbioosia.
Lahden oman Marja-Liisa Jokitalon pastellinoloiset maalaukset jatkavat ilmaisullaan olemassaoloaan harmonisina, abstraktin monitasoisina, rauhoittavina, sympaattisina mielenmaisemina, joskaan eivät tuttuuttaan entisen lailla yllättävinä sytytä heti niitä pohtimaan ja ihastelemaan, ainakin itselleni ne vaativat uuden käynnin niiden viestejä katsojaminälleni käynnistämään.
Mari Jäälinoja repii sekatekniikoin toteuttamissaan kuvissa todellisuudesta osia, kuvien kokonaisuudet jäävät kuin arvailtaviksi, pienennökset ja suurennokset sekoittuvat niissä luonnon lähes kuvitteellisiksi maisemiksi tai yksityiskohdiksi. Ehkäpä teoksista voi löytää hyvällä tahdolla ja onnella taiteilijan keskeistä kuvausta aikamme todellisuuden hektisyydestä ja jäsentymättömyydestä.
Marianne Siri Unissani olen balettitanssija 2015
Marianne Sirin veistoksissa mallinukkemaisen särötön ja plastinen ihmiskauneus ihastuttaa, siihen pyrkiminen vaikkapa proteesein luonnon antamia vajavaisuuksia uhmaten tai rinnastaen itseään ihmisen rodunjalostustaidon saavutuksin sylissään ihmisen huvittamiseksi äärimmilleen jalostettu shar-pei tai mopsi-koirarotu, luonnottoman rumine kurttuineen ja ihmissääliä herättävine kuonoilmeineen, täysmakkaramuotoisine kehoineen. Näitä rodunjalostuksen luontoa täysin mullistavia lyttynaamaisia luontokappaleita tapaa jo usein asfalttisilla Lahden kaduilla lyllertäen omistajansa talutusnuorassa. Sirin teoksissa ihmisen pyrkiminen ylivaltaan maailman luonnon ylivertaiseksi, kauneimmaksi, arvostetuimmaksi otukseksi on puhuttelevasti läsnä, meitä kriittiseen ajatteluun herätellen. Proteesijalkaiseen balettitanssijaan on ihmisellä vielä matkaa, tosin omassa kaupungissamme syntynyt Kaisa Leka haluaa olla yksi julkinen esimerkki, joka omalla sitkeydellään on jo näyttänyt, että sairauden kahlitsemana, jalattomana voi tekojaloin pystyä elämää ja kulttuuria tuottamaan täysipainoisesti. Sirin näyttelyteokset puhuttelevat yhtäaikaisessa naturalistisessa olemuksessaan ja herättelevässä sanomassaan.
galleriauusikipinä
Avoinna ti-pe 12- 18 la-su 12- 16. Kymintie 1, Lahti
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.