Taike1.jpg

Kuvan kolme reunimmaista: kuvataiteilja Marja-Liisa Jokitalo, Hämeen taidetoimikunnan puheenjohtaja arkkitehti Minna Perähuhta (takana) ja ministeriön erityisasiantuntija Johanna Vuolasto

Taiteen edistämiskeskus (Taike) on valtion firma, jonka tarkoitus on ollut nyt kaksivuotisen olemassaolonsa ajan edistää ja vähän kyllä organisoidakin suomalaista taidetta. Edistämiskeskuksen pomo Minna Sirnö oli tänään kolmenkymmenenviiden lähinnä päijät-hämäläisten eri taiteenaloja edustavien yhdistysten ja taiteentekijäin keskellä puhumassa ja ehti vain pikkuriikkisen ajan heitä puhetulvassaan kuunnellakin.

Suomen valtion yksi tärkeimpiä taiteen edistämismuotoja on ollut vuodesta 1968 alkaen jakaa lääneittäin taideapurahoja: jakotehtävän on tehnyt varta vasten taiteen edustajista määräajoiksi valitut 13 taidetoimikuntaa. Aikaisemmin tämä taiteen valtionrahoitus toimi siis lääneittäin, nyt läänejä ei ole, on vain maakunnat. Häme-nimisellä alueella on tässä järjestelmässä oma taidetoimikuntansa ja sen entisiä ja nykyisiä jäseniä oli reilu puolitusinaa paikalla. Minna Sirnön puheenvuoron kokonaisuutta väritti apatianomainen selittely valtion säästöistä: seitsemän virkamiehen vähennyksestä Taikesta kuluvan vuoden alusta alkaen ja vetoomus ja kehut sekä kehotukset läsnäolijoille itsehoitaa tuota taidetta ja sen organisatorista tasapuolisuutta. Näinkö pitkällä Suomessa säästämisasiat ja valtion demokraattinen vastuu taiteestamme jo ovat?

Minna%20Sirn%C3%B6.jpg

Minna Sirnö

Jos Runeberg olisi puhunut sillä määrällä ja nopeudella sanoja ja asioita, mitä tilaisuuden alustaja Sirnö pystyi, hän ei olisi eläissään pystynyt tekemään päätyötään, kirjoittamaan. Kun vielä tämän Runeberginpäivän tilaisuuden muita puheenvuoronpitäjiä tutkailin ja kuuntelin, harvoista puheenvuoronkäyttäjistä monet tuntien, totesin, että heissä on edustettuna pienoiskoossa koko yhteiskuntamme todellinen toimivuus ja toimimattomuus: osa niitä, jotka vain puhuvat ja puhuvat ja pieni osa niitä, jotka puhuvat ja myös tekevät.

Tilaisuuden ehkä pöyristyttävin havainto oli minua vastapäätä istuneen osanottajan huomio, ettei Lahden kaupungin taiteesta vastaavia virkamiehiä, palkallisia työntekijöitä, kuten Lahden sivistystoimialan, Lahden kaupungin kulttuuriasiain päällikköä näkynyt lainkaan paikalla. Hänenhän pitäisi vastata ns. asiantuntijuudesta ja kulttuurin kokonaiskentästä kaupungissamme. Entä missä muut Lahden rahalla palkatut kulttuurivastaavat luurasivat? Paikalla oli kyllä kaksi kulttuurista toimijakaupunginvaltuutettua, mutta heille ei kokonaisvastuuta kaupunkimme kulttuurista voi vierittää.

Toinen vielä omituisempi asia oli, että osanottajat olivat saaneet tiedon tilaisuudesta kovin sattumanvaraisesti, jotkut lukeneet Taiken nettisivuilta, monet toisiltaan kuulleet ja useimmat facebookin kautta. Hälläväliä -tiedottamisesta Sirnö sai syystäkin kuulla parin läsnäolijan kokemusperäisiä, tiukkasävyisiä puheenvuoroja. Paikalla oli myös valtalehti Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimittaja, jota ei kukaan edes puolitoistatuntisen sanapapatuskeskityksen aikana tai jälkeen pyytänyt käyttämään puheenvuoroa tai vastaamaan siihen kaikkia kiinnostavaan asiaan, miten lahtelaisittain tärkein tiedotusväline kulttuuriasioista tiedottaa. Eikä toimittaja itsekään hoksannut puheenvuoroa pyytää, hän kun teki vaan työtään - muistiinpanoja kynä sauhuten.

 

Taiteen edistämiskeskuksen järjestämä keskustelutilaisuus Runebergin päivänä 5.2.2015  klo 17:30-19:15  c/o Malski, Lahti, Kulmakatu 5

http://www.taike.fi/fi/etusivu