Aikuisten esitys -näytelmän tyttäret ja äiti

En ole koskaan ennen kokenut näin asenteista vapautunutta, ihmisen sukupuoliseen heräämiseen esikoululaisesta murrosikään viisaasti ja hauskasti tarttunutta suomalaista näytelmää. Tottahan jokaisessa perheessä oli ja on ollut aikanaan puberteettiajat tulla ja mennä. Entä se oma henkinen tunne kokea nuo kukinnot ensi kertaa kohdatessaan omassa kehossa ja perheyhteisössä.

 

Aikuisten esityksessä Anna Jaanisoon lähtökohta on lasten itsekokema kiinnostus jo pikkuvauvasta teini-ikään kasvaa aikuiseksi, siis kuvata lapsen riemastuttavia löytöretkiä omista kehollisista ponnahdushypyistään perheensä viitekehyksissä. Anna Jaanisoon teksti ja ohjaus ovat sydämellisessä suoruudessa, mutkattomassa läheisempatiassa ja luontevuudessa harvinaista elämän pienistä askelista koostuvaa ydintä, jota ei yleensä lapsille eikä lasten huoltajille tarjoilla perinteisen valistavan ja varoittelevan terveystiedon paasaavissa perhehetkissä.

Lämpimällä, koko ajan läsnäolevalla pienen perheen elämän sukukypsymisen merkit ja niiden yllättävät, usein ymmärtämättömän kokijansa kauhisteltavat puhkeamiset tulevat kiireisen perheen äidin aitoudella ja eläytymisellä (vakuuttava Ilona Pukkila) kotiaskareitten työmassaan kuin kaupanpäälle siinä sivussa hoideltaviksi. Kahden vielä silittelyä, syliä ja pientä voidelääkitystä tarvitsevan lapsen kehon ja sielun hoitamista varten äiti on se luotettu omalla persoonallaan hoitamaan ja monien kohdalla aikuisenakin ilot ja surut luontevasti huolehtimaan.

Ei Jaanisoon teksti ja ohjaus ilman lahjakkaita Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijöitä, joille se selvästikin on jo alkuaan muotoiltu, eläisi ja herkistäisi niin kuin se nyt tekee - täysillä:

Alle kymmenvuotiaan pikkusiskon (loistavan luontevasti näyttelevä Denisa Snyder) ja teinimäisen isosiskon (taitavasti asenteita ja mielialavaihteluja tulkitseva Eeva Kaihola) sielunelämän hermoratojen mutkakasat sotkeutuvat suloisella raikkaudella. Lähes omasta mukautuvaisuudestaan jo miltei huvittuneen apaattinen, hyvää lapsilleen ja itselleenkin etsivä äiti edessämme on yksi tuhansista hurmaavista, pyykkivuorien, ruokavispilöiden, täytekakkujen, halausten, varhaislapsuuden, teiniyden ja koko nuoruuden äkillisten, yllättävien, ehdottomien, kymmenien päivittäisten kohtausten, kysymysten vastaanottava, kaikkiosaava, kaikkikärsivä persoona, jonka omalle maailmalle ei enää jää aikaa saati huoltoa.

Kuin rinnasteisena allegoriana sen sijaan äiti käy koko esityksen ajan toistuvassa oman hammaskalustonsa täydellisessä remontissa tiukan ja vaativan hammaslääkärin vastaanotolla. Hänellä on alitajuinen pinttymä saada elämässä edes yksi asia täysin kuntoon. Oma henkinen remontti sitä vastoin on vain kuin kurkussa jatkuvana tuntemuksena, kaiken elämän ahdistuksen sysäämiseksi sivuun omaan lokeroonsa.

Joskus, harvoin, teatteritaide ponkaisee tahtomattaan niin kuin nyt rajojen yli realismista toiseen. Ilona Pukkilan äiti on fantastinen kaikkeudessaan, empatiassaan, sympaattisuudessaan ja siinä tosihahmossaan hämmästellä lastensa aikuisuusmerkkien ilmestymistä muka ne heille luonteviksi tapahtumiksi opastaen. Näiden perheenjäsenten dialogissa, esityksen ohjauksessa ja dramaturgiassa koko näytelmä ja tulkinta elää ja sen sisältö säkenöi.

Samaa taitavaa näyttelijätyön kokonaisuutta vahvistavat kaikki ensemblen aikuisia esittävät rooliluomukset: Greta Lignellin viileän tiukka hammaslääkäri ja flegmaattinen varhaiskasvattaja, Ola Blickin  ja Jasir Osmanin loihtimat parit hauskat hyvin tyypitellyt mieshahmot.

Vastustamattoman aurinkoisena mielikohtauksena näytelmässä - itse mestariuimarien isänä - pidin vallan tavatonta, rennon vapautunutta uimakohtausta hallissa: sen eri uimalajien harjoittelua ja koko perheen uintiharrastusta, uimalamiljöön tunnelman sukupuolimerkityksellistä luomista vähäisin, niukoin esittäjistä lähtevin liikekielin - moista teatteritunnelman leppeyttä en kuunaan ole kokenut.

Intiimi Teatteri PuoliQ:n 25 hengen lievästi nouseva katsomo ei kanna takariveihin estradin permannolla tapahtuvia kohtauksia, vaikka tekstin asemointi ja dramaturginen ajatus olivatkin selkeät. Lavastuksen kekseliään nerokkaat miljöövisiot, vaihdot kodiksi, uimahalliksi, saunaksi, hammaslääkäriksi sen sijaan toimivat mielikuvituksellisen kekseliäästi.

Dramaturgian ja tekstin syvintä ydintä voi tajuta erillisen kertojaäänen kuvatessa tapahtumien todellisuutta ja äidin näyttämön eturampissa elävän vahvasti ja sielukkaasti ajatusten tunnelmaa. Jotakin meille jokaiselle vanhemmalle tarpeellista koemme samalla kun näemme nuo lapsen sekä murkun jatkuvat, lakkaamattomat pyynnöt ja auttamisvaatimukset, hyvänyön toivotukset, itsekkyyden purut - pystymme ne esityksen vauhdin mukaan eläytyen suodattamaan, hyväksymään, niille makeasti sydämen pojasta nauramaan.

 

AIKUISTEN ESITYS

Teksti ja ohjaus: Anna Jaanisoo (ohjauksen maisteriopiskelija)

• Dramaturgi: Rasmus Arikka (dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen maisteriopiskelija)
• Lavastussuunnittelu: Tiina Pietiläinen (vierailija) ja Anna Jaanisoo
• Äänisuunnittelu: Timo Tikka (äänisuunnittelun maisteriopiskelija)
• Valosuunnittelu: Veli-Ville Sivèn (vierailija)
• Pukusuunnittelu: Ella Snellman (vierailija)
• Näyttämöllä: Ola Blick, Eeva Kaihola, Jasir Osman, Denisa Snyder (kaikki näyttelijäntaiteen maisteriopiskelijoita), Greta Lingell (ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen maisteriopiskelija) ja Ilona Pukkila (Q-teatteri)

Esitys on Q-teatterin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelman yhteistuotanto

Valokuva Ilmari Fabritius

 

http://www.q-teatteri.fi/