Yhteiskunnat  käyvät parhaillaan säilymispainia: oma kansallisuus, oman syntymäpaikan, lapsuuden leikkipaikkojen ja elämän alkuvuosien kokemusten merkitys sekoittuvat yhä enemmän kansainvälisiin myllerryksiin.

Euroopan ihmisen arkipäivä vaihtuu kansainvaelluksiin, kansainvälisiin konflikteihin, kansainväliseen informaatioon, kansainvälisiin naapureihin, kansainväliseen kommunikointiin, kansainvälisiin ruokavalmisteisiin ja kansainvälisiin työmahdollisuuksiin ympäri maanosamme, ympäri koko maailman.

Suomemme vankkumattomat hyvinvoinnin perusoikeudet - opetus ja kulttuuri, terveydenhoito - ovat monin konsultein ja projektein hämätyissä kuristuspihdeissä ja jo hyvän tahtomme ulottumattomissa kaukana meistä.

Viro ja veljeskansamme siellä käy korkeilla kierroksilla: vapaus on huumaa, huumaa, huumaa...

Yksi on sentään vielä aidosti vapaana, taide - tai ei ehkä enää sekään viivakoodiaikanamme. Vierailu naapurikaupunki Hämeenlinnan Taidemuseossa ja sen viereisessä GalleriaKONEessa avasi silmät ja ajatukset valppaiksi.

 

Merkkikielen jättiläinen

 

1256043200_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leonhard Lapin kesällä 2009 Turun näyttelyssään. Kuva: Wäinö Aaltosen museo

Viron taidemaailman suuri hurmuri, mustanhuumorin ja terävän satiirin vallaton taitaja Leonhard Lapin esittäytyy Hämeenlinnan taidemuseossa.

Tämä monenlaisten visuaalisten aikaansaannosten luoja (arkkitehtinä piirtänyt monia mielenkiintoisesti pohdittuja rakennuksia), rohkea kansallisen identiteetin viestittäjä merkkikielineen, kirjallisine pamfletteineen, armoton miehitysvallan kriitikko, kuvafilosofi, viestinnän historioitsija, avantgarden ja pop-taiteen virolaiskummajainen näyttää miltei koko tuotantonsa ainutlaatuisen kiehtovasti varta vasten Lapinia varten sisustetussa Hämeenlinnan taidemuseon Lohrmann-rakennuksessa. Ja komean sisällöllisesti sekä puhuttelevasti, hallituksi kokonaisuudeksi ripustettuna!

1256044599_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Molotov-Ribbentrop, serigrafia vuodelta 1989 Kuva: Matias Uusikylä

Lapin on tehnyt uudenlaisen, maallikollekin ymmärrettävän värienhistorian: jokainen väri saa selkeän syntynsä ja kuvauksensa käytännöstä, saatavuudestaan syntyneenä ja mikä uljainta selkeinä, mutta vivahteikkaina taideteoksina taidemuseon seinillä. Lapinin värioppi käy lävitse skaalan valkoisesta mustaan ja sijoittaa värit aikajanalle ihmiskunnan kehityksessä.
Pienen teoksen värioppiharvinaisuudesta voi näyttelystä hankkia kovapäisen muistinsa tueksi.

Lapinin merkkikieli on vainuaistin tarkkaa, täsmällistä ja osuu maaliinsa useimmin suoraan, joskus ovelana bumerangina.

Veistoksissa on väliin paatoksellista vastarintaa, väliin ivaa ja ironiaa, makeastinaurattavaa huumoria. Teosten toteutuksissa on velmua kineettistä mekaniikkaa, usein silmälle rauhoittavaa plastisuutta, sanomaa, esteettisyyttä. Kylmäksi ja tunteettomaksi ei katsoja voi jäädä näiden satojen töiden äärellä.

Menneitten vuosien pornokieli on sekin muutamissa teoksissa aikakauden historiallisena ilmiönä läsnä.

Häikäisevä on Lapinin merkkikielen sanoma ja näytemäärä meitä ihmisiä joka puolelta sääntelevästä viivakoodistosta: viivakoodien kahlitsema ihminen on kohta vailla omaa identiteettiään, ihmisyyttään, Lapin viestittää. Ja jatkaa: konemaiset viivakoodit  muuttuvat lopulta eläväksi, toimivaksi, värejä ja muotoja, tapahtumista ja tunnetta täynnä olevaksi elämäksi, itse luonnoksemme. Lapinin mittavat viivakoodistotyöt museon seinillä  alkavat elää tuhansissa väreissä, tässä päivässä.

1256050830_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koodi LXVI – J. S. Bachin ylistykseksi, 2007. Akryyli, serigrafia. Kuva: Stanislav Stepashko

Lapinin teokset pysähdyttävät vallattomalla ironiallaan vakavaksi: mihin veljeskansamme on pakkopaidasta päästyään yksilönvapaudessaan, kovin aineellisissa tavoitteissaan ja elintasossaan oikein menossa?

1256043687_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perestroika-kello, 1988.  Ready made.  Kuva: Matias Uusikylä

Monet Lapinin töistä, varsinkin veistoksista toimivat edelleen varoittavina, menneen totalitaarisuuden muistutuksina hälyttävästi, keljuillen, muistuttaen menneistä mutta yhä lähellä kilisevistä kahleista. Onko eestiläisiltä jo unohtunut vapauden tulien syleilevässä lämmössä laulukansan päättäväinen ykseys ja tunteen palo? Viivakoodisto tänään - mitä huomenna, Lapin?


Leonhard Lapin on ollut Viron johtavia nykytaiteilijoita jo 70-luvulta lähtien. Hän on luonut arkkitehtonisia fantasioita paperille, toteuttanut ne teoreettisina suunnitelmina, osallistunut arkkitehtikilpailuihin ja suunnitellut suuren määrän rakennuksia. Samanaikaisesti hän on tuottanut maalauksia ja grafiikkaa, hän on tehnyt installaatioita ja järjestänyt tapahtumia, kirjoittanut runoteoksia ja proosaa. Leipätyö:Viron taidekorkekoulun sommittelun ja väriopin professori, Arkkitehti -lehden päätoimittaja.


Leonhard Lapin - merkit ja tyhjyys

Hämeenlinnan taidemuseossa

3.10.2009 - 10.1.2010

 

Häneelinnan taidemuseon Viron kulttuuriohjelmaa

Ke 4.11. klo 18-20 Viron historiaseminaari, jossa puheenvuoron saavat Viro-asiantuntijat professorit Seppo Zetterberg ja Seppo Myllyniemi. Kommentaattorina lehtori Sirje Olesk, joka toimii Viron kulttuurin vierailevana luennoitsijana Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella. Hänen aiheenaan ovat humanistiset tieteet, taide ja kulttuuri Virossa 1970–80 -luvuilla. 

http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/

 

 

 

Kierrätysmateriaalikauden taituri


 1256031333_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Villu Jaanisoon kuvateos täyttää koko pienen GalleriaKONEen näyttelytilan Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Se on mielenkiintoinen, käytetyistä neonputkista valmistettu visuaalinen veistos, jossa katsoja ensin tunnistaa Jaanisoon kasvot suuren kehän ulkopuolella ja kehään sisään astuessaan voi aistia ja nähdä Jaanisoon ajatuksia pään sisäpuolelta. Kiinnostava, kierrätysmateriaalista valmistettu teos.

1256028868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Verkatehtaan ulkopuolella on vanhempaa, tutumpaa Jaanisoon tuotantoa, kumiankka talvehtimassa Vanajaveden rantamaisemissa.

Virolainen kuvanveistäjä Villu Jaanisoo asuu Suomessa, toimii tämän vuoden alusta alkaen Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina. Hänen kautensa on viisivuotinen.

Jaanisoo (s. 1963) on valmistunut Viron kuvataideakatemiasta, jossa hän on toiminut kuvanveiston professorina vuodesta 2006 lähtien.

Jaanisoon töitä on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Virossa ja muualla maailmassa. Jaanisoo tunnetaan myös julkisista veistoksistaan, muistomerkkiluomuksistaan, ja hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa erityisesti Suomessa ja Virossa.

Hänen näyttelynsä on Hämeenlinnan verkatehtaan GalleriaKONEessa 3.11.2009 saakka.

http://www.arshame.fi/