P%C3%B6ystin%20mustaa%20valkoiselle.jpg

Lasse Pöysti - Kustaa III

 

Lasse Pöysti (24.1.1927-5.4.2019) jää elämäntyöllään yhdeksi Suomen teatteritaiteen ja elokuvan suurimmista nimistä.

Omia, opettavaisia, kovin vähäisiä kosketuskohtiani näyttelijäksi Karjalan Sortavalassa syntyneen Lasse Pöystin elämään löytyy Helsingistä, televisiosta ja niin yllättävää kuin se onkin - myös Lahdesta.

 

 

Ajallisesti ensin Lahteen

 

Olin kuullut jo syksyllä 1952 oppikouluni, Kannaksen yhteislyseon kuvaamataidon opettajaltani Aune Peipolta, jonka kirjoittamaa kymmenminuuttista jouluhupailutarinaa jouduin yksin esittämään koulun joulujuhlassa Peipon ohjauksessa 11-vuotiaana ekaluokkalaisena, että hänen näytelmässään on joku Lasse Pöysti esiintynyt Kansallisteatterissa.

 

Aune Peippo oli taiteilijapersoonana värikäs humanisti ja vahvan aatteellinen humoristi. Hänen pojistaan Antti  työskenteli elokuva-asiantuntijana, dokumentoijana ja kuvaajana. Pöysti-nimi jäi pienen hämäläisen oppikoululaisen päähän kummallisena nimenä askarruttamaan.

 

Vasta aikuisena tarkistin asian - Kansallisteatterin aikakirjoista selviää, että Lasse Pöysti debytoi teatterissa ensi kertaa juuri Aune Peipon kirjoittamassa tämän esikoisnäytelmässä Kaikki tulee ilmi, vuonna 1945.

 

 

Elokuvaan ja televisioon

 

Tietenkin lapsuudessa pari Suomisen perheen Ollin mustavalkoista filmiä oli jo käyty katsomassa (vaikkei sen esittäjästä mitään puhuttukaan, vaan aidosta Suomisen Ollista). Suuriin teatteritöihin täältä Lahdesta yllettiin vasta mustavalkoisen TV:n pujottauduttua lahtelaiskoteihin. Television mukana 1950-60 -luvuilla koteihin tuli myös Televisioteatteri  (1961) ohjaajineen, muutamine palkattuine vakionäyttelijöineen ja tietenkin vierailijoineen.

 

Unohtumattomana katsojakokemuksena jäi tajuntaani Televisioteatterin 1963 valmistama, Mirjam Himbergin ohjaama Strindbergin Kustaa III , Lasse Pöystin kärkevän pisteliäs, vikkeläajatuksinen, häijy ja oikukas roolityö. Se paljasti näyttelijätaidon merkityksen, sen paljon puhutun karisman aidon olemassaolon, joka jopa TV-ruudun lävitse vaikuttaa hypnoosin tavoin meihin.

 

 

Helsinkiin

 

Vuosina 1967-74 Pöysti oli Lilla Teaternin johtajana yhdessä vaimonsa Birgitta Ulfssonin kanssa. Lasse Pöystin töitä kävimme työporukoin, lahtelaisseuruein ja myös teatteri-yhteistyön ajatuksin katsomassa. Teatteri oli erikoistunut esittämään näytelmänsä ja varsinkin kuuluisat farssinsa ja revyynsä sekä suomeksi että ruotsiksi. Kävimme muutamassa esityksessä vuosina 1970-73.

 

Teatteriyhteistyöajatus 1973 liittyi perustamaamme Nostoväkinäyttämöön. Olimme sopineet kohtaamisesta Pöystin kanssa ennen illan esitystä, ajatuksena vuokrata Lilla Teaternin tilat näytelmämme Aleksi Kivi -vainaan helsinkiläisesitykselle. Pöysti - väsyneen oloisena - otti meidät kohteliaasti vastaan. Sovimme palaavamme asiaan lähipäivinä.

Kävimme illalla katsomassa Michael Freyn farssin, jossa pääosaa esitti Pöysti itse. Idea oli naurattaa höpsöllä juonella yleisöä heittelemällä suurta pottaa seinään. Potta särkyi jokaisella monen monella heittokerralla. Olimme tuosta teatterin halpahuumorista silloisina muka suurella taiteellisella ambitiolla varustettuina teatterilaisina niin sydämystyneen pettyneitä, että kirjoitin seuraavana päivänä Pöystille kirjeen. Ilmoitimme, ettemme halua tuossa noin ala-arvoista teatteria esittävässä tilassa näytelmällämme esiintyä. Vieläkin pisteliäämmän vastauskirjeen hän meistä, alkeellisista teatteriamatöörilaisista laittoi vastineeksi.

 

Suuri suomenruotsalainen taiteilija Märta Tikkanen suostui vierailumme toteuttamaan silloisen, hänen johtamansa Helsingin ruotsinkielisen Työväenopiston tiloihin (edesmenneen Intiimiteatterin näyttämölle).

 

Monet TV-elokuvat Lasse Pöystin tähdittämänä olemme tietenkin kanssanne nauttinut - ja iltasadut samoin.

 

                      Pala%20valkoista%20marmoria.jpg  

 

Viimeisin Pöystin näyttelijäsuuruuden huipputyö, vuonna 1998  Matti Ijäksen TV-filmi Pala valkoista marmoria kertoi vanhuudesta, dementoituneista ihmisistä ja heidän päättömän hauskoista päähänpistoistaan. Se oli myös suurenmoinen menneen ja vielä osin nykyisen suomalaisen näyttelijäkunnan parhaimmistolla roolitettu elokuva.

 

Lasse Pöysti ja Eeva-Kaarina Volanen molemmat elämänsä sekä näyttelijätyönsä lakipisteissä, kypsimmistä kypsimmissä roolitöissä, loistavat teoksen mukana elämänriemun hymyilyttävää ajattomuutta.

 

Lis%C3%A4liite.jpg