Galleria Uusi Kipinä oli saanut eilen vieraakseen piristävän taidekokeilun. Kahden lahtelaisen taiteilijan, moniottelutaiteilija Nestori Hellgrenin ja balettikoreografitanssija Leena Keizerin, kymmenminuuttisen tuokion päämäärä ja toteutus vakuutttivat.

 

 

Käsite hiilinielu on jo lööpeissä ja medioissa lähes inflaation oma kuluneisuudessaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä, onko se maailman pelastumisen kannalta myönteinen vaiko kielteinen käsite.

Ihmisen ja luonnon kannalta se tarkoittaa ihmisen toimia säilyttää vihreä luonto, metsät ja kasvusto rehevänä ja toimivana: vihreä kasvusto vähentää maapallon ilmastoa tuhoavaa hiilidioksidia sitomalla sen itseensä ja maaperään. Valtamerten syvät pohjat ovat tuhansien vuosien koskematon, pysyvä hiilivarasto.

 

Nestori Hellgrenin lähes arkkitehtonisen lavastemainen kokonaisteos lähentelee konkreettista esimerkkimateriaalien ilmaisua metsän ja maan eri kerrostumien näkyvistä ja näkymättömistä materiaaleista. Se on hiilisen tummalavasteinen, kitamainen elämisen kehys, jossa katsoja voi kokea maan eri kerrokset, niiden hiiliytymisvaiheet ja vahvat tunnelmat - vain tuoksut puuttuvat.

 

Kuin tämän konkreettismuseaalisen hiilinielun kokijana Leena Keizer tanssii talon läpi johtavaa käytävää lapsentajuisesti, ennakkoluulottomasti sitä kosketellen, pintojen erilaisia karheuksia tapaillen, välillä niille levähtämään autuudellisen rentona rojahtaen, kymmeniin nielun eri ulottuvuuksiin ja yksityiskohtiin kurkotellen ja niitä hämmentyneen ihastuneena ihmetellen.

 

Muuta ei teokseen tarvitakaan, hiilinielusta kehkeytyy ajatusilmastollinen kokonaisvaltainen elämys, jossa vahva rekvisiitallinen atmosfääri ja tanssitaiturin ennakkoluuloton lapsenomaisen vilpitön kokemisen into tavoittavat hiilinieluajatuksen realismin, sen luontomystisen salaperäisyyden kiehtovuuden. Hiilinielu-käsitettä jää esityksen nähtyään ja itse nieluteoksen läpi käveltyään oman sisimpänsä uusiin asioihin päällimmäiseksi liittämään.

 

http://galleriauusikipina.fi/nayttelyt/