Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salin soittolava 23.3.2013 hipoi jo taivaisia korkeuksia, kun valoin rauhoitettu ja tunnelmoitu atmosfääri kehysti seitsemän huippuartistin folkjazz-konsertin ehyeksi kokonaisuudeksi - hetkittäin meidät täyssalillisen yleisön musiikilliseen tähtisumuun hukuttaen.
Jos saisin valita uuden työn pelkästään ammatinharjoittajan työnäytteen perusteella, valitsisin rumpalin ammatin. Sillä enpä ole kuunaan kokenut sellaista livemusiikkinautintoa, kuin mitä Jemina ja Selina Sillanpään konsertin orkesterikokoonpanossa musisoinut Jaska Lukkarinen tarjoili. Rumpuarsenaalin, helistimien ja ennen muuta koko muusikon sielunpohjasta lähtenyt, yhtaikaa herkkä ja räjähtävä säveltäjämäinen olemus oli elämyskokemus, jota kuuloaistina saati silmänruokana ei unohda. Mitä rytmin neroutta ja tunnelmien sisältötulkintaa rumpali voikaan tuottaa.
Eikä sähkökitara-artisti Marzi Nymanin suorastaan lavantäyttävää kehoballistiikkaa, hurmaavasti kirnuavalla kokovartaloliikehdinnällä, ole ennen musiikkikokemuksiimme kirjattu: hallitun suvereenia, mukaansatempaavaa tulkintamusikaalisuutta, kaukana itsetarkoituksellisesta hämäyksestä, tartuttavan mielikuvituksellista musiikin ilon synnyttämistä tässä ja nyt koettavaksi kaikki. Nymanin pianonkosketuskin todisti musiikin syntylähteen ainutlaatuisuudesta.
Sentähden maailmantähtivieras Tim Riesin jazzvirtuoosiset, lähes akateemisen tyylikkäät klarinetti- ja saksofonisävyt pieteettisen hillityllä, huimalla teknisellä ja ajatuksellisella puhdasjazzisuudellaan tai Jaakko Kämäräisen bassosoitinten henkevän varma komppaus saati Seppo Sillanpään ulkoisesti totemisen tyyni kitara-banjo-mandoliinimies jättivät enää vain säestäjämäiset osuutensa kokonaisuuteen. Riesin ja Nymanin saksofoni&kitaradialogi kruunasi sävytyksillään, taituruudellaan ja täydellisellä yhteistyöllä illan unohtumattomimmat instrumenttinautinnot.
Jemina ja Selina Sillanpään musiikissa soi suomalaiskansan tuntoja kotoisen tunnistettavasti. Monet heidän sävellyksensä vaikuttivat muodoltaan kuin perinteisistä kansanballadeista pulppuavilta, kaustislaisen pelimannisesta, poljennollisesti ilmeikkäästä viulupelistä lähteneiltä, niin aiheiltaan, sävelkuluiltaan kuin sanoituksiltaan. Laulukokonaisuuksien tyylikkyys ihastuttaa ja lämmittää kauneudellaan, aidolla omaleimaisuudellaan. Saimme nauttia vanhoista perussillanpäistä (mm.kansanballadi-rekilaulumainen Vihattu), mustalaismusiikin suomalaissävyisistä muunnelmista sekä tietenkin uusimman Rajamailla-koosteen monista mielenkiintoisista sävellyksistä ja niiden orkestraalisesti laajentuneista äänimaailmoista. Artistisisarusten laulutulkinnat ovat korvalle musiikillisen puhtaita, ammatillisesti valmiita ja heidän viulunsa soivat lämpimästi svengaten.
Konsertin nimilaulu Rajamailla -kiiri hallitulla ja maalailevalla äänimaailmallaan sävelrunomaiseksi kokonaisteokseksi, yhdeksi illan kauneimmista ja ihastuin myös valoisan Italialaiset-laulun tunnelmaan.
Mutta sisarusten lavaesiintymisessä pieni jouhensäie sielua ja tunnetta olisi ollut paikallaan: tuntui kuin he esittäisivät liiaksi meille kuulijoille. Jopa heidän kehonsa liikekieli näytti hitusen pysähtyneen jäykältä. Kontrastina rockjazzillisten Nymanin ja Lukkarisen lavakarisma-imun sisäistyneeseen täydellisyyteen Sillanpäiltä olisi vaatinut edes välähdyksen heittäytyvämpää, improvisoivampaa ja yhteiseen iloon tempautuvampaa lavaolemista.
Livekonsertin saksofonisti, kitaristi ja rumpali olivat sittenkin tämän konsertin elävintä ydintä: he siirsivät sovituksillaan, improvisaatiomaullaan, omalla musiikillisella voimallaan konsertin folksävyn kiinnostavan jazzahtavaksi, jos ei ihan bach-beethoven-tasolle, niin vähintään mieleenpainuvaksi, syvälle sielunytimiin vaikuttavaksi musiikiksi.
Rajamailla-konsertti
Sävellykset ja sanoitukset Jemina ja Selina Sillanpää Esiintyjät Jemina ja Selina Sillanpää ,Tim Ries , Marzi Nyman, Seppo Sillanpää, Jaakko Kämäräinen ja Jaska Lukkarinen
.http://www.facebook.com/pages/Tim-Ries/198525408912?sk=info
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.