Kolme%20sisarta%20b.jpg

Simultaanista näyttämökerrontaa

                 

Suomen Kansallisteatteri on Taiteellinen teatteri, joka julistaa tehtävänään tarjota kaikille suomalaisille suomalaista teatteritaidetta.

Kansallisteatterillamme on varaa, lupaus, voima ja taito kulkea teatteritaiteen valtateiden uusurakoitsijana vanhat rakenteet surutta murskaten, tuorein kokeiluin, luovin ohjaajin, kekseliäin näyttelijäkiinnityksin, uusin konein ja uusin materiaalein tehokkaasti aikakauteemme ne rakentaen.

Yksinkertaisesti: Kansallisteatterin Kolme sisarta on todellinen näyttelijätaiteen uusluenta klassikosta, vähätvälittely entisestä psykologisesta näyttelijätyön kunnioittamisesta, ylistys tekstin klassiselle yleispätevyydelle tässä päivässä ja uusoodi tulevaisuudesta Tšehovin ajatuksin, teatterin nykytekniikoin, elokuvallisen visuaalisin silmin ja tehoin.

 

 

Mikä krääsäkirjo kuvamaailmamme päivänpolttavuudessa, mikä metelimäärä maailmamme arjen täyttäkään, on myös Kansallisteatterin Kolmen sisaren näyttämökuvien loputon, pysähtymätön tulva aikamme arjen analyysiksi. Tuon monikanavaisen täysvision läpi kuitenkin me elämäämme taaperramme, jotakin kaivaten, yhä kaikesta kehityksestä turtuneena jotakin etsien, jotakin kuvittelemaamme parempaa huomista unelmoiden.

 

Rakkaus, aito, syvä, pyhä ja puhdas - tästä suurimmasta unelmasta Westerbergin Kolme sisarta täyttyy joka hetkellään niin tuskaisesti, väliin piiloista kaipauksesta putkahtaen, väliin tulisieluisesti julki räjähdellen, korvat punaisiksi, silmät sokaistuiksi hehkuen ja polttaen, niin satiirisen kyynisesti, yllättävästi sieluamme kärventäen.

Näyttelijän - ihmisen - osuus on olla kaiken keskellä ymmällä, epätietoisena, ahdistettuna, taitamattomana, voimattomana tunteittensa viemänä. Ja odottaa, odottaa omaa asemaansa tässä maailmassa. Yhteisön sisällä Tsehov ja Westerberg löytävät tien onneen, luovat kumpikin oman polkunsa, piirtävät valtatien suureksi ajella tai salapolun sielunmustelmin kompastella ja törmäävät lopulta molemmat kaiken mahdottomuuteen. Unelmien tenhovoima kun on niiden saavuttamattomuus.

 

Kolme%20sisarta.jpg

Terhi Panula, Marja Salo, Eero Ritala, Emmi Parviainen ja Elena Leeve

 

Kolmen sisaren Olgan, Mashan ja Irinan sisaryhteys on yksi yhteisömme, perheen perustavista kulmakivistä - kautta maailman tuo yhteisö sitoo ja lujittaa lähes ainoana jäljellä olevana inhimillisyytenä perhettä, suvun yhteenkuuluvuutta.

 

Tsehovin 1900-luvun vaihteen tsaarillisen Venäjän Prozorov-suvun sotilasvirkamiesperheen lasten toimeentulo, traditiot, arki ja toimet olivat pysähdyttävän staattisia, kyllästyttäviä selvyyksiä.- kuin elämä olisi valmis eikä mitään tavoittelemisen arvoista enää olisi jäljellä. Näin myös Westerberg mieltää kolmen sisaren Olgan, Mashan ja Irinan (Elena Leeve, Emmi Parviainen, Marja Salo) elämän, jopa tsehovilaista tylsemmäksi. Silti näyttelijätyö on täynnä tarkkaa, pikkuvivahteista nyanssisuutta. Sillä nuo kolme sisarta ohjaaja tulkitsee kuin kolmosina, heitä ulkonäöltä, temperamentilta paljoakaan erottelematta. Näin hyvintoimeentuleva perhekin kuin haalistuisi persooniltaan merkityksettömiksi tässä ajan hektisessä tempossa. Tsehovilainen naisten luoma sensuelli atmosfääri jää tulkinnassa taka-alalle ja teoksen inhimillinen sanoma välittyy keskeisten perheen ystävien, kahden maskuliinisen sotilaan ajattelun kautta.

 

. Esko%20Salminen%20Sotilasl%C3%A4%C3%A4k%

    Esko Salminen                                                                                                                                  

 

Ennen muuta teoksen sanoma toteutuu perheen sotilastuttavuuksista, ensin eversti Versininin hahmossa, jonka Jussi Vatanen näyttelee komeasti, moderniksi ihmiseksi, ajattelevaksi ja elämänhehkuiseksi persoonaksi. Vatasen raikas replikointi on nautittavan nykyaikaista, selkeää ajattelua ja näyttämöpuhetta: ajatukset kirpoavat pitkissä monologeissakin tuhansin variaatioin katsojan siepattaviksi. Vatanen näyttelee roolinsa nautittavin tempovaihteluin ja hurmaavalla luontevuudella. Toinen, ehkä vieläkin jykevämpi ja syvempi - ja todiste Tsehovillekin - on rehevä, herkullisen elävän  sotilaslääkäri Tsebutykin, jonka Esko Salminen tuo näytelmän kenties keskeisimmäksi, rakastettavimmaksi, ymmärrettävimmäksi ajattelijaksi. Salmisen näyttelijähabitus sähköistää sekasortoisen ympäristönkin heti siihen ilmestyessään; pienikin ele, pienikin liike, täydellinen roolihahmotus, väkevä eläytyminen vievät mukaansa, vangitsevat myös katsojan.

Samuli Niittymäen kulmikkaan farssinen, nuori kapteeni Soljonyi, Olavi Uusivirran luonteikas paroniluomus Tuzenbach, Tuomas Tulikorven alistuvan nöyrä Mashan puoliso, opettaja Kulygin, Eero Ritalan saamaton Andrei, suvun professoritoivo ja perheen peluripettymys, Anna-Maija Tuokon hiven ylityöstetty, pinnallinen Natalia-hahmo ja Terhi Panulan hillityn nöyrä palvelija (kirjan Afvisa ja Ferapoint) antavat jokainen omaa persoonallista leimaa tulkinnalle.

 

Pelkästään III näytöksen tulipalonäky - kuin maailmanlopun tai täysin uuden maailman enne – on tulipoltteisessa visiossa, pysyvyydessä, tinkimättömyydessä, hallitsevuudessa mitä loistokkainta näyttämön uudenlaista estetiikkaa.. Samoin loppunäytöksen varuskunnan tyhjentymisen koreografia juoksevista ihmisistä ja pystysätein värisevistä virtuaalisista kiirekaihtimista - unohtumatonta teatteriskenografiaa.

 

Näyttämökieli, suomennos, sovitus ja muutaman roolin yhdistävä käsikirjoitusdramaturgia selkeyttävät westerbergkokonaisuuden maittavaksi.

 

Paavo Westerbergillä ja Kansallisteatterilla on kyky tehdä uutta ja näyttää ajan henki hämmästeltäväksi, ottaa keinoillaan diginuori katsoja seuraansa, saada innostumaan ihmisen pyrkimyksistä, asioista ja niiden yleisestä tolasta, mutta myös rohkeus laittaa vanha perinnepolvi lähes polvilleen kauhistelemaan, pyristelemään, vastustamaan, pistämään herneet nenäänsä naftaliinilla suojellun klassikon sabotaasimaisesta käsittelystä.

 

 

 

 

 

Anton Tšehov

KOLME SISARTA

Kansallisteatterin Suuri näyttämö ensi-ilta 21.11.18 .

 

Suomennos, ohjaus ja sovitus  Paavo Westerbeg

Lavastus  Markus Tsokkinen   Pukusuunnittelu  Anna Sinkkonen   Valosuunnittelu  Pietu Pietiäinen   Musiikki ja äänisuunnittelu  Sanna Salmenkallio   Videosuunnittelu  Ville Seppänen   Dramaturgi  Eva Buchwald     Esityskuvat Tuomo Manninen

 

 

Rooleissa:

Ensemble.jpg

Terhi Panula, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Jussi Vatanen, Elena Leeve, Emmi Parviainen, Marja Salo, Eero Ritala, Samuli Niittymäki, Olavi Uusivirta,  Esko Salminen.                                     Kuva Ilkka Saastamoinen

 

Lisää näytelmästä::

https://kansallisteatteri.fi/esitys/kolme-sisarta/

 

Westerbergin edellinen Tšehov -ohjaus:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/09/elamankaipuun-vanja-eno

 

Kolmen sisaren muista ensembleistä:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/11/moskovaan-moskovaan-1

 

Lis%C3%A4liite.jpg