Tuomo%20Lukkari%2021%204.jpg

Torjunta 2019, öljyväri kankaalle, 155 x 122 cm

Puhtaat värit, murretut värit, kylmät ja lämpimät värit, valööri, kulööri, kultainen leikkaus, struktuuri, erilaiset kontrastit. Siinä taidemaalarille opetettua tietoa.
”aatos aikaan taas menneeseen kulkee”, jolloin maalaaminen tapahtui vaistonvaraisesti ilman taideopetuksen antamaa tukea. Kun katson nyt esille asettamiani uusia maalauksiani, olen näkevinäni niissä alkukauden työskentelyn piirteitä.
 On kuitenkin niin, että kun telineelle asettaa uuden, tyhjän kankaan, niin samalla joutuu toteamaan; alusta uudelleen.

 

Vaikka Tuomo Lukkarin taidetta olemme saaneet nauttia yli kuusikymmentä vuotta, mies ja taiteensa on yhä täynnä aidon taidemaalarin tempoa, tunnelmaa, vauhtia, riemua ja herkkiä, taiteilijan suoraan meille välittämiä tunnelmia.

 

Vuonna 2009 POP,RAUHA,RAKKAUS -näyttelyssä Lahden Taidemuseon sisäänkäynnissä tervehtii ja hyvästelee kookas Tuomo Lukkarin suomalaisen Pop -aikakauden uljas työ.

Tuomo Lukkarin taiteelle on tunnusomaista aina uuden miltei vimmainen, määrätietoinen etsintä: sen skaala 1950-60 -lukujen perusmaalauksista 1970-luvun poptaiteen ja kokeilevien tekniikkakausien kautta on usein ihanasti salpauttanut henkeä väkevällä, uusiutuneella ilmaisulla ja kaupallisuudesta poikkeavilla, yleisöä kosimattomilla persoonallisilla ilmaisuteemoilla.

 

Hänen eilen esitellessään meille teoksiaan monimetrisestä karanteenietäsyydestä, suuri näyttelytila alkoi lämmetä mitä elävimmästä tunnelmasta, jota tuikki, sykki ja räiskyi kahdestatoista kookkaasta, upeasta maalituoreesta puolitoistaneliöisestä maalauksesta, suurin, levein vedoin vetäistyistä siveltimien teoskertomuksista.

 

Tuomo Lukkari kertaa Lahteen tulonsa 1950-luvun alussa, tutut taiteilijaystävänsä Olli Lanun, Jorma Kardénin, Matti Koskelan, Reino Hietasen, Kaija Ikävalkon – Taiteilijaseuran perustamisen, taidenäyttelyt Kariniemen laella, perustamansa Mukkulan tallien monivuotiset kesänäyttelyt, Neuvostoturistien autolastilliset niitä ihmettelemässä, monet taidenäyttelyt, yhteisnäyttelyt, ja tulemme 2000-luvulle Kajaanin Eino Leinon Helkavirsi-sarjan upeaan kolmetusinaisen näyttelykertomukseen lausujineen, eri paikkakunnille ulottuvin kiertuenäyttelyin ja viimein puhuttelevan Sielun messu -näyttelyn, kirkassointisen puhdasvärisen ja uhkean vahvan uudenlaisen ilmaisun kertomukselliseen teossarjaan.

Muistelen sen yllättävänä aihepiirinä raamatullista, kertomuksellista, uustestamentillista näkökulmaa, joka mielestäni nosti leveälinjaisin siveltimenvedoin Lukkarin tämän ajan kirkkomaalariksi leonardodavincimäisimmässä näkemyksellisessä, ajatuksellisessa lähtökohdassaan. Käymme monia vuosia vielä  rajapyykkeinä lävitse.

Tuomo Lukkarin tekniikka on varmaa, sielusta, syvältä kohta yhdeksänkymmenenvuodenikäisessä miehessä kypsynyttä, mutta yhä valloittavan temperamenttista, nuoren notkeaa, värikylläistä ja entistäkin pelkistetymmässä, vahvasiveltimisessä voimassaan hallittua. En tiedä, mistä tuo vitaalisuus ja voima löytyy - se on taiteilijaksi syntymisen lahja, jota tämä maestro käyttelee meidän iloksemme ja yhteiseksi hurmaksemme, silmäimme musiikiksi. Tuntuu, että hän on tullut taas kerran maalaus maalaukselta yhä uudelleen nöyrästi kaksitoista kertaa ajattelemansa kertomuksen visuaalisesti tunnelmalliseen, sanomalliseen loppuun: kertomusten sarja, kuvien viesti on täyttänyt koko näyttelytilan. Kuuntelen karanteenietäisyydeltä hänen kerrontaansa, otan kuvia kameran pidemmällä putkella, kaikki, maisemat, tunteet ja tunnelmat tulevat ihan iholleni, sydänalaani jyskyttämään, ajatukseni Tuomo Lukkarin siveltimen ja kerronnan mukaan eläytymään, nauramaan, vakavoitumaan, tunnelmoimaan, nauttimaan.

 

Tuomo%20Lukkari%2021%203.jpg

Vuorovedolla, öljyväri kankaalle 2020

 

Missä olet mielestäsi nyt taiteessasi, Tuomo?

"Nykyisin käsitän, että maalaamisen jälki on tärkeä. Maalaus ei ole valokuva, vaan siihen tehtyjä yhtäkään siveltimenjälkeä ei tarvitse enää silotella, korjata. Maalaus ei ole mikään pysähtynyt valokuva, vaan se on kuvallinen viesti, esittää elävää, sen syntyyn tapahtunutta toimintaa. Maalari ei ole maalannut maisemaa vaan tunnelman, joka tuossa maisemassa vallitsee. Älä korjaa mitään, ei mitään, anna mennä ja maalaa vaan, niin kuva täydentyy ja kypsyy valmiiksi."

 

Tuomo%20Lukkari%2021-KUn%20h%C3%A4m%C3%A

Kun hämärtää,  öljyvärityö kankaalle 2020

”Illan rauha kun syliin maan sulkee, varjot puistojen kun hämärtää.” Siis mikään ei  näy tarkkana, pääasia ei ole maisema, vaan sen tunnelma, illan hämäryys. Älä korjaa mitään. Maalaa vaan. Anna mennä vaan - se on tänään minun taidettani.

 

Tässä Tuomo Lukkari on tänään – DA CAPO AL FINE ja huomenna - taas alusta uudelleen. Käykää katsomassa.

 

3.2.2021 – 21.2.2021, Galleria Uusi Kipinä

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16 Kymintie 1
Lahti 15140  Finland

Vapaa pääsy!

http://galleriauusikipina.fi/

 

PS Katsokaa myös gallerian kolme muuta näyttelyä.

 

Lis%C3%A4liite.jpg