Artikkelin kuvamateriaali on Alma Median Vuodatusjärjestelmässä tuhoutunut. Oheiset kuvat ovat korvaavia ja eivät vastaa alkuperäisen artikkelin kuvien kokoa ja kuvanalaatua.
Tiia Ollikainen ,Topi Kohonen, Panu Hietalahti, Maruska Verona, Maiju-Riina Huttunen ja Jussi Parviainen Kuva Jenna Lehtonen
Näytelmäpaikka Hämeessä. Näin alkaa A. Kiven käsikirjoitukseensa täsmentämä ensimmäinen näytös eräässä hänen viisinäytöksisessä komediassaan (1864). Lisään oman tarkennukseni näytelmäpaikasta: Tampere, joulukuun yhdestoista 2011, kaiken mahdollisen kilpailutuksen, aikataulutuksen epäonnistumisten, kymmenien tavoittamattomien aliurakoitsijoiden toisiinsa kompastuessa, toisiaan syyttelemisen, loppu-urakoiden valmistumisten siirtymisten, rakentamisbudjettien paisumisten luvattuna aikana.
Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella teatteritila, Teatterimontuksi nimetty esityssali on ollut remontissa liki vuoden, valmistumisaikataulut ovat pahasti pettäneet, loppua ei ole näköpiirissä, rakennuspöly lentää joka ikisenä päivänä rampista kattoon hengitystiet tukoten, sirkkelit, rälläkät, porat ja piikkaukset täyttävät äänikulisseillaan tienoot, haalaripukuisia eri rakennusammattilaisia menee ja tulee ehtimän takaa katkaisten keskittyneemmänkin harjoitusilmapiirin. Teatterin kalusto, lavasteet, koko teatterin tuhatkappaleinen tilpehööri, puvut ja varusteet varastoituina monissakymmenissä suurissa, ihmistä kookkaammissa teräsverkkorullakoissa, yksi täynnään kenkiä, toinen pikkurekvisiittaa matkaavat päivittäin tilasta toiseen remontin tieltä.
Tässä nykytodellisessa lähtötilanteessa Hämeessä perinteisesti kieltäydytään tekemästä yhtikäs mitään. Vaan Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella tilanne on oivallettu yhteiskuntamme todellisena, tuhansissa työympäristöissä vallitsevana tragikomediana: juuri tässä tänä päivänä, näillä varusteilla, näissä mahdollisissa tulevissa homeitiöisissä tilaremonttien surkeaakin kehnommissa miljööpuitteissa jokaista suomalaista hääparia rassaava tapahtuma häistä ja hääretkestä on yhä useammin totta, ja se kerrottakoon ihmisille puhki laulettavaksi ja naurettavaksi. Näin Aleksis Kiven Nummisuutarit korottuu mestarisäveltäjän näyttelijöille säveltämäksi rikassisältöiseksi, täydelliseksi oopperakulttuuriteoksi.
Vain Kaj Chydeniuksen kaltainen näyttämöllinen musiikkinero tajuaa laatia libreton, joka on erehtymättömästi yhtä hänen nuotinnoksensa kanssa: kaikki lauletaan ja laulu sekä sen tulkinta on ihailtavan luonnehtivamelodista ynnä luontevan puheenomaista. Chydeniuksen oopperamusiikissa libreton iskut ja sävyt värittävät näytelmän roolihahmojen temperamentin psykologisen tarkasti. Säveltäjä on säveltäessään lisäksi todellinen huippudramaatikko roolihahmotuksineen, juonenkäänteineen, tekstin nousuineen ja suvantoineen, näytelmän komediallisine sanottavineen. Oopperaa kehystävä pianosäestys ilotulitteisin soinnuin luo teokselle tiivistävän, nautittavan vitaalisuuden ja terästää katsojan herpaannuttamattomaksi seuraajaksi – tällaisen oopperan kyydissä on vaivatonta matkata hääreissu yhdessä.
Yrjö Juhani Renvallin ohjaus antaa tilaa näyttelijöille tarjota mitä uskomattomampia näyttämöllisiä fantasiahahmotelmia, tyyppejä ja kuvitelmia niistä. Aluksi komedian syttymistä valmistellaan näyttelijöiden työntämien rullakoitten rajuin yhteentörmäyksin kuin tuluksia yhteen iskien. Vaan kun tuli ja sävel leimahtavat, niin sitten mennään niin, että näyttämön korkea laki ei tahdo rajoiksi riittää ja vauhtia on niin, ettei älymme perässä pysy, vaan silloinkin esityksen vauhdinhurman tunteesta saa hämmennykseen saakka nauttia. On huimia välähdyksiä teatterin ahdingon ihmekorvikkeista: Eskon Martta-äiti heiluttaa patukkaansa (sähköjohdon nivelkuorinen suojus) ja saa aikaan ennenkuulemattomia sävelvariaatioita tai monimetrinen viemäriputki loihditaan todelliseksi komean matalaääniseksi päräjäväksi itämaisturkkilaiseksi puhaltimeksi. Tuntuu kuin koko varastoitu rekvisiittakin olisi käytössä ja teatteritila sykkisi juonen käänteitä verrattoman uudesti tulkiten, kirkkaan selkeällä hääreissutarinallaan meidät mukaansa kiehtoen.
Tulos on ilmiasussaan pidättelemättömän rönsyilevää, hoksaavaa, yksityiskohdissaan mielikuvituksellista, vauhdikasta oopperaa näyttelijöille - ei pelkästään hulluttelua vaan tyylikästä, kansainvälistä, miltei yökerhomaista, värikästä häämenoa: kuten lähes geruubisesta sfääristä, herranvoiman korkeuksista alaslaskeutuu sepeteuskanttoori, neljäksi erilaiseksi viinahöyryiseksi näyksi laajenee Eskon habitus ja hääretken meno kiihtyy hurjiksi kujanjuoksuiksi, rajuiksi akrobaattisiksi tappeluiksi pelotukseksemme, väliin kiltinhärnääviksi suomalaissukuisiksi kansanleikeiksi rauhoittuaksemme, komeaa kuorolaulua, yksittäissooloja, hääorkesterimusisointia ja myyttisiä itämaisia hääseremonioita esitys on tulvillaan.
Sepeteus laskeutuu taivaista.
Näyttelijäntyön elävyys on katsojanautinnon huipussa roolien vaihdellessa esittäjältä toiselle näyttämömenon hurjassa lennossa. Enkä esimerkeiksi voi olla poimimatta Topi Korhosen taikinamaisen liukasta ja uuslipeävää Topias-luomusta, Aleksi Holkkoa maailman hämmentyneimmin ujona sulhaisena, Johanna Kuuvan ihastuttavan musikaalista Kreetaa sekä Panu Hietalahden ja Jussi-Pekka Parviaisen mielikuvituksellisia Sepeteuksia, ketään silti unohtamatta. Sillä väliin menon tuoksinassa Sepeteukset, Jaakko, Iivari, Kreeta, Eskot ja muut ottavat kitaran, rummun, huilun tai harmonikan, viulunkin ja replikoivat niillä maulla ja musikaalisella täystaidolla. Voi tätä menoa!
Tämmöinen on Nummisuutarin Eskon naimareissu tässä ajassa, tässä jäsentymättömän kaaosmaisessa Suomen Hämeessä - oikea aikakautemme kertakaikkinen Aleksis Kivi -päivityspläjäys. Saamme nauraa vapautuneesti omalle eskoudellemme, yhteisömme arvohierarkian perinteille, synnynnäisille omituisuuksillemme sekä siinä sivussa aikakautemme viihdeguruille ja tekniikan meitä säätelevästi aikatauluttavalle elämänmuodollemme vedet silmissä parituntisen - siinä samassa nauramisessa pidentää omaa elämäämmekin varmaan vuositolkulla.
Aleksis Kivi - Kaj Chydenius
NUMMISUUTARIT - ooppera näyttelijöille
Ohjaus Yrjö Juhani Renvall
Libretto ja sävellys Kaj Chydenius
Musiikin harjoitus ja johto Arla Salo
Muusikko Arto Piispanen
Koreografia Ari Numminen
Skenografia Samuli Hytönen
Puvut Karita Pääkkönen
Rooleissa Näty III:
Anna Ackerman, Olli Haataja, Panu Hietalahti, Aleksi Holkko, Maiju-Riina Huttunen, Reetta Kankare, Topi Kohonen, Anna Kuusamo, Johanna Kuuva, Martti Manninen, Jaakko Ohtonen, Tiia Ollikainen, Jussi-Pekka Parviainen, Maruska Verona
Näty (ent. Näyttelijäntyön laitos) on Tampereen yliopiston teatterialan opetus- ja tutkimusyksikkö. Vuoden 2011 alusta lähtien Näty on ollut osa Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköä. Nätyllä annetaan Teatterikorkeakoulun ohella ylintä teatteriopetusta Suomessa. Näty on opetusministeriön nimeämä taiteellisen toiminnan huippuyksikkö.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.