Chydenius%20ja%20Koski-normal.jpg

Kaj Chydeniuksen laulumusiikin - uusien sävellysten ja monien kantaesitysten - lämpimän tunnelmallinen ilta vei meidät hienojen runotekstien mukana ajallemme harvinaisen taiteen, runon tulkinnan,  alkulähteille. Chydenius näytti jälleen musiikin ikiaikaisen tehon: säveltäjän itsensä toteama raihnaisen oloinen ruumis muuttui pianokosketuksen ensi soinnuilla musiikin meedioksi huumaten ja pitäen meidät koko parituntisen konsertin ajan autuaallisessa nirvanassaan. Charmantin Chydeniuksen sielun sisältä pulppuava ajattelu, älykäs, tarkkailmaisullinen elämän havainnointi ja huumori rakensivat illan toisen, kertakaikkisen hurmaavan tason, joka inhimillisti vastustamattoman itseironisella, spontaanin inspiroidulla säveltäjän juonnolla jokaisen teoksen ja koko illan.

Alun syväluotaavat tekstit, L. Onervan Myrskylinnut, Saima Harmajan Sidottu sekä Aulikki Oksasen Sileäksi vasten sydäntä tuntuivat illan väkevätuoksuisimmilta rakkauden sävelkukinnoilta ja loppujakson uutuudet, etenkin Jaakko Raittilan hauskan viisas neljän runon sikermä esitteli uudenlaisen laululyyrikon, ja nyt Chydeniuksen niiden oivaltavana sävelkulkujen vitsikkäänä tulkintanerona. Kaksi herkistävää Immi Hellénin ja Pirkko Saision suojelusenkeli-teeman sävelteosta tuntuivat sukupolvia yhdistävän koskettavilta. Useat säveltäjän keskeisestä maailmankatsomuksesta kertovat sävellykset, kuten Bertel Gripenbergin Valkoinen sotajoukko (1968), Lauri Siparin Laulu Suomen naisista 1918 (1971) tai Pablo Nerudan Väli-Amerikka (1969) vakuuttivat aatteellisina sävelteoksina ihminen Kaj Chydeniuksen olevan vielä tänäänkin oikeutetusti oikeassa.

Minja Kosken tapaa laulaa niin sydämestään, että maneerimaisesti niiailee polviaan, alan pitää jo kotoisen luontevana, siksi ummistan nykyisin silmäni ja vain kuuntelen. Hänen ohjelman alkupuolen tulkintojensa liiallisen volyymin oikeutusta en aina ymmärrä: eikö jälleen muutama akustinen lauluesitys olisi ollut paikallaan näin intiimissä salissa ja teksteissä. Nyt Kosken puhdas, kauniin kultametallinen ääni sai sähköisessä toistossa ja muutamissa tulkinnoissa kovuutta muissakin kuin Chydeniuksen protestilauluisissa tai kabareetyylisissä vallankumouslauluissa (Che sinä tiedät kaikki) ja sävellyksissä, joihin estradimainen paatoksellinen fortemaisuus sopii. Minja Kosken ainutlaatuinen taito on heittäytyä laulujen tuntoihin ja välittää meille runot niin selkeän tajuttaviksi, että kuulijan mielenkiinto ja musiikillinen nautinto tuntuvat täydellisiltä.

Chydenius-Koski -duon lauluillassa saimme liidellä monien synkkien myrskylintujen ja rakkauden kyyhkysten siivin elämän ilojen ja surujen tunnekuohuisissa ilmavirroissa ympäri maailman. L.Onervan elämäntilitysruno Mykkä lintu päätti konsertin ikimuistettavasti, säveltäjän kuvaamalla liikuttavalla nekrologisella syntyhistoriallaan, tavattoman kauniilla sävelasullaan ja hienotunnelmaisella tulkinnallaan.

 

Myrskylinnut

Kaj Chydeniuksen lauluja

Kaj Chydenius, piano & Minja Koski, laulu

Teatteri Vanha Juko 12.9.2013

http://teatterivanhajuko.fi/

http://www.telakka.eu/teatteri/?page_id=844