Kaj Chydeniuksen lumoava sävellähde vaikuttaa ehtymättömältä. Kenties matkalla vain -konsertissa eilen soi ja helisi ilmoille 21 sävellystä, tekstit kymmeneltä tunnetulta suomalaisrunoilijalta, vanhimmat 1996 sävellettyjä ja uusimmat aivan kahtena viime vuonna kantaesitettyjä. Runoilijat itse ovat yhtä lukuunottamatta jo maanpovessa ja pilvienkartanoissa. Chydeniuksen suomalaisen vanhan lyriikan ajatusten puhdas kauneus ja runon poljentoihin sävelin kirjoittama tähdenlennon tarkka ajattomuus tarjosivat todellisia pienimuotoisia musiikinhelmiä, vastustamattoman kauniita, ainutkertaisia melodioita ja sävelrunon koskettavia tunnelmia.

 

Näin sävellys syntyy: ensin pienen runotimantin löytäminen ja sitten sen omanlaatuinen äkkihionta Chydeniuksen säveliksi, soinnuiksi, poljennoiksi - sävellykseksi. Syntyy uusi ihmisääninen runonydin, sanomisen taso, musiikkia, jonka lauluksi nimittäminen on liian arkinen määre. Samalla niin yleistajuisesti ja yksityisesti syvälle ihmisen psyykeen nuo musiikin korut lähtemättömästi syöpyvät. 

 

Kaj%20Chydenius.jpg

 

Säveltäjä, säestäjä, juontaja

Kaj Chydeniuksen ulkonaisesti karhumaisen maestrohahmon matala, säröisen särkynyt bassopuheäänirekisteri muuntuu suunsa juontoon avattuaan hetkessä itseironiseksi, ei onneksi vaatimattomaksi, vaan runosäkeisen tarkaksi, sanakäsitteillään hersyvän valloittavaksi, leikitteleväksi kielenkäytön humoristiksi, todelliseksi tarinan kertojaksi valaistessaan sävellystensä ja säveltäjätiensä kulkua. Ekonominen, terävähavaintoinen, kypsän sydämellinen elämänhuumori sitoo konsertin kappaleet lyhyillä, spontaaneilla sanaherkuilla ehyiksi musiikki-illoiksi.

Chydeniuksen sormien rojahtaessa pianon koskettimille tuntuu kuin mies olisi nuo reilut kahdeksankymmentä ikävuottansa kasvanut tuon vempeleen kanssa erottamattomasti yhteen. Pianon - ja sen oikeanpuoleisimman pedaalin - avulla hän loihtii aivan toisenlaisen, maailmasta irtautuvan tunnetason, omansävelisen sanottavansa, yhtä aikaa väkevän ja kontrastisen herkän: tavun, säkeen, ajatuksen, rivinvälien tarkkuudella koko runon sisällön! Chydeniuksen musiikki tulvii kuulijalle teatterin magiaa, thalian viekoittelevaa, salakavalaa eteeristä rakkauden tuoksua, taivaallista korvien mannaa katsomon perälle, sieltä avaruuksiin saakka.

 

Teatteri Vanha Jukon lavalla konsertissa lauloivat jälleen solisteina Minja Koski ja Jussi-Pekka Parviainen. He ovat monet vuodet tehneet Chydeniuksen kanssa musiikkikiertueita ympäri Suomen ja esiintyneet mm. Tampereen Teatterikesän ohjelmistoissa omilla konserteillaan. Lahen uutisia on useissa artikkeleissa arvioinut heidän korkeatasoisen työnsä, siksi seuraavassa vain pari tämän konsertin yksityiskohtaa.

 

 

Minja Kosken laulajaolemuksessa on varmuutta ja voimaa, äänen ja sävelten puhtautta, oktaaviskaalan runsautta. Lauluun ja tulkintaan on tullut suurenmoista eläytymisen tenhoa. Jukka Siirosen Hakaniemen hallilla välittyi niin valtavan elämänmakuisena, kerronnallisena, sävelten ja pikkutarinan täydellisen akvarellisena, kansanomaisen lämpimänä kokonaisuutena. Aila Meriluodon Jälkeenpäin-runon sävellys elämän polun päättymisestä, elämän kauneutta, rakkauden ehdottomuutta ylistävä, hivelevän herkkä, surumielisen kaipuun kuolemattomuushymni sai nyt syvälle sydänalaan saakka koskettavan, entistäkin kypsemmän - ja musiikillisesti loistokkaan solistitulkinnan.

Jussi-Pekka Parviaisen laulusta välittyy luontaista sympaattista herkkyyttä. Jukka Itkosen Taivaankannen keikkabussi lähestyy sisällöltään jo iskelmän kerronnallista tarinointia ja Parviaiselle, keikkatyöläiselle tämä teksti ja tulkinta tuntuivat niin kokemusperäisen tutuilta, ja esitys hauskan rennolta sävyltään. Hänen varma yleisölle rohkeasti silmätysten tulkittu bravuurinsa Sarkian tuttu Älä elämää pelkää on yhä vain komeampaa, pelkistetympää kuultavaa, kypsyneempää ja eläytynyttä laulua, koruttoman taitavasti jäsennelty kokonaisuus.

 

Kymmenkunta konsertin duettoa oli osin vuorolaulumaista kerrontaa, mutta myös hienovaraisella pieteetillä tulkittua stemmallista, puhdassointuista duettolaulua. Teatterillisesti Yrjö Kaijärven Yöhön ja myrskyyn tuntui vakuuttavalta, intensiivisesti heittäytyvältä ja voimakkaalta tulkinnalta. Parhaimmillaan konsertin duetoissa Kosken kultametallisen hieno äänimateriaali ja Parviaisen lämpimän matala baritoni rinnastuvat kauniin ehyeksi kokonaisuudeksi.

Muut poimintani duettotulkinnoista: Einari Vuorelan Metsän kaiku -runo tuoksui metsäntuoreelta sävelkudelmalta, luonnonläheiseltä,  kesäiseltä ja Chydeniuksen kaikukuviollinen säestysherkku nosti tulkinnan taiturilliseksi trion yhteisesitykseksi. Tuoreimmasta runoudestamme Jukka Siirosen Tango tähdellemme alkoi kuulostaa tunnelmaltaan jo vapauttavan lavatanssittavalta - ja tietenkin sen viimeisenä huippuakordina Chydeniuksen septimi-hauskuus kruunasi esityksen.

 

Kun illan viimeinen ohjelmaan painettu laulu päättyi, seurasi encore. Se yllätti täyden katsomon. Uusin maestro Chydeniuksen sävellys oli lahtelaisrunoilija Helmi Virtasen tekstiin viime keväänä ensiesitetty En olisi voinut kuvitella - valloittavan lämmin tarina ystävyydestä, sävelkuviltaan ilakoivan valoisa ja solistien vapautuneen raikas tulkinta.

 

En%20olisi%20voinut%20kuvitella%20ett%C3

.

Me, etuoikeutettu lahtelaisyleisö, olimme kauniista ja sytyttävästä musiikista innoissamme, runsain kättentaputuksin mielihyvämme  ja sävelrunsauden tyytyväisyytemme osoittaen. Ensi viikon alusta koronatilanne sulkee lahtelaisten mahdollisuudet nauttia elävää, esittävää taidetta. 

Valokuvat Jukon mediatiedotteista.

 

http://teatterivanhajuko.fi/

https://www.facebook.com/teatterivanhajuko

 

Lis%C3%A4liite.jpg