Heidi Kirves

 

Taide on joskus sattumankauppaa. Toisinaan teatteritaiteen uusia kokemuksia voi saada menemällä teatteriin, jossa koskaan aikaisemmin ei ole edes käynyt. Sen parrasvaloissa näyttelevät tällaiselle katsojalle ennen esiintymättömät näyttelijät ja teatterin puitteetkin tuovat uudenlaisen, virkistävän atmosfäärin.

 

Lahdesta kovin kaukana on Vaasa, mutta siellä on vankka, monipuolinen teatteri täydellisine hienoine näyttämöineen ja verrattomine taiteilijoineen. On silti sattuma, että toteuttaa ajatus lähteä yli neljän tunnin junamatkan taakse toiselle puolelle Suomea toisi lähtijälle palkinnoksi hienon, kiinnostavan teatteriesityksen. Oma etukäteisvarmistus asiasta oli esitysten tuttu näyttelijävierailu ja itse esitykset ohjelmistovalintoina jo tutustumisen arvoisia harvinaisuuksia.

 

Kolmipäiväinen vierailu vaasalaisessa taideympäristössä palkitsi yli odotusten. Vaikka kaupungin toisen, ruotsinkielisen Wasa teatterin esityksiä emme ehtineet kokea, niin Vaasan kaupunginteatterin taso ja ohjelmisto vakuuttivat: vanhan sivistyskaupungin teatteritarjonta oli ajantasaisen virkistävää ja elävää teatteria. Näimme täydellisellä tyypittelyhuumorilla maustetun ja kevyen musiikin hittisävellyksin taitavasti kuorrutetun Liian paksu perhoseksi, alkuperäisen Sisko Istanmäen romaanin pohjalta tehtynä riemukkaana suomalaisjääräpäisyyttä ja kansanluonteemme ehdottomuutta kuvaavana, nauruhermojamme tuulettavana verrattomana näytelmähuvituksena. Toisena saimme kokea Billy Elliot -elokuvan pohjalta Lontoon, Australian ja uuden mantereen broadwaynäyttämöillä menestyneen Lee Hall - Elton John spektaakkelisen tanssillisen suurmusikaalin.

 

 

 

Liian paksu perhoseksi

 

Anna Lemmetti-Vieri ja Heidi Kirves

 

Kaikkialla maailmassa, eritoten Suomessa poikkeukselliseksi yksilöksi syntynyt tai periaatteiltaan sellaiseksi kasvanut persoonallisuus on yhteisön suuren silmälläpidon ja arvostelun kohteena. Laidasta laitaan - nero, kylähullu, vähintään jääräpää - ovat ne nimitykset, jotka hän saa kuulla itsestään suoraan päin naamaa tai selän takaa. Näytelmän juoni valottaa suomalaisen yhteiskunnan sisäänrakennettuja normeja niin tutun riemastuttavasti, että heti löydämme tekstistä kohtalotovereita omasta ympäristöstämme, jopa itsestämme.

Näytelmän pienen kyläkaupan perhekunnan sisarusten välit ovat niin perisuomalaisen todet. Erni-kauppias itse on työteliäs, hyväntahtoinen lempeä poikamiesmäinen idealisti, jota hänen muu perheensä, kylän hienostosäätyläisiksi itsensä korottanut kaksikko - pirulliseksi toisen kalvajaksi käpertynyt leskiäiti Ellida ja hölösuiseksi määräilijäksi itsensä nostanut sisko Vivien - hypittää kaikin mahdollisin keinoin itseään palvelemaan, tikkuakaan käytännön työhön ristiin panematta. Erni on sanomalehdessä ilmoittanut tarvitsevansa myymäläänsä apulaisen ja niinpä viereisen kylän Kaisu, riuska, nuori, keskikoulun käynyt nainen hakee paikkaa - ainoana hakijana hän saa sen ja aloittaa työnteon. Kyläkaupassa vierailee tietenkin koko kylän suuri ihmiskirjo ostoksillaan, asioillaan tai vain seurustelemassa.

Näytelmä rakentaa hienon, todelta tuntuvan juonteen Kaisun paineista tässä sisäänlämpiävässä kauppiasperhehelvetissä ja kylän originelleja yksilöitä täynnä olevan väen käsittelyssä.

 

Tämä teos on paitsi Istanmäen romaanin loistelias dramatisointi myös ennen muuta ohjaaja Miika Murasen komean täydellinen ohjaustyö. Tuskinpa tällaista tarkoin punnittua ja ajoitettua hauskuutta ja samalla kertaa sisällämme möyrivää yksilön asemaa kaivelevaa todellisuutta voi enää satuttavammin, farssin ääriä hipovammin ja näyttämöllisenä toteutuksena mielenkiintoisemmin toteuttaa ja näytellä. Missä tekstin pohja on hyvin suomalaispersoonallista, siinä ohjaajan taito ja tyylitaju on kansainvälisen komiikan farssimaista huippua, teatteritaitajan tilanne- ja tyyppitaituruuden, tunnelmakerrosten runsauden ainutlaatuisuutta.

 

Kaisun roolin näyttelee tukevasti, sielunlämpimästi, ronskin ylevästi Heidi Kirves. Hänen roolityönsä ei hetkeksikään hellitä aidossa idealismissaan, työnteon tunnollisuudessaan, vaikka suoranainen piruilijoiden parivaljakko (Ellida&Vivien) on koko ajan häntä väheksymässä, pilkkaamassa ja eriarvoistamassa. Toinen juonta lähes uskottavasti kantava, huolella luotu näyttämötyö on Timo Luoman Erni, jonka paineet tässä kahden perheenjäsenen jatkuvassa pilkkauskohteena olemisessa on pitkälti sukuylpeyden kunnioitusta, joka kuitenkin vähitellen murenee ja alkaa ensin nöyrän sitten julkisen vastahyökkäyksen oman ihmisarvon ja lähimmäisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Luoman työ on monitahoisen taitavasti rakentunut tyyppi. Eikä ihme, että nämä kaksi koko ajan kaltoinkohtelun saavaa ihmistä rakastuvat toisiinsa.

 

Ellida&Vivien - näytelmää sähköistävää ja absurdimpaa parivaljakkoa saa parhaista maailmanluokan tyyppihahmotelmista hakea, eipä löydy: Anna Lemmetti-Vieri ja Ilona Pukkila luovat ennen näkemättömän rajuhuumorisen, äärimmilleen tyypitellyn symbioosin, jonka voima ja härnäysvolyymi on hurjaa uskomattomine nauramistapoineen (mutta niin penteleellisen hauskaa seurata). Ja Ruutinojan kyläyhteisön monet hahmot saavat aivan mielikuvitukselliset luonnehdintansa, kuten sotaveteraanien parivaljakko Viljami ja Kalle (Lauri Kukkonen ja Toni Ikola) jatkuvilla päivittäisillä kyläkauppavierailuillaan tai taitavasti loihditut monet seutukunnan naisfiguurit (maskuliinisilla esittäjillä) tyylikkään uskottaviksi työstettyinä roolitöinä. Rakastumisiltakaan tässä tarinassa ei siis vältytä eikä kuolemaltakaan. Useimmat näyttelijät tekivät uhrautuvasti ja paneutuen monia eri rooleja.

 

Timo Luoma ja Ilona Pukkila

 

Esityksen ohjaus on kokonaisuus, josta pari detaljia on pakko vielä kertoa. Ohjaaja käyttää idearikkaasti, esimerkillisen onnistuneesti liikuntaa sillä erilaisten tilaisuuksien hengen taitavasti osoittaen ja rytmittäen. Samoin ohjauksen keino muuntaa lavastusta ja liikuttaa pyörönäyttämöä niin taitavasti, että ei voi olla muuta kuin ihastumatta interiöörin harvinaisen upeisiin vaihtoihin sekä lavastajan täydellisiin kyläkauppailluusioihin, täyteläisesti käytännön esinein somistettuine seinineen, hautajaismaiseman pelkistyksiin harkituin rekvisiitoin ja taitavasti ajateltuun esityksen puvustukseen, josta tunnelma palaa 1960-luvulle, tämän tarinan alkulähteille. Kautta koko esityksen sillan mennestä tähänpäivään tunnelmoi 2000-luvun suomalainen iskelmämusiikki.

 

Liian paksu perhoseksi

Perustuu Sisko Istanmäen romaaniin

Dramatisointi ja ohjaus Miika Muranen (vier.)
Lavastus ja puvustus    Minna Välimäki (vier.)
Kapellimestari               Sauli Perälä                  

Rooleissa:Heidi Kirves, Timo Luoma, Toni Ikola, Lauri Kukkonen, Anna Lemmetti-Vieri, Ilona Pukkila, Reetta Kankare, Ville Seivo, Sauli Perälä            

Orkesreri: Sauli Perälä, Ninja Jakobsson, Sanna Mikkola-Blomberg, Sami Sillanpää    

Esityskuvat:Jyrki Tervo

Arvio 27.4.2018 -esityksestä

 

 

 

Musikaali Billy Elliot

 

 

Maailmanluokan musikaalin ottaminen pienen teatterin ohjelmistoon on rohkea teatteriteko. Vaasan kaupunginteatteri onnistuu kokonaisuudessa tyydyttävästi. Tuntui kuin esitysoikeudet olisivat rajanneet musikaalille turhan tiukan esitysmuodon.

 

Ehkä teoksen tarina Margaret Thatcherin ajan kaivoslakoista, joiden aikana kaivostyöläiset ja heidän perheensä olivat äärimmäisen lujilla, on sittenkin tositapahtumista huolimatta liian rankka uskottavasti toteuttaa. Hieman pliisusti toimii poliisien ja kaivostyöläisten välienselvittelyt ja yhteenotot, tosin poliiseja esittävän tanssiryhmän koreografiat ovat visuaalisesti vaikuttavia.. Jotakin dramaturgisesti selkiintymätöntä koin ohjauksessa ja varsinaisissa musikaalin vaasalaistulkinnan suurissa joukkokohtauksissa.

 

 

Samoin keskeinen tarina kaivostyöläis-isästä ja tämän pikkupojasta rauhattomassa yhteiskunnassa jää turhan pinnalliseksi: pojan yksilöllisesti rohkea haave tulla isona balettitanssijaksi poikkeaa valtavirran lapsuuden unelmista. Näytelmän eetos vaatisi harvinaisen kymmenvuotiaan, tanssi- ja laulutaitoisen pojan, joka veisi mukanaan koko suurta tulkitsijakoneistoa tansseineen, tarinoineen, reaktioineen, tapahtumineen. 

 

Tässä musikaalissa ei ole myöskään maailmanmusiikin ikivihreiksi nousseita sävelaiheita tai melodioita - sekin verottaa esityksen vaikuttavuutta. Kapellimestarin ja Balettikoulun opettajattaren mrs Wilkinsonin näyttelijätyöt ja musisointi on koko esityksen käsikirjoituksen laadukkainta ja kantavinta musiikkiteatteria.

 

Keskushenkilönä, pienenä Billy Elliotina Robin Asukas loi hahmonsa pelkästään liikunnan avulla. Kun esityksessä oli asemoitu paljon tapahtumia näyttämön takalohkoon, sen yhdeksi näyttävimmäksi kohokohdaksi nousi rohkea taljatemppu, jossa Billy Elliot nousee tanssiessaan ja unelmissaan taivaan korkeuksiin. Ehkä tuo yleisönkosinta tarvitaan spektaakkelin arvostamiseksi.

 

 

Parasta yhteistulkinnassa oli suuren näyttelijäkunnan loppukumarrusten jälkeen toteuttamat kiitoskoreografiat, joissa tanssi sujui ja elämä alkoi sykkiä todella näyttämön täydeltä, vauhdikkaasti ja liikunnallisen raikkaasti, vapautuneesti. Miksi vasta esityksen jälkeen?

 

 

Billy Elliot (Billy Elliot the Musical)

Esitysoikeudet Josef Weinberger Ltd   Perustuu Stephen Daldryn ohjaamaan elokuvaan Billy Elliot (2000)

Libretto ja laulujen sanoitus   Lee Hall   Sävellys   Elton John

Suomennos   Mikko Koivusalo   Ohjaus ja koreografia   Jakob Höglund (vier.)

Koreografia   Ida Jousmäki (vier.)    Lavastus   Sven Haraldsson (vier.)   Pukusuunnittelu   Heidi Wikar (vier.)

Kapellimestari   Sauli Perälä    Pukusuunnittelijan assistentti Belinda Fridlund (vier.)   Tanssikapteeni Sara Sellberg 

HENKILÖT:

Billy Elliot  
Silas Lorenz/Robin Asukas/Kalle Lorenz
Michael Caffrey  
Willy Wulff/Onni Toiviainen
Pieni Poika   
Eeli Kuusisto/Leeroy Granfors
Iso/Hieno Poika-Kevin  
Linus Granfors/Joel Häggman
Debbie Wilkinson  
My Långfors/Minea Mäkinen
Julie Hope  
Isabel Rautamo/Ilona Tuomala
Margaret Gormley 
Venla-Inkeri Koskela/Wilmalotta Kristo
Tracy Atkinson  
Kristiina Edinger/Marie Brunell
Alison Summers   
Liisa Perälä/Anastasia Aho
Keeley Gibson  
Sophie Åbacka/Siri Norrgård
Sharon Percy  
Sofia Jaskari/Elena Muhonen
Karen Davidsson 

Sofia Ala/ Fiona Puska
Angela Robson  
Sini Särmö/Emma Katajamäki
Susan Parks  
Malin Ivars/Iida Starck

Jackie Elliot (Isä)   Timo Luoma
Tony Elliot, Poliisi   Oiva Nuojua
George Watson, Poliisi ja Panelisti  
Lauri Kukkonen
Mrs (Sandra) Wilkinson  Emmi Kangas / 
Ilona Pukkila (vier.) 23.3. alkaen
Mummi Edna   Kirsi Asikainen
Kuollut Äiti, Nainen, Poliisi,Panelisti ja
Kaivosmies Marika Westerling
Big Davey, Hieno Isä ja Poliisi   Toni Ikola
Mr Braithwaite, Poliisi, Koreografi, Panelisti
ja Kaivosmies Ville Seivo
Lesley, Lehtiönainen, Poliisi
ja Kaivosmies   Reetta Kankare
Vanhempi-Billy, Kaivosmies, Poliisi ja
Balettitanssija  Miika Alatupa
Kaivosmies, Poliisi, Rikkuri ja Balettitanssija   
Filip Ohls
Nainen, Poliisi, Kaivosmies ja Balettitanssija   
Sara Sellberg
Nainen, Poliisi, Kaivosmies ja Balettitanssija  
Lea Lorenz
Nainen, Poliisi, Kaivosmies Jahorina Kolppanen
Kaivosmies, Poliisi, Mr Wilkinson ja 
Balettitanssija  Kimmo Alakunnas
Kaivosmies, Poliisi  Rasmus Arikka
Kaivosmies, Poliisi, Panelisti  Reima Mäkinen
Kaivosmies, Poliisi, Poika   Mikko Peltomäki
Kaivosmies, Poliisi, Poika   Kalle Reini
Kaivosmies, Poliisi, Poika ja Balettitanssija   
Lasse Lorenz

ORKESTERI:

Sauli Perälä -  kapellimestari, piano, kosketinsoittimet
Peter Nordwall -  huilu, sopraano- ja tenorisaksofoni
Michael Ford / Markus Kaikkonen - klarinetti, alttosaksofoni
Tobias Udd / Rickard Slotte - trumpetti, kornetti, flyygelitorvi
Harri Ala-Aho / Hanna Patana -  käyrätorvi
Petri Judin / Johnny Nordström -  kosketinsoittimet
Sami Sillanpää -  kitarat, banjo
Eero Paalanen -  basso
Tuukka Aitoaho -  rummut

Esityskuvat Linus Lindholm

Arvio 28.4.2018 -esityksestä.

 

Lisätiedot, jäljelläolevat sekä tulevat Vaasan kaupunginteatterin esitykset:

http://www.vaasankaupunginteatteri.fi/