Lahden 26. kansainvälinen kirjailijakokous on päässyt toviksi piipahtamaan Hollolan Messilästä Lahteen, liki synnyinmaisemaansa Mukkulaa. Sibeliustalon suuri yleisöaula  on sijattu usealle sadalle lahtelaiselle kaunein tuolikaarin, Vesijärvi lainehtii vapaan esteettömänä suuren lasiseinän ja auringon siivilöimänä, Kariniemen metsä viheriöi saliin raikkaana kesämaisemana. On päivien yleisölle tarkoitettu runouden ilta, lahtelaisten tulla ja nauttia kansainvälisestä runoudesta. Pienen kulttuurishokinkin koin illan alkua odotellessani. *

Siksi en saata millään olla muistelematta kirjailijakokouksen alkuvuosia, jolloin me silloinkin nuoret kulttuuriradikaalit kävimme kuuntelemassa kirjailijoiden tilityksiä maailmankuulussa Mukkulassa ja näissä, silloin varsin spontaaneissa ja inspiroiduissa runouden illoissa Konserttitalolla. Konserttitalo oli viimeistä sijaa myöten aina täynnä: kansainvälisyys oli tullut hetkeksi Lahteen kielen ja sanottavan ominaisuudessa ihmeteltäväksi. Muistan valtakunnallisesti aivan keskeisten suomalaisten kulttuuripersoonallisuuksien läsnäolon ja osuuden yleisöilloissa varsin tarkoin aina Yleisradion pääjohtaja ja Eino Leino-seuran keulakuva Eino S. Revosta alkaen. Värikkäitä ja yllätyksellisiä kulttuuri-iltoja lahtelaisille. Eilinen runoilta oli toista lajia.

Huolellisesti valitut yksitoista kansainvälistä runoilijaa esiintyivät suorastaan komeasti, gaalamaisen taitavasti, taidolla ja persoonallisesti runojansa tulkiten. Yleisön edessäkin he olivat alansa taitureita, sillä heidän runoilija-ammatteihinsa liittyy nykyisin paljon muutakin kuin eristyneisyys: toimittajia, tv-juontajia, kolumnisteja, näytelmäkirjailijoita, kirjallisuustieteilijöitä, kääntäjiä, kulttuurilehtien päätoimittajia, kulttuuritieteiden opettajia, yhteiskunnallisia vaikuttajia, monen maan ja kielen kansalaisia oli sielunsa maailmaa meille avaamassa. Erittelen yhdentoista runoilijan esiintymisistä tähän pari.

Yolanda Castaño

Päivien teemasta, muurien murtumisesta, oli jäljellä myös heidän esiintymispaikkansa mikrofonien sijainti - lämpiöstä salin parvelle johtavien portaiden tasanteet, joiden teräsverkkojen turvassa sai vapaasti puhua ja lausua runoja.

Espanjan Yolanda Castañon kielitaitoinen koko illan juonto oli asiallisen viehättävää ja  runojen esitystaidollinen tulkinta taidokasta ja hurmaavaa. Hänen galegon-kieliset runonsa tuntuivat kieliasultaan ja soinniltaan suoranaiselta musiikilta, joka solisi korviin äärimmäisen lumoavina sävelinä. Tämä kieli, jota Espanjan Galician itsehallintoalueella puhutaan, on yksi Espanjan virallisista kielistä, oikeastaan alueen rahvaan kieli. Castañon valinta runoutensa kieleksi on siis samalla tietoista muurien murtamista: 3 miljoonaisen galegonkielisen puheenvuoro 50 miljoonaisessa Espanjassa.

Näyte runosta HIGHWAY TO HEAVEN

IV

A autoestrada de noite parece un videoxogo.

 O negror máis opaco non me trabuca.

Coma unha intermitencia,

a miña xuventude unha liña de cocaina gue ás veces

se torce.

Destrás da miña órbita excitanse os volantes.

E acelero tan rápido

como a este verso se lie vai a vida.

IV

Öinen valtatie näyttää videopeliltä.

En anna yksitoikkoisen pimeän hämätä.

Nuoruuteni vilkkuu

sen kokaiiniviiva

mutkittelee.

Takanani radalla kiihottuvat ratit.

Ja kiihdytän yhtä kiivaasti

kuin tästä säkeestä lähtee elämä.

(Suomennos Merja Virolainen)

Viron Igor Kotjuh edustaa kielimuuritettua kulttuurimaata. Aikanaan venäläisellä siirtoväestöllä miehitetty Viro, siellä syntynyt venäläistaustainen taiteilijakansalainen on tänään toisenluokan eestiläinen. Taiteilijana tämä kaksijakoisuus vaatii sitkeää ja määrätietoista ainoan isänmaansa Viron ymmärtämistä ja toisaalta ainoan kulttuurisen identiteettinsä venäjänkielen puolustamista. Siksi Kotjuhin runoissa lähes kolumnin tavoin toistuvasti teemana on kaksikielisen isänmaan yksi kansalainen. Runoilijan esitys oli komean selkeää, menneisyyden nurkkapatriotismista ulos maailmaan avautuvaa, ajattelevaa runoa ja laatuisaa puhetaidetta.

Historian kysymyksiä

Neuvostoaikana

oli juutalaiskysymys.

Viron aikana

venäläiskysymys.

Euroopan unionissa

arabikysymys.

Uusi päivä - uudet retoriikat.

(Suomennos Jukka Mallinen)

Sibeliustalon 17.6.2013  runoillan juontajat Yolanda Castaño (Espanja) ja Antti Leikas (Suomi) ylhäällä vasemmalla, oikealla ylhäällä runojensa tulkkina Sigurdur Pálsson (Islanti)

*Pikkushokki

Kun vajaa viisikymmentä lahtelaista on vaivautunut Sibeliustalon maksuttomaan tilaisuuteen sinne tänne penkkiriveihin etupenkissä istuvien kosmopoliittisen viidenkymmenen kirjailijavieraan taakse, tilanne oli lahtelaisittain häpeällinen. Oliko tiedonkulku maksuttomista tilaisuuksista pätkinyt, olisivatko ilmaiset pullakahvit tuoneet taas salin täyteen. Kaikkinäkevillä haukansilmilläni löysin lahtelaiskirjailijoitakin paikalta vain yhden käden sormin lueteltavaksi.

Eipä tainnut kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen arvata, että astellessaan esiintymissalin läpi pari minuuttia ennen tilaisuuden alkua, hän samalla näyttäytyi monen maanosan kenties vaikuttavimmille kulttuuriammattilaisille. Kohdallani hän pysähtyi ja kysyi ihmetellen: ”Mitä täällä tapahtuu”. Kerroin hänelle juuri alkavan Lahden kansainvälisen 26. kirjailijakokouksen runoillan. ”Ai jaa”, hän kuittasi saatuaan Lahden kulttuuritietämyksensä täydennetyksi ja jatkoi matkaa salista ulos.

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Lahden kaupunki ovat mahdollistaneet tämän maailmankuulun kirjailijakokouksen taloudelliset resurssit sen alusta alkaen. Kulttuuriköyhän Lahden maine tapahtuman erinomaisena järjestelijänä on kiirinyt maailmalle, vaikkei ammattikirjailijoita itse kaupungissa juurikaan enää ole. Lähitulevaisuudessa häämöttää jopa kirjailijakokouksen paluu kokonaan takaisin Lahteen, syntysijoilleen Mukkulan kartanon tammien katveeseen.

http://www.liwre.fi/