Tämän kesän taiteen näyttelyvierailuissa uppouduin tuoreeltaan Lahden eteläiseen ja pohjoiseen - Orimattilan Villa Roosa ja Padasjoen Ars Auttoinen - taidekeskittymään, joissa molemmissa tämän kesän taide-esittelyn ovat laatineet onnistuneille taidenäyttelyille kenties tärkeimmät taideammattilaiset. He ovat näyttelyn kuraattorit, jotka valitsevat teokset, huolehtivat ja hoitavat koko näyttelyn kokonaisuudeksi esittämiskuntoon. Yhteistä näille molemmille näyttelyille on myös, että nämä laajamuotoiset taidegalleriat sijaitsevat jumalanseläntakana hornantuuteissa, enemmän tai vähemmän selkeästi opastetun monikilometrisen äkkikäänteisen taipaleen päässä kuntiensa keskuksista.

 

 

VILLA  ROOSA

 

Villa%20roosa%2017g.jpg

 

Villa Roosan löytää pari kilometriä Orimattilan keskustasta Käkelän kylästä. Taidegallerian tilat vanhassa, suuressa, mahtipontisen paksuseinäisessä, steriilin siistissä huopatossutehtaassa palkitsevat perillelöytäjänsä heti komealla suvellisen ruusuisella pihamiljööllään. Villa Roosan 24-vuotias kuvataidekeskittymä elää nyt viimeistä kesäänsä.

 

Maailma on toinen -näyttelyn on luonut suurille taidenäyttelyille tyypillinen kuraattorikaksikko, aivan ehdottoman onnistuneesti, pieteettisesti ja rajallisen elitistisesti, Eerika Malkki ja Jari Granholm tärkeintä ajanhermolla liikkuvaa sekä jo entuudestaan ansioitunutta taidetta näyttelyyn valiten. Riskejä ei kuitenkaan ole otettu, uutta areenavaltausta ei yhdellekään taiteilijalle ole annettu.

Avarissa tiloissa, entisen tehdastalon kolmessa valtaisassa kerroksessa saa kokea rauhan keskittyä nähtäväänsä. Näyttely samaistaa katsojansa kokonaisuudessaan varsin siistiin kuvaan suomalaistaiteen tästä hetkestä. Katsoja elää kuin todistajana teosten tunnelmissa toteamaan maailman muuttuneen oman ymmärryksensä mukaisesti vain hieman toisenlaiseksi kuin ennen. Kotoista suomalaista, hallittua, sympaattista miljöötä kuvina, installaatioina äärimmäisellä eleganttisuudella koko valtaisa ripustus - osin jopa laajan gallerian suurten miljöitten sisustus.

 

Itse pidin näyttelyn muutamasta installaatiomaisesta osiosta ja näin niissä sekä satavuotiaaseen menneisyyteemme että ennustamattomaan tulevaisuuteemme ja näyttelyn teemaan liittyviä suomalaiselementtejä.

 

Hanneriina Moisseisen puhutteleva, herkin pehmein kosketuksin piirretty pariminuuttinen katkelma on animaatioelokuvasta Syntymäpäivä. Sen sisällössä vuoden 1944 Karjalan evakkotaipaleen alku ja eläinsuojelu saavat vaikuttavan kohtalokkaat kasvonsa nykyajallekin näytettäväksi.

 

Lahtelaissyntyisen Ville Rädyn jo kovin tutuissa ja yllätyksettömän toistuvissa maalauksissa mennyt aika tunnistettavine miljöineen lyö vastaan kaupungin hektistä rakennekehitystä - silti kuvilla on viehättävää kauneusarvoa määrättömästi.

 

Jukka Suokunnaksen kaupunkisten esineiden, varastojen ja autojen muodostamat näyt muuttuivat ennen hitaammin kuin tänään. Suokunnaksen havainnollistava häivyttämistaikuruus tuntuu tänään todella rajuvauhtiselta eikä hänen videotekniikkansa jätä ihmisen ajattelua lepoon, vaan vaikutus jatkuu pitkään.

 

Villa%20Roosa%2017b.jpg

Villa%20Roosa%2017c.jpg

 

Salla Vapaavuoren koko suuren teollisuusrakennuksen hämyinen vinttihuone on kuin menneen ajan koululuokkahuone vanhoine ja eri vuosikerroin hieman uudemmin pulpetein sisustettuna. Jokaisella pulpetilla on vihko, joka eri puolilta maatamme on avattu kertomaan istujansa koulutarinaa. Tunnelmaa riittää teoksen laajuudessa ja tehossa.

 

Villa%20Roosa%2017d.jpg

Edessä Jouko Korkeasaaren suuri nukkeinstallaatio, seinillä Ville Rädyn maalauksia

 

Jouko Korkeasaaren nukkeinstallaatiossa liike on vangittu taitavasti, mutta teos kuihtuu ensi silmäyksensä jälkeen ajankukintoonsa, muoviämpärimuodin vitsikkyyteen.

 

Lopuksi kiittelen ohjelmakirjasen sivuillekin ladottua, näyttelytilojen portaikossa polveilevaa Olli Jalosen hauskasti toistensa ohi puhuvaa postikorttidialogia: kirjallisuus ja kuvataide saavat toistensa veroisen avoliiton Villa Roosan näyttelytoiminnan testamentiksi. Jalosen viisaasti visuaalinen teksti-ilme on kiehtova ja sen tylsän tyhjä sisältö aikamme viestintää mitä olennaisimmin parodioivaa kielen terävyyttä.

 

 

Tuntui kuitenkin, että Villa Roosan kaltainen, alakerrokseltaan jo suorastaan kirjakaupan kokoiseksi paisunut valintamyymälä krääsää ja asiaa on onnellisesti päässyt tiensä päähän. Sen harmiton olemus ja myrskytön maailma on siis enemmänkin mennyttä, galleriallisesti laitostunutta aikaa.

 

Villa%20Roosa%2017a.jpg

Villa Roosan pihanurmikolla Joakim Sederholmin teos Conquistador vuodelta 2003.

 

Kriittisesti tarkastellen tällainen suuri pääsymaksullinen näyttely ja pienen kirjan kokoinen kallis esite eivät ole omiaan houkuttamaan tavallista taiteesta vähemmän kiinnostunutta ihmistä ja perheitä rientämään Villa Roosan ovien sisäpuolelle. Se lienee kuitenkin taidenäyttelyiden ja taiteenkokemisen perustarkoitus.

 

VILLA ROOSA
MAAILMA ON TOINEN
   Nykytaiteen kesänäyttely 2017
Käkelänraitti 4 16300 Orimattila  0400-757 607  posti@villaroosa.fi

Taiteilijat  Olli Jalonen, Henna Jula, Jouko Korkeasaari, Metaria-ryhmä, Hanneriina Moisseinen, Hanna Oinonen,
Paula Ollikainen, Tuukka Peltonen, Eeva Peura, Peppi Reenkola, Heli Ryhänen, Ville Räty, Jukka Silokunnas, Santeri Tuori ja Salla Vapaavuori.

 Avoinna 17.6. - 13.8.2017  ti-su klo 11-17. Liput 10 / 8 / 5 /0

 

 

ARS AUTTOINEN

 

Ars%20Auttoinen%2017b.jpg

 

Ars Auttoisissa voi kokea kesän osaavimmat ja hämmästyttävimmät näyttelyn kuraattorit ja taiteilijat. Teemu Salonen ja Komugi Ando ovat itse itsensä, toinen toistensa kuraattoreita sekä koko näyttelyn ainoat taiteilijat ja samalla koko taidekeskusta isännöivä ja huoltava taiteilijapari.

Tulos samanaikaistehtävistä on silti yllättävän puhuttelevaa, katsojaa inspiroivaa ja koko perheelle sekä tavallisellekin ihmiselle näkemisen arvoista, konstailematonta, havainnollistavaa ja riemullista taidetta.

 

Ars Auttoisen tilat ovat monelle kesänäyttelyissä kävijöille tutunoloiset - vanha, ryhdikäs maalaiskivikoulu monine kerroksineen on taiteen tyyssija Auttoisilla, useiden kilometrien ajomatkan päässä Padasjoen keskuksesta länteen, vaarallisen tienristeyksen yllättäessä galleriaan kääntymisen sisäänajossa sekä poistumisessa.

Myös Ars Auttoisen jokakesäiset näyttelyt ovat olleet uniikkeja, maan keskeisiä modernin taiteen tekijöitä esitteleviä sekä myös uskaliaita, uuden ilmaisun tiellä porhaltavia taiteilijoita ja lähinnä installaatioita esitelleitä hienoja kokonaisuuksia.

Kun nyt sukeltaa kesän 2017 Ars Auttoisiin, taiteiden ismit ja kokeilut ovat kadonneet. Jäljellä on kaksi taiteilijaa, heidän työnsä, työtapansa, persoonallinen minänsä raadollisina koettavina. Padasjoen galleria on tullut olemassaolonsa tienristeykseen ja levähtää esittäytymään pelkän oman itsensä varaan, avuineen ja puutteineen. Helppoutta tähän taideharppaukseen lisää maksuton sisäänpääsy.

 

Ars%20Auttoinen%2017D.jpg

 

Teemu Salonen on tämänkin kesäisen näyttelyn voimalataus. Hänen sähköistetyt pikkuvalaisimensa voisivat täyttää teollisiksi tuotannoiksi muutettuina koko maailman kodit, hänen mielleyhtymänsä esineiden todellisista käyttösopivuuksista taiteilijan luomina installaatioina ovat lähes hurmaavaa mielikuvituksellista oivallusta täynnä. Hänen sarjansa esineiden inspiroimista ideasuunnitelmista on tämän näyttelyn täysosuma: kymmenet pahvilaatikot työsuunnitelmineen samaistavat kokijansa omien toteutumattomien suunnitelmiensa mielleyhtymiin.

 

 

Ars%20Auttoinen%2017a.jpg

 

Salosen valmiiden teosten materiaaleihin liittyvät keramiikka ja muovinen massakäsittely taitavasti toteutettuina, mutta yhtä hyvin hän on vanhan esinekulttuurin, suomalaisten vinttien, antiikkiliikkeiden ja kirppareiden opas niin suomalaisille kuin maamme turisteille. Kun Salosen laajaa tuotantoa käy monen salin verran lävitse, tulee myhäilevän hyvälle tuulelle ja päätyy ovella samanlaiseen todelliseen persoonaan Teemu Saloseen. Tässä näyttelyssä taiteilijaa saa jututtaa, sanoa mielipiteensä ja keskustella ilman kiirettä. Taiteilija työtapoineen, työtiloineen on ottanut selkeän realistisen paluun pinnalle ja vie sinne myös vieraansa.

 

Ars%20Auttoinen%2017%20c.jpg

 

Näyttelyn toisen taiteilijan, Komugu Andon kollaasien ja installaatioiden teososumissa on vielä vasta alkavan idean makua, salosmaista ajattelutartuntaa, mutta omintakeiseksi erotukseksi aitoa japanilaisuuden tunnelmaa. Andon etsivä ja moneen suuntaan harova taiteilija-ajatus on usein lapsekkaan naiivia ja kiehtoo kuvakielensä epätasaisuudella ja yllätyksellisyydellä sekä rehellisellä selkiytymättömýydellään.

 

Galleristien sisustama sekä maustama eksoottinen Galleria-kahvila on kesäkokemusten näyttelyissäkäymisten huipentuma herkullisine antimineen, raakakakkuineen.

 

Ars%20Auttoinenmanos.jpg

https://auttoinen.fi/

 

Kaksi erilaista modernin taiteen esittelyareenaa elävät siis täydellisesti kuraattoreittensa ajatuksin: toinen ylen sivistynyttä ja korrektia, hallittua aikuiskieltään, toinen karhean käytännönläheistä, katsojaansa ja myös lapsikävijöitään inspiroivia äärettömiä kuvallisia ilmaisumahdollisuuksia täynnä.

 

Lis%C3%A4liite.jpg