Musiikinlaitoksen syksyn Tiistaikonserttien rikastuttamana olen suorastaan pakotettu purkamaan viimeksi koetun konsertin päällimmäiset musiikkinautintoni.
Uuden musiikin suomalaiset voimanaiset
Annika Fuhrmann, sopraano
Johanna Tarkkanen, sello
Annika Fuhrmannin ja Johanna Tarkkasen duovierailu Lahdessa oli uuden musiikin silmät ja korvat avaavaa, haltioittavaa, kiinnostavaa, musiikin rajattomien, käyttämättömien mahdollisuuksien esittelyä ja herkän tulkinnan sävähdyttävää lumovoimaa.
Annika Fuhrmann ja Johanna Tarkkanen Musica Nova -sarjan galleriakonsertissa Helsingissa 2009
Valokuva: Alejandro Lorenzo
Ensin soi Erik Bergmanin minulle tuntematon Lament and incantation, sävellys vuodelta 1984, jossa säveltäjä käyttää instrumentaalisesti ihmisääntä ja sen ilmaisuvoimaa (sopraano) vuorotellen klassisen instrumentin (sellon) kanssa.
Loitsumaisesti sihisten, mielikuvituksellisten äänteiden, konsonanttien ja vokaalien mielikuvitusmaailmoissa ryöppyävien äännähdysten intenssiivisyydessä teemojen toistuessa ja tihentyessä sävellys ja sen voimakkaasti eläytynyt tulkinta kasvoivat suorastaan pelottavan maagiseen tunnelmaan.
Toisena esitetty Harri Vuoren Unen ja Kuoleman laulut ja niiden tulkinta syöpyi yhdeksi elämäni harvoista musiikillisista suurkokemuksista ja runouden uusista tulkintatavoista.
Miten taitavasti sävellys käyttääkään Uuno Kailaan tekstejä: teos jakaa Kailaan perinteisen, lähes akateemisen tarkan runopoljennon palasiksi, toistoiksi, äänteiksi, tavuiksi ja tavoittaa keinoillaan runojen sisällön riipaisevasti. Kailaan epätoivo, keskustelu kuoleman kanssa saa sävellyksisssä tämän aikamme viiltävän runontulkinnan. Kaunisäänisen sopraanon sisäistynyt tulkinta ja eläytyvän sellotaiturin soitto oli koskettavaa yhteismusisointia.
Sellonsoiton perusteokset nuorekkaan tenhoavasti
Ville Äyräväinen, sello
Leena Suhonen, piano
Musiikillinen luonnonlahjakkuus loihtii ilmoille äärimmäisen kauniin, yksinkertaisen melodian täyttämän sävellyksen kauniina, tunteikkaana sellonsointina, olin ymmärtävinäni kuunnellessani Ville Äyräväisen heittäytyviä, musikaalisia tulkintoja C.M von Weberin pikkusävellyksistä.
Äärettömän kauniin Adagion kaunismelodisesta, herkästä tunnelmasta heti perään Rondo-osan vauhdikkaan taiturilliseen sävelten leikkiin ja tanssiin välitti kuulijalle tunnelmaa ja elämisen liekehtivää draamaa sielun syviin tuntemuksiin saakka. Vuoropuhelu säestävän pianon kanssa oli melodioiden ja juoksutusten vapautunutta, silti riemukkaan hallittua yhteissoittoa.
Ville Äyräväinen
Sibeliuksen konsertto sellolle ja pianolle Cantique: tuo hymnimäinen, melodioiltaan kuoleman juhlallista, ylvästäkin ylväämpää, vakavaa surumusiikkia ihmiselämän päättyessä, levollista ja lopullista elämän sävelten katoavaa kauneutta..
Nuoren sellistin ohjelmavalinnoista ja tulkinnoista muotoutui näin elämänkaaremme koko kirjo: Weberin kaunismelodinen adagio kauneuden unelmaista hunajaa, rondo koko ihmismielen tajunnan elinvoimaisuutta ja iloa - ja lopuksi Sibeliuksen Cantique - elämän finaalin surumielistä kiitosylistystä.
Pianotaiteilija Leena Suhonen
Säestäjänä Leena Suhonen oli jälleen tulkinnan tae: varmaotteinen, solistin mukana taitavasti eläytyvä, hienostuneen tyylitajuinen muusikko.
Yleisöä oli paikalla ihan liian vähän. Missä viipyy tilaisuuksien laajempi tiedottaminen, pohdin niiden lahtelaisten puolesta, jotka nytkin jäivät poikkeuksellisen nautinnollista musiikkiantia vaille.
Lahden Ammattikorkeakoulun musiikinlaitoksen Tiistaikonsertti
17.11.2009
Osa ohjelmasta:
E.Bergman:
Lament and incantation
II Incantation
H.Vuori:
Unen ja Kuoleman laulut, runot Uuno Kailas
I Verkossa II Viulu III Talo
Annika Fuhrmann, sopraano 1
Johanna Tarkkanen, sello (Metropolia, Sibelius-Akatemia)
C.M.von Weber: Adagio ja Rondo
J. Sibelius:Cantique op 77/1
Ville Äyräväinen, sello 2
Leena Suhonen, piano
Opettajat:
1.Sirkka Parviainen
2.Raimo Sariola
Musiikin alan konserttikalenteri netissä:
www.lamk.fi/musiikki/konserttikalenteri
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.