Noboru Hikosaka, Japani The Eternel land, litografia 2013
Hyvinkään Taidemuseossa on vielä pari viikkoa avoinna yksi lahtelaisittain merkittävä näyttely, Kansainvälinen pienoisgrafiikan Miniprint Finland 2014. Tämän pohjoismaiden mittavimman taidetapahtuman ovat järjestäneet ja rahoittaneet Lahden Taidegraafikot ry yhteistyössä Hyvinkään taidemuseon kanssa. Tapahtuman historia juontaa vuoteen 1992, jolloin Miniprint järjestettiin ensikertaa Lahden Mariankadun Marian Portissa, silloin vain suomalaisille graafikoille tarkoitettuna pienenä katselmuksena. Neljä seuraavaa näyttelyä Lahden taidegraafikot -yhdistys toteutti kolmen vuoden välein yhteistyössä Lahden taidemuseon kanssa.
Cleo Michéle Wilkinson, Australia Discarnate II, mezzotinto 2011
Miniprint = graafisen teoksen suurin koko 30x17x5 cm. Idea saada taidetta nähtäväksi ympäri maailman on ainutlaatuinen: postissa teokset kulkevat kätevästi, melko halvalla ja nopeasti maailmanääristä tänne piskuiseen Suomeen. Näyttelyyn, sen avoimeen kutsuun saapui yli 2000 teosta ympäri maailmaa 758 taiteilijalta. Kaksivaiheinen jury valitsi lopulta maaliskuussa avattuun näyttelyyn 137 taiteilijaa, jotka edustavat 34 eri maata.
Kim Hyun-Jin, Taiwan R.O.C. Endles Journey 2, puupiirros 2013
Hyvinkään suomalaisittain harvinaisen tyylikkään, varta vasten taidemuseoksi suunnitellun taidemuseon, suurten pyöreiden kattoikkunoiden valaisemassa suuressa salissa nämä grafiikan pienimuotoiset teokset kirjavoivat taidemuseon seinät ja kymmenet näyttelysermit. Epäilemättä aluksi näky on silmälle kaaoksellinen. Näyttely vaatii kokijaltaan rauhaisaa kävelyä ja tarkkoja silmiä nähdä, mutta pian kiinnostus teosten tuhansiin yksityiskohtiin ei ota loppuakseen. Näyttelyssä kohtaan myös viiden lahtelaisen graafikon työt: Ihana Havo, Matti Koskela, Eija Piironen, Janika Salonen ja Antti Salokannel ovat persoonallisilla vedoksillaan edustettuina.
Marja Purto, Suomi Tiellä, polymeerigravyyri, väritelaus, ommel 1996/2013
Ihmisen silmä on visuaaliseen nykyviestintään, sen valtaisaan määrään jo kovin turtunut. Siksi vain kaikesta koetusta poikkeava tuotos tai erittäin pitkälle hioutunut kauneus enää tavoittaa silmän. Ehkä se on tämän kaiken tuhlaavan, hälläväliä-aikamme trendi.
En nykyisinkään ymmärrä kuvateosten näyttelyissä mielestäni jo kovin vanhakantaista käytäntöä palkita teoksia: jokainen näyttelyn kokija ymmärtää ne kuitenkin aivan omalla tavallaan, miksi näyttelynkävijöille pitää etukäteen arvottaa teokset? Olen tähän katsaukseeni poiminut näyttelystä oman mieltymykseni mukaista pienoisgrafiikkaa muutaman kamerani otoksen. Huomaan, että makuni on lokeroitunut pahankerran vaatimaan teoksiin vähintään jo kaukaa nähtävää väriä ja vain yksi perinteisen grafiikan mezzotintovedos on saanut kelpuutukseni tulla mukanani Hyvinkäältä silmienne ihailtavaksi.
Miniprint Finland 2014 28.3.-18.5.2014
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.