Saksalain%20maisterin%20omenapuutarha%20

"Minä soitan sulle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa.."  Etelärinteen pojat säestävät, kun Kurhilankadun buduaarin pitäjä Aura Halla laulaa.

 

Kaupunkimme kylpee näinä päivinä menneisyytensä jo lähes unohdetussa ihmisarvoisessa entisen hyvän ajan ja elämäntapansa loistossa. Se on saanut lähimenneisyytensä todisteeksi kolme näytelmää ja kuin sinetiksi tämän viimeisimmän niistä niin kotilämpimän, kesäisen hurmaavan huvituksen lauluineen ja orkestereineen, että hymykareet ja heleä nauru täyttävät koko paratiisisen Anttilanmäen idyllisen kaupunginosan asumukset ja pihatienoot leviten ympäri koko Lahden kaupungin. Tätä pienten ihmisten, tarinoiden, sävelten, kukkien ja omenoiden huumaavatuoksuista kesäistä huvinäytelmää pelataan Anttilanmäellä tositapahtumilla ja lämminhuumorisilla kuvitelmilla - kuudenkymmenen vuoden taakse ajankellon viisarit kääntäen.

 

Timo Taulo, lapsuutensa vuosia Anttilanmäellä elänyt kirjailijaohjaaja on hengittänyt kokonaisuuteen kaihoisan herkän, rakkaudennälän täyteisen, huhujakin todemman, kesäöitäkin kiehtovamman, ihmismielen uteliaisuutta ja mielikuvitusta entistäkin ruokkivamman, kutkuttavan ihmisellisen ja elämänläheisen, arkea, työtä ja rehellisyyttä kunnioittavan kaupunginosan elämän koko kirjon ihmisineen.

Siellä elävät tiiviinä yhteisönä rinnan alkuperäisasukkaat sekä evakkomummot, pikkupajojen ja kutomoiden työntekijät, poliisitoimi ja poliisi, osuuskauppa myymälänhoitajineen, koulu opettajineen sekä laajemminkin lahtelaiskiinnostavat miesten hyvinvointiin uhrautuvat ilonaiset. Ja tietenkin kulkuvälineistä arvostetuin ja käytetyin - polkupyörä - ynnä monet viattomat, arkea ryydittävät pikku huvitukset ja kujeet, suosituin omenavarkaus.

Niin päivät maalautuvat täysin omavärisiksi, arkitoimisiksi vedenkantoineen laskiämpäreineen, siivoamisineen, polttopuuntekoineen, lämmityksineen, ruoanlaittoineen, asujien kaivokohtaamisiin ja tietenkin juttujen kertomisiin ja huhujen tarpeellisiin paisutteluihin. Mutta myös tositapahtumiin, sillä mäen tunnetuin kansalainen on nuuka Saksalan Maisteri, joka omistaa seudun tontit suurelta osin, sekä lähistöseudun maat ja mannut ynnä pienen palveluskunnan taloudenhoitajan ja tuurijuopon rengin sekä seudun komean omenapuutarhan.

Näille arkisille perustoille Saksalan Maisterin omenatarhasta rakentuu herttaisen lämmin, tapahtumarikas ja viihteellisen kepeä huvinäytelmä.

 

Anttilanmäen lasten osuus tulkinnassa on jälleen sopivan arkaa ja luontevaa, ja kaikki he taitavat teatterintekemisen oman ajatuksensa kautta: teeskentelemätön näytteleminen, liikunta- ja teatteritaju syntyy juuri heidän luontaisella tavallaan. Kutomon työntekijöiden luonteet ja ruokakeskustelut eväineen ovat onnistuneesti tekstin paikallistavia ja aikakauteen ajoittavia. Tämän naistyöläisryhmän yhteisöllisyys tuntuisi tämänkin päivän työilmapiirissä lämminhenkisyydessään ja huumorissaan tarpeelliselta.

Ja se kehystarina Maisterista Pekka Leppäsen näyttelemänä on kaikkea muuta kuin dokumenteissa raportoitu yksinäisyyteen vetäytyvä poikamies, sillä Leppänen tulkitsee hahmonsa valoisan jämptinä, mutta paljastaa sittenkin varsin toimivan ja viriilin, vitsikkään, jopa nuorekkaan Saksalan Maisterin. Hänen naisjuttunsakin tuntuvat niin valloittavilta polkupyöräkuskattavineen, ettei väitetystä poikamiehestä taida sittenkään olla kerrottu kesäillan hämärässä kaikki totuus. Buduaarin pitäjä Aura on yksi tekstin, draaman ja tulkinnan rikkäistä kulmakivistä, Anna Koukun täydellinen roolityö väreilee täystuhmaa sensuaalisuutta ja hän laulaa muutamat laulunsa musikaalisesti ja eläytyvästi, pystyen Saksalan Maisterin lisäksi räiskyvällä temperamentillaan, viekottelutaidoillaan kenet tahansa meistä miehistä sormenpäänsä ympäri kietomaan. Outi Palén tekee sopuisan kansakoulunopettajan maulla ja pieteetillä, Eva Sireni myymälänhoitajan railakkaan toimivaksi ja rakastuneeksi. Auli Rajulinin kunnallisvaaliehdokas on sopivan demoninen poliitikko, ylioptimistinen kantapäitään myöten.

Erkki Rope luo tarvittavan jäyhän poliisihahmon osuvasti ja hänen johdollaan tulkitaan yksi esityksen hauskimmista kohtauksista, kun omenavarkaat virkavalta putkassakäynnin korvaukseksi ja opiksi palkitsee pullalla.

 

Eila Kotiranta näyttelee sopivan topakasti taloudenhoitaja Tyynen. Einari-rengin luo maulla ja suurenmoisen tarkalla, hallitulla tyypittelytaidolla Ville Leppänen rehevän hersyväksi tuurijuopporentuksi. Kiertävänä sairaanhoitajattarena Jana Chkolenko piirtää roolinsa replikoinnissa hienon ja uskottavan kehityskaaren, joka laukeaa estoistaan loistavana piruettisoolona mäen tanssiaisissa.

 

Saksalan%20mmaisteri%202.jpg

Esityksen kulttuurisesti arvokas sisällöllinen elementti on hieno kvintetti Etelärinteen pojat, jotka soittavat näytelmään tyylikkäästi sijoitetun musiikin, laulut, joiden sanat on suomentanut tai kirjoittanut Reino Helismaa, Anttilanmäellä aikanaan asunut suomalainen suuri kevyenmusiikin runoniekkariimittelijä. Tämän kvintetin musisointi nostaa esityksen musiikillisen riman ja herkän viulun äänen tunnelmoimaan mäen korkeimpien puiden latvuksiin ja helismaa-yhteyksillä koko esityksen idean syvälle tositapahtumien aitoon, juurevaan Anttilanmäen maaperään.


 

Sosiaaliselta osallistumisperusteeltaan taas kerran harvinaisesti synnytetty, ainutlaatuisesti vapaaehtoisista koottu ensemble näyttelijöineen, puvustajineen, rekvisiittoineen, soittajineen, avustajineen, on tuottanut jälleen lahtelaisnäytelmän, jossa esityskokonaisuus yltää harvinaiseen aitouteen, heittäytyvään näyttelemistapaan ja draamatekstin muokkaamiseen jokaiselle esiintyjälle istuvaksi työksi tyyppiluomuksineen, replikointeineen ja temperamentteineen. Tulkinnasta en ihmeekseni löytänyt ainuttakaan surullista kohtausta - tyylikkäämpää huvinäytelmätoteutusta ei voisi enää olla!


 

SAKSALAN MAISTERIN OMENATARHA

Käsikirjoitus ja ohjaus – Timo Taulo
Pukusuunnittelu – Hanna Kaitila
Koreografia – Jana Chkolenko
Rakenteet – AP Lauhakari, Antsa Borg, Jari Helminen
Äänisuunnittelu – Jukka-Pekka Nissinen, Teemu Virtanen
Kampaussuunnittelu – Marianne Siikalampi


 

ROOLEISSA:

MARTTI SAKSALA, maanviljelijä, maisteri – Pekka Leppänen
TYYNE LINDQVIST, maisterin taloudenhoitaja – Eila Kotiranta
EINARI, maisterin renki – Ville Leppänen
AURA HALLA, Kurhilankadun buduaarin pitäjä – Anna Koukku
TELLE ARO, kiertävä sairaanhoitajatar – Jana Chkolenko
RAIJA JANTUNEN, Anttilankadun LOK:n myymälänhoitaja – Eva Sireni
MIRJA RUUTU, Anttilanmäen kunnallisvaaliehdokas – Auli Rajulin
VALO VEIRTO, poliisikonstaapeli – Erkki Rope

Selman kutomon naiset:
ALLI LEMPINEN, käsikonekutoja – Karin Puumalainen
RAIJA HÄKLI, puolaaja – Anita Metsälä
SIRPPA AALTO, ompelija – Nea Haakana
ORVOKKI PELLI, ompelija – Eila Lyytikkä

KERTTU PEKKARINEN, Anttilanmäen kansakoulun opettaja – Outi Lehtola

Anttilanmäen koululaiset:
KAARINA –Aino Lehtola
SAARA – Elsa Eresmaa
MAIRE – Vera Eresmaa
ELVI – Silvia Marjanen
IRIS – Elli Lehtola
MINNA – Roosa Sairanen

Allin pojat:
ARTTU – Arttu Reponen
PAAVO – Paavo Laherto

Etelärinteen pojat:
ILPPO ERESMAA – kitara
TOMMI NURMILAINE – perkussio, laulu
JUSSI LAHERTO – kontrabasso
JARMO RÄIKKÖNEN – viulu
ANTTI REPONEN – laulu

KERTOJA – Petri Liski


https://www.ainopuistonteatteri.fi/saksalan-maisteri/

 

Lis%C3%A4liite.jpg