Ruumiinkulttuurin kukkaset ja laakerit ihmiskunta jakaa ruumiinharjoitusten kilpailuissa: olympialaisissa, maailmanmestaruuskilpailuissa, maan tai urheilupiirien mestaruuskilpailuissa. Olkoon tämäkin vuodatus siis kulttuurin asialla.

 

1246339677_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suomen kansa ui kymmenissätuhansissa järvissään, yllä Möysän uimaranta varhain tänäaamuna.
Möysän uimala
Lahden Möysänjärvellä, sen 25 metrin radalla harjoittelee päivittäin parikymmentä 10-16 -vuotiasta poikaa kilpauintia. Toiset käyvät harjoituksissa kerran viikossa, ahkerimmat uivat joka päivä tuntitolkulla. Joskus vanhemmat uimarit tai uima-opettajavalvoja antavat ohjeita uintitavasta, useimmiten pojat näyttävät uivan pelkästä uimisen innosta. Kun uintikausi pian syksyllä päättyy, ei veteen taas päästä kuin seuraavana keväänä. Tosin Kärpäsen koulun valmistuessa kaupunkiin saadaan uimahalli. Niin. Poikien harjoituksella on nyt selvä päämäärä - tulossa on piirimestaruuskisat, jotka tänä kesänä pidetään Heinolassa.


Yllä oleva luonnehdinta kuvatkoon kilpauinnin olosuhteita Lahdessa viitisenkymmentä vuotta sitten. Jatkoksi kerron, että nuo piirimestaruuskilpailut pidettiin todella Heinolassa, Heinolan uimalassa. Jyrängönvirran veden lämpötila oli 13 astetta. Tapahtuman muistettavuutta terästää mitalitaskuinen paluumatka.


Kilpailuolosuhteet määräsi maan luonto. Kilpauintimaana kylmä Suomi jäi tuolloin kansainvälisesti uinnin takapajulaksi.


Nyt Möysän uimala ei kelpaisi harjoituspaikaksi edes veden lämpötilan vuoksi helteelläkään. Kilpauimarit tarvitsevat 26-28 asteen veden lämpötilan uidakseen ja harjoitellakseen. Mukaan harjoituksiin ovat määrältäänkin tasavertaisesti tulleet myös tytöt.


1246339851_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Möysänjärven uimala on muutettu nimeltään ja toiminnaltaan Joutjärven melontakeskukseksi.

Kilpauintiharrastus tänään

Harjoittelu Virtasen suvussa kuitenkin jatkuu: molemmat jo viidennelläkymmenellä olevat poikamme ovat olleet kilpa-uimareita, ovat vieläkin, mutta valmentavat uintinsa lisäksi tulevia sekä ikääntyneitäkin suomalaisia huippu-uimareita. Lajin harrastajien määrä lasketaan Suomessa kymmenissätuhansissa.


Järvissä ei enää ole harjoiteltu kymmeniin vuosiin. Harjoittelu on jokapäiväistä, jopa kymmenen treenikertaa viikossa.

Kun juuri päättyivät vuoden SM-uinnit Mäkelänrinteen uintikeskuksessa Helsingissä, sen tuloksista voitiin voittajien lisäksi lukea myös jotakin muuta.



Rahalla kunniaan
Uinti on tänään välineurheilua.

Huippuhyvällä uimapuvulla on jopa 3-4 sekuntia merkitystä 100 metrin SM-tasoisessa naisten rinta-uinnissa. Huippuhyvä uimapuku taas maksaa jopa 400-500 € ja sillä pystyy uimaan noin kymmenen kilpailua. Käytännössä tällaisen uimapuvun pukeminen ylle kestää tunnin ja vaatii useimmiten avustajan. Tuloksena on eräänlainen hylje.

1246337924_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1246338069_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä naisten ja miesten kilpauintipuvut. Näillä tunnetuilla merkeilläkään ei enää parhaimmistoon ylletä.

Kaikilla ei ole varaa päästä siis läheskään mitalisijoille, jotka jaetaan sekunnin sadasosien tarkkuudella. Koettujen SM-uintien lopputuloksista valveutuneet uintivalmentajat saattoivat yksiselitteisesti lukea mitalisijojen menneen huippu-uimapukuja käyttäneille.
Uintivalmentajat ja uimaseurat pyrkivät auttamaan uimayhteisöjen taloutta keskittämällä uimapuvut määrättyihin merkkeihin: näin he ja usein vielä nuorten vanhemmat saavat ostettua harjoittelijoilleen mahdollisimman halvalla pukuja uimapukumerkkien sponsoroidessa heitä. Huippuhyviin uimapukuihin ei kaikilla seuroilla ole varaa ja oman merkin sponsorisopimuksiin liittyy velvollisuus määräajan käyttää tuota sopimuksessa sovittua uimapukumerkkiä
Kilpauimapukumerkkejä on maailmalla jo yli 400 ja niistä kansainvälinen uimaliitto on hyväksynyt noin kaksisataa sellaisiksi, joilla uidut ennätykset hyväksytään kansainvälisiksi ennätyksiksi. Tällaisen uimapuvun pitää täyttää muutama perusedellytys, joista juuri tällä hetkellä tärkeimmäksi on noussut kankaan läpihengittävyys.


Uintimaissa on jo herätty
Australia on tunnettu hyvistä kilpauimareistaan. Maassa on tänä keväänä puututtu ensimmäisenä tähän maailmanlaajuiseen harrastamisen tasa-arvo-ongelmaan.


Siellä uusien sääntöjen mukaan miesten uima-asun lahkeet eivät saa ulottua polven alapuolelle eikä puku saa nousta vyötäröä ylemmäs. Naisten puvuissa pitää olla avoin selkämys ja olkapään seutu. Myös vetoketjut kielletään, 18-vuotiaat ja sitä nuoremmat australialaiset kilpauimarit eivät saa jatkossa käyttää kokovartalopukuja kilpailuissa. Australian uimaliiton kielto astui voimaan huhtikuussa .
"Haluamme nuorille uimareille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Emme halua hinnoitella lajia sellaiseksi, että kaikki eivät voi sitä harrastaa." maan uimaliitto tiedottaa.
Australia aikoo myös kampanjoida sen puolesta, että Kansainvälinen uimaliitto Fina kieltäisi uimapukujen jatkokehittelyn ja useiden pukujen pitämisen päällekkäin. Pekingin olympialaisissa jotkut uimarit pukeutuivat peräti kolmeen pukuun, jotta saisivat parhaan mahdollisen kelluvuuden. Uudet puvut pitäisi tieteellisesti ja puolueettomasti testata ennen niiden käyttöönottoa.


Ongelmia ratkaistavaksi on monia, yksi visaisin: nyt keinotekoisesti välineillä saadut ennätykset putoaisivat hetkessä monia sekunteja!


Möysän uimalan historiallisen uintiharrastuksen kokemukset kohottavat yhteisötasolla asian kulttuurisesti merkittäväksi. Noista 1950-luvun pojista vielä monet tapaavat viikottain toisensa lahtelaisten uimahallien tai nyt kesäisin maauimalan saunassa ja pitävät monin tavoin yhteyttä muutenkin.

Silloin ei rahalla saanut kunniaa.